Synkmetsän Untamo

Nimi: Synkmetsän Untamo, "Unto" Rekisterinumero: VH02-018-8441
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Synkmetsä
Syntynyt: 31.07.2006, 14 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: vaB, re: 80 cm
Säkäkorkeus: 157 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Ruunikko Suku: Evm-sukuinen
Meriitit: -

Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on

Luonne

Luonne tulossa

Suku

i. Pikkuinen Leijonamieli sh, m, 147 cm - ii. Hermanni evm iii. Uljaanius evm
iie. Esterin Pilke evm
ie. Ilo-Heinä evm iei. Jaloheinä evm
iee. Sirike evm
e. Unina sh, rt, 160 cm - ei. Univaras evm eii. Painajainen evm
eie. Ryöväritär evm
ee. Onniina evm eei. Onni evm
eee. Auriina evm

Isän puoli:

i. Pikkuinen Leijonamieli (m, 147 cm) oli rohkea varsa, josta kasvoi vieläkin rohkeampi hevonen. Leijonaa ei oltu koolla pilattu, mutta sen ylväs mitään pelkäämätön olemus teki orista todella näyttävän. Leijona menestyi näyttelyissä hyvin, keräsi arvonimiä ja lopulta 10-vuotiaana kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Ori kilpaili nuorempana ensin esteradoilla, ja kun kouluratsastus sekä maastoesteet noin seitsemän vuoden iässä tulivat mukaan kuvioihin, oli paketti kenttäratsastukseen valmis. Leijonaa vietti usein loppukesät ja syksyt kisaradoilla, kun taas keväisin se astui luomuna tammoja. Ori ehti saada elämänsä aikana jopa kahdeksantoista varsaa, joista suurin osa jatkoi isänsä jalanjäljissä ratsastusradoilla, osa jäi kuitenkin viettämään harrasteratsun elämää. Leijona lopetettiin vasta 28-vuotiaana hiljalleen etenevän huonon yleiskunnon takia.

ii. Hermanni (rn, 141 cm) oli aivan ihastuttava pienhevonen, joka ilahdutti erityisesti pienempien harrastajien päivää. Ori syntyi Pohjois-Suomessa, ja sen kanssa kierrettiin nuoruusiän ajan kouluratsastuskisoissa ympäri Suomea – muutaman kerran myös Ruotsissa. 12-vuotiaana Hermannin omistajan oli kuitenkin aika luopua jo pieneksi jääneestä kisahevosestaan, ja se myytiin ratsastuskouluun Lappeenrantaan. Siellä ori pääsi nopeasti suosioon todella ihastuttavan luonteensa vuoksi, ja vaikka moni ratsastaja hieman epäili orin soveltuvuutta ratsastuskouluhevoseksi, todisti Hermanni nämä epäilyt vääriksi. Ori nautti kaikesta huomiosta, mitä se ratsastuskoulussa sai, aina 24-vuotiaaksi asti, jolloin se jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen takia. Jälkeläisiä Hermanni oli siihen mennessä saanut neljä: yksi tamma jäi ratsastuskouluun, loput lähtivät kokeilemaan elämää kisahevosina.

ie. Ilo-Heinä (m, 146 cm) oli mielettömän kaunis musta pienhevostamma, joka muistetaan todellisena näyttelytähtenä. Se aloitti uransa jo varsanäyttelyissä, joissa se usein palkittiin todella lupaavana hevosenalkuna. Viisivuotiaana tamma kantakirjattiin toiselle palkinnolle, eikä ollut kertaakaan, kun tuomari ei olisi kehunut tamman syvänmustaa, virheetöntä väritystä. Hennin kanssa kierrettiin hieman myös estekisoissa, mutta ison osan elämästään se toimi harrasteratsuna ratsastajalle, joka kotitallillaan kaksin valmentajan kanssa halusi kehittää taitojaan. Henni eli pitkän ja terveen elämän, ja vasta 21-vuotiaana se alkoi saada pahoja ähkykohtauksia. 24-vuotiaana kohtaukset toistuivat jo useasti, minkä vuoksi tamma päätettiin lopettaa omalla kotilaitumellaan. Se jätti jälkeensä kuitenkin kaksi ihastuttavaa varsaa, jotka olivat emänsä tavoin mustia väriltään ja rakenteeltaan priimaa.
 

