Synkmetsän Vinntami

29.02.2016 Päiväkirjamrekintä – kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siguri)

Tami oli jo kokenut konkari kisaradoilla, mutta tänään se pääsi näyttämään taitonsa suuremmassa tapahtumassa, kenttäratsastus-CUPissa! Päivä alkoi koulukokeella, jossa ori näytti parastaan. Vaikka matka kisatallille oli ollut pitkä, oli se lämmittelyjen aikana ehtinyt vetreytyä todella hyvin. Erityisesti ravityöskentely oli aivan priimaa.

Päivän esterata koostui 12 esteestä. Tamilla riittä vauhtia, mikä valitettavasti vaikutti myös hyppytekniikkaan, ja pudotuksiakin sattui radalle.

Viimeisenä koitti Tamin bravuuri, maastokoe. Vaikka allekirjoittanut jännitti selässä, kun lähtöpilli soi, ehti jännitys hävitä vauhdin huumassa. Esteet sujuivat todella onnistuneesti, ja vaikka yksi este meinasi mennä ohi, sain juuri käännettyä Tamin hypylle ja pääsimme maaliin virheettömällä suorituksella!

Esteradan virheet jäivät painamaan mieltäni, mutta kun tulokset lopulta julkaistiin, en olisi voinut olla ylpeämpi – Tami oli pitänyt paikkansa sijalla 7, vaikka hevosia oli ollut luokassa yhteensä 83!

01.10.2015 Maastoestevalmennus – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Kun Tami oli kotiutunut uudelle kotitallille, oli aika lähteä näyttämään sille uusia kotikulmia. Olimme käyneet porukalla maastoretkillä sekä tutustuneet tietysti myös kenttään ja maneesiin, mutta tänään ori pääsisi ensimmäistä kertaa testaamaan maastoesteitä aukiolle. Tami oli jo kokenut kenttäratsu, eli meillä oli aika korkeat odotukset, mutta silti uuden hevosen kanssa työskentely sille uudessa ympäristössä aina jännitti.

Olimme saaneet Tiinan mukaan valmentamaan meitä. Teimme lämmittelyjä ensin siirtymillä sekä laukkaympyröillä suurella peltoaukealla, jossa oli maastoesteitä siellä sun täällä, kunnes lopulta ori tuntui allani vetreältä. Aloitimme hypyt kolmella matalalla, aloittelijatason tukkiesteellä, ja vaikka itse hyppääminen oli todella tyylipuhdasta, tuntui ori katoavan avuiltani täysin. Se kiri vauhtia, enkä meinannut saada askelia enää takaisin hallintaan.

Otimme pienen aikalisän ja työskentelimme taas hetken aikaa sileällä, jotta saimme Tamin taas rennoksi. Unohdimme yhdistetyt esteet hetkeksi ja kun palasimme hyppyjen pariin, lähdimme käymään läpi esteitä yksi kerrallaan.

Ensimmäisenä palasimme yhdelle, hieman korkeammalle tukkiesteelle. Tami asetti askeleensa hienosti hyppyyn, vaikka itse meinasin jäädä selkään vain matkustamaan. Yli mentiin, ja koska seuraavaa estettä ei ollut näköpiirissä, löysin Tamilta vihdoin myös jarrut. Otimme tukkiin varovasti mukaan myös pienen alashypyn, ja vaikka olin varautunut siihen, että Tami hyppäisi sen kerrasta, yllätti orin vauhti silti minut ja alastulon jälkeen löysin itseni maasta. Tami onneksi herrasmiehenä pysähtyi paikoilleen ja odotti, että pääsin kiipeämään takaisin selkään, ennen kuin jatkoimme matkaa.

Pienet välityöskentelyt sileällä tekivät sekä minulle että hevoselle hyvää, ja palasimme taas alastulon pariin – tällä kertaa itsekin paremmin valmistautuneena. Tällä kertaa laskeutuminen sujui paljon paremmin, ja pystyimme jatkamaan seuraavalle tukkiesteelle. Myös tukkieste ylittyi kevyen oloisesti, ja vihdoin minusta tuntui, että aloimme puhua Tamin kanssa samaa kieltä.

Teimme valmennuksen loppuun vielä kolmea tukkia, ja liike oli tällä kertaa paljon helpompaa säädellä. Kokeilimme myös autonrenkaista kasattua estettä sekä matalaa pusikkoa, jotka kaikki Tami suoritti todella varmasti. Hyppyjen päätteeksi teimme vielä huolelliset loppuverryttelyt raviympyröillä, ja Tami tuntui aivan eri hevoselta kuin alkutunnista. Todella rennolta, kevyeltä ja kuuliaiselta. Treeniä me tarvitsisimme vielä molemmat, mutta tämä oli todella hieno ensimmäiseksi yhteiseksi kerraksi maastoesteillä!

09.09.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siguri)

Vinntamin saapumispäivä oli yksi helpoimmista hevosten kotiutumispäivistä tallillamme aikoihin. Sarita oli lähtenyt omistajan puolesta hakemaan oria muutaman tunnin ajomatkan päässä, ja kaikki oli sujunut aivan suunnitelmien mukaan. He palasivat Kuuralehtoon juuri kolmelta, kuten oli ollut puhetta, ja olimme joukolla tallin pihalla odottamassa uutta hevosta. Pian auto kaartoi tallin eteen ja pääsimme lastaamaan ulos todella komeaa oria, josta omistaja oli kertonut meille paljon.

Kun saimme orin lastattua ulos, jäimme hetkeksi porukalla ihastelemaan sitä. Se vaikutti todella upealta hevoselta, ja se katseli korvat höröllään uutta paikkaa ja uusia hevosia. Karsinaansa se käveli Saritan perässä todella kiltisti, joskin uudet tallikaverit veivät jonkin verran tämän huomiota. Harjatessamme oria se seisoi paikoillaan ja hamusi heiniä maasta. Jätimme Tamin loppuillaksi rauhassa tutustumaan uusiin tallinaapureihinsa; meillä oli seuraavana päivänä hyvin aikaa kiertää sen kanssa tallialuetta!