Lakean Talvitango

09.06.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, vieraileva valmentaja (Siguri)

Saapuessani maneesiin huomasin Saritan ja Talvin lämmittelemässä jo hyvää vauhtia. He tekivät ravivoltteja ja ympyröitä sekä siirtymisiä, joten katsoin hetken aikaa sivusta heidän menoaan, kunnes ratsukko näytti valmiilta aloittamaan itse valmennuksen.

Kerroin Saritalle heti alkuun, että tänään lähtisimme työstämään tasapuolisesti orin molempia puolia, sillä viime kerralla Talvilla ratsastaessani huomasin pientä epätasapainoa. Pyysin heitä aloittamaan ravissa kiemurauraa mahdollisimman pienillä kiemuroilla ja niin, että ori todella taipuisi kunnolla mutkissa. Sarita nosti todella reippaan ravin ja lähti tekemään kiemurauraa.

Jo kiemurauran aikana huomasin, että ennen kun ori on kunnolla lämmennyt, sen takajalat astelevat hieman eri mittaisesti. Toisen takajalan askeleet olivat hieman pidemmät kuin toisen. Ajattelin kuitenkin katsoa tilanteen uudelleen seuraavalla kerralla heti valmennuksen alusta, jotta pääsisin varmuuteen siitä, ettei kyseessä ei ollut vain satunnainen jumi. Kysyin Saritalta asiaa, ja hän kertoi myös tuntevansa sen, mutta ei ollut koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota sillä kyseessä oli vain pieni ero.

Pitkän kiemurauraharjoituksen jälkeen lähdimme tekemään seuraavanlaista rataa: pitkän sivun alusta tuli lähteä ravissa loivalle kiemurauralle, palata takaisin uralle, tehdä kulmavoltti, lähteä lyhyen sivun puolivälistä laukassa puolikkaalle ympyräkahdeksikolle ja tehdä sama toiseen suuntaan. Sarita vaikutta ymmärtävän radan ja lähti suorittamaan sitä ravissa.

Jo loivan kiemurauran aikana huomasin, että Talvi väisti takaosallaan, joten pyysin Saritaa suoristamaan itsensä ja sen myötä myös Talvi alkoi liikkua paremmin. Kulmavoltti sujui hyvin kuten myös laukannosto lyhyen sivun puolivälistä. Myötälaukka kahdeksikolla näytti hyvältä, mutta Talvi vaihtoi automaattisesti laukan ennen toista ympyrää. Käskin Saritaa pitämään seuraavalla kierroksella huolta, että sama laukka pysyisi tehtävän loppuun asti.

Toisella kerralla rata sujui hieman paremmin, eikä Talvikaan enää näyttänyt väistävän loivalla kiemurauralla. Kulmavoltti sujui jälleen oikein hyvin, ja myös kahdeksikon laukka säilyi loppuun asti oikeana. Ratsukko jatkoi harjoitusta melko pitkään, jotta kumpikin puoli saisi ympyröillä harjoitusta saman verran.

Radan jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja kävelemään hetken aikaa uraa pitkin. Valmennuksen lopuksi halusin ratsukon tekevän hieman reagointiharjoituksia. Jäin seisomaan kentän reunalle ja pyysin Saritaa olemaan valmiina: minä huusin tehtävän ja ratsukon tuli siirtyä tekemään se niin nopeasti kuin pystyi. Ensimmäisenä huusin laukka, ja hetken mietittyään ratsukko nosti laukan uraa pitkin. Pyysin heitä tekemään pitkän sivun lopussa täyskaarron ja vaihtamaan laukan uralle palattuaan. Ratsukko suoritti todella hienon täyskaarron laukassa, eikä vaihdon kanssa ollut ongelmia. Pyysin heitä pysähtymään, peruuttamaan ja nostamaan laukan, ja ratsukko suoritti tehtävän moitteetta.

Jatkoimme harjoitusta melko pitkään, ja Saritan ilmeestä päätellen hän todella keskittyi tehtävään. Kun viimeisenä huusin ”käyntiin ja pitkät ohjat”, kesti Saritalla hetki tajuta tilanne, mutta lopulta hän siirtyi käyntiin ja heitti ohjat pois. He jäivät uran sisäpuolelle suorittamaan loppukäyntejä, ja minä menin Saritan luokse kertomaan mielipiteeni päivän valmennuksesta. Kaikin puolin kaikki oli mennyt hyvin, ja Talvin olotilasta päätellen tunti oli ollut sille melko rankka. Mainitsin myös lopuksi, että seuraavan kerran hyppisimme hieman esteitä. Loppukäyntien jälkeen lähdimme yhdessä kävelemään takaisin tallille.