Emän puoli:

e. Unina (rt, 160 cm) oli rauhallinen tamma, joka oli suuresta koostaan huolimatta aivan ideaali ensihevonen nuorelle omistajalleen. Omistaja opetteli Unnin kanssa hevoselämää ensin yksityistallilla Jämsässä ja sitten omalla kotipihallaan Jyväskylässä. Unni ei ollut rakenteeltaan kummoinen: sillä oli lyhyt ja paksu kaula ja etujalat olivat hieman sapelit, eikä se käynyt näyttämässä itseään juuri omaa kotitalliaan kauempana. Se oli kuitenkin mielettömän kiltti hevonen sekä hoitaa että ratsastaa, ja tamma oppi todella nopeasti liikkeitä jopa tasoaan (helppo A) vaativammista koululuokista. Unni astutettiin kahdesti: kerran se jäi tyhjäksi ja toisella kerralla syntyi komea ruunikko ori. Jos varsa olisi ollut tamma, se olisi jätetty kotiin täyttämään emänsä paikka, kun tästä aika jättäisi, mutta orivarsa myytiin eteenpäin kisakotiin. Unni menehtyi 25-vuotiaana eräänä yönä kotilaitumellaan, eikä ikänsä vuoksi kuolinsyytä lähdetty enää tutkimaan.

ei. Univaras (rt, 167 cm) oli uljas näky esteradoilla. Sen pitkä harja ja todella tasaiset pään sekä jalkojen merkit kiinnittivät sekä tuomareiden että sivusta seuraavien valokuvaajien huomion. Varas kiersi estekisoja yli metrin luokissa ja starttasi myös vuosittain järjestettävissä rotukisoissa, muutaman kerran myös niissä sijoittuen. Varas oli melko kysytty jalostusori, mutta sen omistaja halusi rajata hieman jälkeläismäärää. Niinpä jälkeläisiä syntyi tasan kymmenen, viisi tammaa ja viisi oria, joista suuri osa lähti kiertämään esteratoja mutta kaksi jäi puhtaasti harrasteratsuksi. Luonteeltaan Varas oli melko herkkä, ja suuren kokonsa vuoksi sen kanssa sai olla melko varovainen, mutta ratsastaessa – erityisesti hypätessä, oli kyseessä sitten tavan este tai erikoiseste – siihen pystyi luottamaan kuin kallioon. Suru oli suuri, kun vasta 15-vuotiaana erään alastulon seurauksena orin etujalka vaurioitui pahasti, eikä sitä olisi pitkälläkään kuntoutuksellakaan saatu entiselleen, ja ori päätettiin lopettaa omalle tutulle kotilaitumelleen.

ee. Onniina (rt, 162 cm) oli juoksija isolla J:llä. Se rakasti raviratoja enemmän kuin mitään, ja kärryt nähdessään sen motivaatio kohosi taivaisiin. Harmi, että tulokset eivät kuitenkaan olleet samaa luokkaa hyvän yrittämisen kanssa. Vaikka Niina näytti radoilla kaikkensa, olivat kilpailijat aina nopeampia. Sen kanssa yritettiin startata niin kauan, kunnes tamma 12-kesäisenä (omistajan sanojen mukaan) viimeisen kerran nolasi itsensä, ja se päätettiin laittaa teuraaksi. Niinan pelasti kuitenkin eräs naapurintyttö, joka sai tamman pilkkahintaan. Hän peruskoulutti tamman ratsuksi, vaikka ravurin piirteet liikkeissä kyllä selvästi näkyivätkin. Kisoihin siitä ei siis ollut, ja toisinaan omalla kentällä touhuamisen lisäksi sen kanssa käytiin tyhjällä raviradalla purkamassa energiaa ja virkistämässä hieman tamman muistia. Jalostusarvoa hevosella ei ollut nimeksikään, mutta siitä huolimatta se astutettiin kerran hyvän harrasteratsun toivossa, ja sellainen onneksi myös saatiin. Niina lopetettiin 19-vuotiaana polviin tulleen nivelrikon vuoksi.
 

