Taikakuun Rahikka

Luonne

Entisen omistajan (© annika n) sanoin kuvailtuna:

No, Rahikka. Se on vähän omalaatuinen; vähän herkkä, diivamainen (ori..), nirso, kakara.. Ja mitä niitä nyt keksiikään. Välillä orin voisi pistää suoraan makkaratehtaalle, kun tuntuu, ettei mikään onnistu. On kuitenkin myös ne päivät, kun matkustellaan vaaleanpunaisten pilvien päällä, kun ori on vaan niin paras. Rahikka on hevonen, joka jakaa mielipiteitä; sitä joko rakastaa tai vihaa. Rahikka on oikeasti ihan kiva hevonen, mutta se on erityisen tarkka esimerkiksi siitä, että karsinaan sitä ei mennä häiritsemään ruoka-aikaan. Eikä se myöskään ota likaisia kuolaimia suuhun. Saatika anna laittaa satulavyötä kiinni, jos karvat ovat jääneet vinoon huovan alle. Yritä nyt sitten tästä ottaa selko.. Kuitenkin, kun pienet asiat on kunnossa, hoituu Rahikan kanssa lähes kaikki asiat moitteettomasti, mutta se tarvitsee kärsivällisen, määrätietoisen ja ehkä aavistuksen temperamenttisen käsittelijän, joka tarvittaessa laittaa pojan ruotuun. Ori on ollut aina suhteellisen helppo kouluttaa, eikä sille ole jäänyt mitään ns. pahoja tapoja, vaikka välillä naama onkin nurinpäin. Hoitotilanteista suoriudutaan aina hyvin, ja Rahikka tykkää, kun sitä hoidetaan ja hellitään. Ori nostaa kaviot kiltisti, eikä muutenkaan niskuroi sen suuremmin. Varusteiden laitto sujuu hyvin, mikäli jo edellämainitut asiat ovat kunnossa. Kaikesta huolimatta ori ei potki, pure tai lyttää ihmisiä seinään. Se vaan näyttää sitruunalta.

Selkään noustessa ori on hieman sählä, sillä se haluaisi olla jo menossa kun kentälle päästään. Rahikalla on todella korkea työmotivaatio, mutta mikäli samaa asiaa toistetaan liikaa, saattaa se tylsistyä, ja alkaa itse säätämään jotain, esimerkiksi poikittamaan, heittämällä takapäätä tai yrittämällauml; keulia. Ei Rahikka paha ole, ollenkaan. Kaikki pieni näpertäminen on sen mielestä kivaa, eli treeneihin kannattaa lisäillä taka- ja etuosakäännöksiä, pieniä voltteja, ravista tai laukasta suoraan pysähdyksiä tai jotain vastaavaa, jossa se joutuu miettimään. Laukka on meidän kermaoriille kaikkein helpoin askellaji, ja se osaa siinä jopa muutaman askeleen laukkaväistön sekä yksittäisiä vaihtoja. Ori on simppeli ratsastaa, mutta se tarvitsee silti selkeät avut, jotta se tietää, mitä siltä vaaditaan. Rahikka malttaa hyvin myös kouluradalla, ja esitteleekin usein hienoja ravi- ja laukkalisäyksiä käynnin ollessa sille heikoin lenkki. Esteillä vauhtia löytyy ehkä vähän liikaakin, mutta Rahikka on koko ajan hallinnassa, vaikka se onkin sitä mieltä, että ”Ole sinä vaan siellä, kyllä mä hoidan!”. No, ori antaa esteradalla paljon anteeksi ja pelastaa usein pahimmissa paikoissa. Se on varovainen ja rohkea hyppääjä, ja ei ole sellaista estettä, jonka ylitse ei pääse. Maastossa Rahikka on varma, ja sillä on erinomainen tasapaino, ja vaikka ohjat vahingossa luiskahtaisivatkin, se pitää itse itsensä pystyssä, ja odottaa että ihminen saa ohjat käsiin. Maastossa tuntuu, että eihän hevosen laukka voi venyä loputtomiin, mutta ilmeisesti meidän kermaleivoksen voi.. Maastoesteradalla sillä on isot hypyt, ja ratsastajan pitää vaan ohjata ori oikealle esteelle, ja se menee kyllä. Ja kunniakierrosta ori rakastaa. Silloin mennään kovaa.