05.04.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siguri)

Talvi oli lähdössä kevään viimeisiin kisoihin ennen kesälaitumille lähtöä, ja olin luvannut mennä aikaisin tallille laittamaan orin kuntoon. Lähdin jo ennen kuutta polkemaan kohti tallia ja perillä olin noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin. Tallialue oli todella hiljainen, eikä täällä selvästikään ollut tähän aikaan vielä muita.

Astelin oritalliin, jossa Talvi jo odotti karsinassaan. Hain orin varusteämpärin ja aloin hoitaa hevosta. Taputtelin ensin isoimmat pölyt ja irtokarvat pois, kunnes siirryin harjaamaan oria perusteellisesti. Kuljin harjojen kanssa aina päästä kavioihin saakka, ja Talvi liikkui paikallaan hieman levottomana. Lienee turha sanoa, että seuraavaksi oli harjasanko kumossa ja harjat ympäri karsinan lattiaa.

Pian, kun harjat oli kerätty maasta ja Talvi oli valmis, tarkistin orin kaviot vielä nopeasti läpi ja lähdin sitten viemään varusteämpäriä takaisin paikoilleen. Hain varustehuoneesta myös kuljetussuojat orin jalkoihin. Takaisin karsinaan tullessani törmäsin matkalla Saritaan, joka oli lähtemässä Talvin kanssa kisareissulle. Juttelimme hetken aikaa tallin käytävällä ja lähdimme sitten yhdessä hoitamaan oria.

Talvi sai suojat jalkoihinsa, ja se näytti kaikin puolin valmiilta lähtöön. Lähdin taluttamaan oria ulos, jossa Sarita oli jo avaamassa hevostrailerin luukkua. Talvi kulki todella nätisti perässäni sisään, eikä lastauksessa ollut muutenkaan ongelmia. Autoin Saritaa sulkemaan trailerin luukun ja toivotin heille oikein paljon onnea kisoihin. Jäin katsomaan, kun Sarita hyppäsi autoon ja lähti ajamaan kohti kisapaikkaa. Minä itse menin hoitamaan aamutallia, vaikka kello ei ollut kuin hieman yli seitsemän. Samalla se tässä kuitenkin hoituisi, nyt kun olin jo hereillä.

02.08.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Tämä oli niitä harvoja kertoja, kun omistaja oli ilmoittanut jo hyvissä ajoin tuovansa tallillemme uuden hevosen. Yleensä hän oli vain ilmestynyt tallipihaan hevosauton kanssa, mutta tänään meillä oli hyvin aikaa valmistautua uuteen oriin. Olimme Emman kanssa putsanneet karsinan ja miettineet käytännön asioita tutustumista varten. Pian kuulimmekin hevosauton kaartavan pihaan ja lähdimme juoksujalkaa katsomaan, millainen otus sieltä tällä kertaa tuli.

”Tässä on Talvi”, esitteli omistaja avattuaan hevosauton peräluukun. Keräännyimme porukalla katsomaan uutta tulijaa, josta näkyi toistaiseksi vain musta peräpää.
”Lakean Talvitango”, hän jatkoi ja peruutti hevosen kanssa ulos autosta.
”Komea tapaus”, Sanoi Emma ja jäi ihailemaan oria. Se seisoi paikoillaan ja katseli ympärilleen korvat höröllä.
”Onko Saritaa muuten näkynyt? Hän saisi huomenna koeratsastaa orin”, kysyi omistaja. Pudistelin päätäni.
”Luulisin, että hän tulee vielä illalla käymään tallilla”, vastasin omistajalle. Juttelimme hetken aikaa uudesta hevosesta, kunnes omistaja lykkäsi riimunarun käteeni.
”Käykää viemässä se talliin ja katsokaa, että sillä on kaikki hyvin matkan jälkeen”, sanoi omistaja. Lähdimme Emman kanssa taluttamaan mustaa oria karsinaan, jota olimme siivonneet koko päivän.

Talvi kulki todella nätisti perässämme karsinaan saakka, vaikka toki uudet tallikaverit hieman hevosta kiinnostivatkin. Saimme sen kuitenkin karsinaan, jossa se alkoi saman tien syödä.
”Eihän kaikki hevoset syö heti uuteen talliin saapuessaan?” kysyi Emma, kun minä otin orilta suojia pois.
”Jotkut saattavat olla pitkäänkin syömättä. Ehkä tämä vain sopeutui nopeasti”, naurahdin ja katsoin päällisin puolin, että ori oli kunnossa. Silitimme sitä vielä hetken, kunnes astuimme ulos karsinasta.
”Se on kyllä aika ihana”, totesin itsekin Emmalle, joka nyökkäsi.
”Toivottavasti se olisi kiva ratsastaa”, jatkoin ja jäin katsomaan, kuinka Talvi hamusi kauroja kupistaan. Ihailimme oria hetken aikaa, kunnes siirryimme hiljalleen takaisin muiden tallitöiden pariin.