Muu suku:

iii. Uljaanius (m, 148 cm)
iie. Esterin Pilke (rt, 140 cm)
iei. Jaloheinä (rt, 148 cm)
iee. Sirike (m, 147 cm)
eii. Painajainen (rt, 166 cm)
eie. Ryöväritär (rn, 164 cm)
eei. Onni (m, 162 cm)
eee. Auriina (rt, 154 cm)

Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
13.07.2016 t. Revontultentuoja Välkevirran Aamutar

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

18.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 8/68
25.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
27.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/50
29.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
29.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 7/50
30.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/50
01.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
03.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
04.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
05.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
05.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
06.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
08.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
09.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
10.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
12.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
13.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
14.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
15.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
18.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
18.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
24.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/41
26.04.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 5/41
03.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
03.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
03.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/42
04.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
08.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
08.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 4/42
11.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
13.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
17.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
18.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
21.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
21.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
22.05.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
08.06.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
10.06.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
12.06.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
16.06.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30

Esteratsastus (ERJ)

01.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 1/30
03.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/30
04.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 1/30
08.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 5/30
09.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 3/30
13.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/35
14.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/35
19.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 3/35
30.11.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/28
03.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 5/28
04.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 3/30
05.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 1/30

30.11.2015 - kutsu - ERJ-Cup / 70 cm - 1/127
30.11.2015 - kutsu - ERJ-Cup / 80 cm - 8/184
06.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/30
09.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 1/30
10.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/30
21.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/40
23.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 5/30
24.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 5/40
24.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 6/40
25.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 6/40
25.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/40
26.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 3/40
27.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 3/30
29.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 2/40
29.12.2015 - kutsu - ERJ / 80 cm - 2/40
05.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 6/40
09.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 3/40
12.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 1/40
19.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 5/40
21.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 6/40
21.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/40
22.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/40
24.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 6/40
25.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 5/100
26.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/18
30.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 1/18
28.01.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 10/100
15.02.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/30
16.02.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 3/30
02.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 4/50
03.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 3/50
06.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 1/50
08.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 1/50
09.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 2/50
26.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 2/50
28.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 2/50
29.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 2/50
29.03.2016 - kutsu - ERJ / 80 cm - 2/50

09.09.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siguri)

Meille saapui tänään uusi ori, Untamo. Se haettiin kotitilaltaan Synkmetsästä, ja automatka oli sujunut kaikin puolin mallikkaasti. Kaikki kuitenkin muuttui sillä hetkellä, kun hevosauton peräluukku avautui.
”Onpa muuten komea”, sanoi Sarita nähdessään ruunikon hevosen seisomassa autossa.
”Käyn hakemassa Idan ja Petran”, hän jatkoi ja lähti kohti tammatallia. Minä jäin omistajan kanssa lastaamaan oria ulos autosta.

Ehdimme ihailla oria pihassa vain hetken aikaa, kunnes tammatallista alkoi kuulua ryminää ja huutoa. Katsoimme omistajan kanssa toisiamme, sitten kohti tallia, ja huomasimme ruunikon tamman Margaritan juoksevan pää kolmantena jalkana ulos tallista. Se juoksi meidän ohitsemme kohti autotietä perässään Ida, Petra sekä Sarita. En sillä hetkellä tajunnut piteleväni käsissäni vahvaa oria, joka pian riuhtaisi itsensä otteestani ja lähti juoksemaan tamman perään riimunaru päässään roikkuen. Pian molemmat hevoset olivat kadonneet autotien takana olevaan metsään, ja me viisi jäimme katsomaan niiden perään.
”No voihan hitto”, totesi Sarita ääneen hetken päästä, eikä meidän auttanut muuta kuin huokaista yhteen ääneen ja aloittaa hevosmetsästys.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun lähdimme pyydystämään karannutta hevosta. Meidän ei tarvinnut vaihtaa kuin katseita, ja pian jokainen oli käynyt hakemassa tallista itselleen riimunarun. Päätimme lähteä yhdessä liikkeelle ja etsiä yhden hevosen kerrallaan. Mutkalle nämä maastot olivat onneksi tuttuja, mutta pelotti ajatellakin, mitä aivan uudelle hevoselle uudessa ympäristössä kävisi. Täytyi vain toivoa, ettei se ollut juossut valtatielle tai jäänyt riimunarustaan kiinni mihinkään.

