Tarusoturi

i. Korpraali (sh, mrn, 151 cm) oli mustanruunikko ori, joka jäi rakenteeltaan solakaksi, nuoren hevosen näköiseksi. Kukaan ei meinannut uskoa 18-vuotiaana kilpailevaa hevosta vanhaksi, ja siltä kysyttiinkin usein, kuinka ratsastuskoulutus on lähtenyt käyntiin. Korpin kanssa käytiin esittelemässä taitoja helppo B -luokassa sekä esteillä 90 cm, ja vaikka orilla ei ollutkaan kaikista näyttävimmät liikkeet, suoritti se kaiken aina todella hyvällä työmoraalilla ja varmoilla askeleilla. Korppi oli muutenkin luonteeltaan oikea mammanpoika, hieman jopa läheisriippuvainen, eikä sitä voinut jättää yksin talliin tai tarhaan. Mustanruunikon värityksensä takia ori oli todella kysytty jalostusori, ja varsoja Korppi saikin yhteensä seitsemän. Osa jatkoi isänsä jalanjäljissä kisaradoille, osa lähti harrastushevosiksi, ja kaksi onnekasta peri emältään rakennetta niin, että ne kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Korppi loukkasi pahasti jalkansa 21-vuotiaana, eikä kuntoutuksesta huolimatta siitä enää saatu ratsua. Niinpä ori lopetettiin.

ii. Amiraali (sh, mrn, 157 cm) myytiin jo luovutusikäisenä koulutukseen kotiin, jossa siitä povattiin menestyksekästä kisaratsua. Omistaja oli kiinnostunut erityisesti kouluratsastuksesta, mutta Amiraalilla oli todella jyräävä, etupainoinen liike, joka ei aivan tuomareita hurmannut. Myöskään esteillä ori ei menestynyt 60 cm korkeammilla radoilla, sillä vaikka motivaatiota olisi ollut, oli hyppytekniikassa hiomista. (Sanottakoon väliin, että ratsukoulutuksen kanssa saatettiin toisinaan hieman oikoa, ja malttamaton omistaja luovutti nopeasti, jos jokin asia ei heti onnistunut.) Lopulta, orin ollessa jo 9 vuoden ikäinen, oma laji löytyi: valjakkoajo. Amiraali oli aivan omiaan kärryjen edessä, ja vaikka kapeat portit olivatkin sen suurin kompastuskivi, jaksoi se todella hyvin pidemmillä matkoilla ja ylitti sillat sekä vesiesteet todella varmajalkaisesti. Ori löydettiin vasta 16-vuotiaana menehtyneenä sairaskohtaukseen omalta laitumeltaan, mutta jälkeensä se ehti onneksi jättää kaksi ihanaa varsaa, joista toinen muutti kisakotiin ja toinen jäi omistajalle jatkamaan isänsä jalanjäljissä valjakkoajoa.

ie. Korento (sh, rn, 150 cm) ei ollut kooltaan suuren suuri mutta sitäkin näyttävämpi suomenhevonen. Se oli rakenteeltaan melkoisen muhkea, ja sen todella paksu harja teki siitä entistä suuremman näköisen. Korennosta tulikin ensimmäsenä mieleen suuri nallekarhu, sillä myös luonteeltaan se oli aivan kultaa, todella kärsivällinen ja miellyttämishaluinen. Tamman kanssa käytiin parhaina kisapäivinä kilpailemassa helppo A -tason kouluradoilla sekä jonkin verran myös esteillä 70 cm luokassa, ja raskaasta rakenteestaan huolimatta siltä löytyi todella hienoa ja elastista liikettä. 23-vuotiaana tamma sairastui pahaan ähkyyn, josta se vielä selvisi, mutta puolta vuotta myöhemmin ähky palasi entistä ärhäkämpänä ja tamma lopetettiin. Se jätti kuitenkin maailmaan yhden ihanan orin, joka peri rakenteensa isältään mutta taitonsa emältään.

e. Ulpun Taru (sh, rt, 154 cm) aloitti elämänsä harrastehevosena, mutta melko nopeasti kävi ilmi, että siitä olisi paljon enempään. Tarun kanssa lähdettiin kiertämään monipuolisesti niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuskisoissakin, ja se keräsi melkoisesti saavutuksia tutustumisluokassa. Taru oli ratsastettavuudeltaan todella ihana: sillä löytyi omaa moottoria, mutta askelia oli todella helppo säädellä selästä käsin. Lisäksi tamma lähti hyppyyn kuin hyppyyn, vaikka ratsastaja olisi hieman epäröinyt juuri ennen ponnistusta. Tarun kisaura keskeytyi kolmesti sen jäädessä varsalomalle, mutta muutoin sen kanssa kisailtiin niin pitkälle kuin puhtia riitti. Lopulta, 23-vuotiaana, Tarun jalat alkoivat oireilla ja se päätettiin päästää vehreimmille laitumille.

ei. Iltatarina (sh, rt, 154 cm) ei ollut kaikista näyttävin hevonen, sillä se oli huomattavan takakorkea ja myös jaloista löytyi hieman virheasentoja. Ei onneksi sellaisia, jotka olisivat vaikuttaneet orin käyttöön, sillä se kilpaili parhaimpina päivinään monipuolisesti koulussa, esteillä, kentässä ja valjakossa. Tarina vietti todella aktiivista elämää, ja kun se ei ollut kesälaitumilla, sen kanssa valmentauduttiin tai kierreltiin kisoissa ympäri Suomen. Menestystä tuli erityisesti koulu- ja valjakkokisoista, mutta myös esteillä saatiin paljon onnistumisia, vaikka orin hyppytyyli ei se kaikista tyylipuhtain ollutkaan. Tarina jätti jälkeensä kolme ihanaa tammavarsaa, joista kaikki perivät isältään hyvää ratsastettavuutta sekä kilttiä luonnetta. Ori jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana vatsasta löytyneen kasvaimen takia.

ee. Ulpunen (sh, rt, 151 cm) eli ratsastuskoulutuksen jälkeen aikuisikänsä ratsastuskoulussa. Ulpu ei ollut luonteeltaan kaikkien mieleen, sillä se kyllä näytti, jos joku asia ei miellyttänyt, mutta selästä käsin Ulpu oli aivan unelma ratsastaa. Siltä löytyi hyvää liikettä ja se ei oikonut kulmissa vaan kuunteli ratsastajan jokaista apua tarkasti. Ulpun kanssa kierrettiin jonkin verran leikkimielisiä ja ratsastuskoulujen välisiä kisoja, ja se menestyi erityisen hyvin esteillä, jopa metrin luokissa, ja sillä olikin todella hyvää silmää ponnistuspaikkojen löytämiseen sekä askelten asettamiseen ennen estettä. Ulpu sai kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi ratsastuskoululle seuraamaan emänsä jalanjälkiä, ja toinen lähti yksityiselle omistajalle ensin harrastehevoseksi, sitemmin kisaratsuksi. Ulpu lopetettiin 20-vuotiaana, kun sen jalat eivät kestäneet enää tuntikäyttöä eikä tammalla ollut muutakaan paikkaa.