Lähdimme kävelemään tien yli metsään, jossa ei näkynyt toistaiseksi jälkeäkään hevosista. Metsän vieressä olevilla laitumilla hevoset vaikuttivat melko levottomilta, mikä johtui epäilemättä siitä, että kaksi hurjapäätä viiletti juuri niiden ohi. Kävelimme suurimpia lenkkipolkuja pitkin, kysyimme satunnaisilta koiranulkoiluttajilta, olivatko he nähneet hevosia, mutta valitettavasti vastaus oli aina kielteinen. Kaiken lisäksi metsä oli niin suuri, että sinne saattoi eksyä kuka tahansa.
”Miten Mutka sillä tavalla pääsi irti?” sain vihdoin kysyttyä tytöiltä.
”Hyvä kysymys”, sanoi Ida ja naurahti.
”Olimme juuri lähtemässä tämän karsinasta katsomaan uutta oria, ja jotenkin se vain sujahti nenämme edestä ulos”, hän jatkoi. Vaikka Mutka olikin välillä vähän arvaamaton, ei se koskaan ollut lähtenyt muuten vain ulos juoksemaan.
”Ehkä se kuuli pihalta toisen hevosen?” mietti Petra ääneen.
”Hyvin mahdollista”, vastasi omistaja.

Kävelimme valehtelematta yli puolitoista tuntia metsässä, ennen kuin näimme ensimmäisen jäljen hevosista. Pienemmällä polulla massa lojui Untamon päässä ollut riimu, jossa oli yhä riimunaru kiinni. Jatkoimme matkaa vielä vähän eteenpäin, kunnes näimme vähän matkan päässä ruunikon orin syömässä ruohoa maasta.
”Olkaa sitten ihan rauhallisesti, älkää antako sen karata uudestaan”, sanoi omistaja hiljaisella äänellä. Lähdimme levittäytymään kaukaa orin ympärille ja lähestyimme sitä hiljalleen. Se ei vaikuttanut hermostuvan meistä, vaan jatkoi onnellisena ruohon syömistä. Lopulta olimme tarpeeksi lähellä oria, ja omistaja sai pujotettua tälle maasta löytämämme riimun päähän. Untamo nosti hiljaa päänsä maasta ja lähti kulkemaan narun perässä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Päätimme jakautua jälleen kahteen ryhmään: minä lähdin Saritan kanssa viemään Untoa takaisin talliin ja Ida, Petra sekä omistaja jäivät vielä metsään etsimään Mutkaa.

Tallille oli onneksi vain vajaa puolen tunnin kävelymatka, joka sujui oikein leppoisasti Unton kulkiessa perässämme niin nätisti. Tallin pihalla meitä odottikin yllätys. Mutka oli löytänyt itse takaisin kotiin, ja se mussutti ruohoa laidunten vierellä.
”Ei ole todellista”, Sarita naurahti. Minä vein Unton sisälle karsinaansa ja Sarita soitti omistajalle ilmoittaakseen löydetystä tammasta. Kun Unto oli saatu karsinaan lukkojen taakse, lähdin takaisin auttamaan Saritaa tamman kanssa. Hän oli kuitenkin saanut riimunarun Mutkan kaulan ympärille ja talutti tätä takaisin talliin. Jos Mutka jotain osasi, se oli ehdottomasti narun päässä kulkeminen. Veimme yhdessä tamman karsinaansa ja katsoimme tämän läpi, ettei suurempia naarmuja tai ruhjeita ollut syntynyt karkureissun aikana.

Sarita, Ida ja omistaja saapuivat jonkun ajan päästä tallin pihaan. Kerroimme heille molempien hevosten olevan turvallisesti karsinassaan, joten istahdimme kaikki ruohikolle hengähtämään päivän jäljiltä.
”Onneksi mitään pahempaa ei sattunut”, sanoi Ida hyvin positiivisella sävyllä.
”Ajatella jos laitumella juoksevat hevoset olisivat saaneet aidat kaadettua ja lähteneet Mutkan sekä Untamon perään”, jatkoi Petra naurahtaen.
”Älä edes pelottele”, sanoi omistaja. Kieltämättä pitkä päivä oli takana, mutta se meinasi, että pian pääsisi kotiin nukkumaan. Saa nähdä, olisiko huominen yhtä jännittävä päivä!