Seljasaaren Hilmori

Nimi: Seljasaaren Hilmori, "Hilmori" Rekisterinumero: VH15-018-0846
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Seljasaari, Kiiskinen (VRL-01811)
Syntynyt: 20.03.2015, 13 v (satunnainen) Koulutustaso: vaB, 80 cm
Säkäkorkeus: 156 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Rautias Suku: 1-polvinen
Meriitit:

KRJ-I, SV-I, VAR-I
20.05.2015: Hilmori palkittiin SV-I -palkinnolla toukokuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa pistein (7 + 4 + 5 =) 16!
15.07.2015: Heinäkuun varsa-arviointitilaisuudesta Hilmori palasi kotiin VAR-I -palkinnon kera!
25.06.2016: Hilmori palasi kesäkuun KRJL:n uusintatilaisuudesta KRJ-I palkinnon kera! Pisteet: (7,5 + 42 + 22 + 20 + 15 =) 106,5 p.

Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on

Luonne

Hilmori saapui Kuuralehtoon noin puolen vuoden iässä. Olin tutustumassa orin kotitallilla myytäviin varsoihin, ja Hilmori kiinnitti huomioni saman tien. Ensimmäisenä huomasin hieman nuhruisen pörröharjaisen läsipään juoksevan kentällä muiden orivarsojen tapaan, ja kun astuimme laitumelle orien kanssa, se juoksi heti meitä vastaan. Vaikka ori oli vielä nuori, eikä siitä ollut kisailemaan vielä pitkään aikaan, jätin silti ostopyynnön varsasta. Mietimme yön yli puolin ja toisin tarjousta, ja seuraavana päivänä löimme kaupat lopullisesti lukkoon.

Lähdin hakemaan oria jo heti viikon päästä, ja se tuntui hurmaavan minut jälleen hieman sottaisella ulkonäöllään. Pääsin taluttamaan varsaa, ja yllätyksekseni se kulki narun päässä todella mallikkaasti niin nuoreksi oriksi. Lastaaminen sujui ongelmitta, joten olimme pian valmiita lähtemään orin uuteen kotiin, Kuuralehtoon.

Hilmori on upea ori, joka on luonteellaan ihastuttanut koko talliväen. Ori oli jo meille saapuessaan todella rauhallinen tapaus, jonka kanssa oli miellyttävä lähteä aloittamaan yhteistä elämää. Hilmori on yhdellä sanalla kuvattuna todella helppo ori, jonka kanssa on erittäin vaivatonta työskennellä. Ori on todella kohtelias, ja se ottaa ihmiset huomioon kaikin tavoin varsinkin hoitaessa mutta myös ratsastaessa. Se ei haasta riitaa muiden orien kanssa, ja Hilmori pystyy laiduntamaan suuressakin oriseurassa.

Hoitaessa Hilmori tuntuu lähes nukkuvan paikoillaan, eikä sitä häiritse edes muut ympärillä häseltävät hevoset. Se aristaa hieman mahan alta harjaamista ja saattaa puolihuomaamatta läiskästä hännällä harjaajaa, mutta muuten kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta. Kaviot se nostaa oma-aloitteisesti, kun koskettaa kädellä tämän säärtä, ja varusteiden laitto ei tuota yleensä vaikeuksia, mitä nyt satunnainen pullistelu kuuluu asiaan.

Hilmorin kanssa on todella mukava työskennellä maasta käsin. Se kulkee taluttaessa kuuliaasti ihmisen vierellä, eikä sen keskittyminen herpaannu, vaikka ympärillä tapahtuisi sata muuta asiaa. Pesupaikalle taluttaessa ori kuitenkin saattaa hieman näyttää hermostumisen merkkejä, mutta antaa pestä itsensä korvista häntään saakka. Hermostuneisuuden syynä lienee jokin nuorena tapahtunut ikävä asia pesupaikalla, mutta ori näyttää suurimmalta osin päässeen sen yli. Liinassa juokseminen oli varsinkin nuorempana orin mieleen, ja se oli – ja on yhä – todella nopea oppimaan uusia asioita.

Ratsastaessa ori on hieman vaativa, mutta perusasioita tehdessä sen kanssa pärjää kuka tahansa. Hilmori on melko herkkä ohjasavuille, mutta pohkeita saa käyttää niin paljon kuin sielu sietää. Sen askeleet ovat todella reippaat, ja usein sitä täytyykin hieman rauhoitella. Kouluradoilla ori loistaa käännöksissä ja taivutuksissa sekä lisätyissä askellajeissa. Sillä on todella pitkät ja upeat askeleet, ja se osaa melko hyvin kantaa itseään. Hilmori on omassa elementissään silloin, kun ratsastaja on täysillä mukana ja tietää tasan tarkkaan mitä tekee. Silloin ori kuuntelee ratsastajaa tarkasti ja yrittää parhaansa kaikin tavoin. Orilla on tapana suorittaa liikkeet todella tunnollisesti ja huolellisesti, mutta aloittelijoiden kanssa se sortuu kulkemaan vähän hälläväliä-asenteella. On siis täysin ratsastajasta kiinni, näyttääkö ori upealta kouluratsulta vai talutustunnilta karanneelta ratsastuskouluhevoselta.

Ori on todella maastovarma, ja se tuntuu saavan uutta energiaa aina metsään lähdettäessä. Varsinkin juurikkoiset pikkutiet ovat orin mieleen, sillä se rakastaa haasteita. Myös kaatuneiden puunrunkojen ja pusikoiden ylitykset tuovat maastoreissuihin lisää mielenkiintoa. Hilmori pystyy kulkemaan niin itsenäisesti kuin kaverinkin kanssa, ja maastoreissut ovat hyvä tapa lämmitellä ennen kovempaa treeniä. Kuumalla kesähelteellä järveen pulahtaminen on mukava tapa virkistää oria, ja se voisi viettää pitkiäkin aikoja roiskien vettä matalikossa tai tehden pieniä uimalenkkejä.

Hilmori on aivan loistava kisakumppani, sillä se keskittyy täysillä siihen mitä tekee. Kisapaikkojen kouluradoilla se suorittaa liikkeet aiempaakin huolellisemmin ja yleensä rauhoittaa hieman jännittynyttä ratsastajaa. Uudet maisemat ja radat tuntuvat saavan orissa aikaan suuren motivaatiopuuskan, ja se ei malttaisi edes nousta kisapäivän jälkeen takaisin hevostraileriin, vaikka kotitallilla lastaukset sujuvatkin hyvin.

Kaikin puolin Hilmori on ihastuttava hevonen, jonka kanssa on mukava touhuta päivästä toiseen. Sen kanssa on mukava tehdä asioita selästä käsin, ja varsinkin motivoituneet ratsastajat saavat orista upean ratsun. Hilmori opettaa ihmisille paljon, sillä olipa kyseessä sitten jokin pieni istuntaan liittyvä seikka tai kysymys hevosen käyttäytymisessä, saa orin kanssa työskentelevä kokea jossain välissä elämäänsä ahaa-elämyksen – tavalla tai toisella. Orin selässä on siis hyvä itse opetella ratsastuksen saloja, mutta yhtä lailla tämä kaikin tavoin hurmaava ja ihastuttava ori opettaa meitä ihmisiä päivittäin.

Suku

i. Harmori sh, rt, 156 cm KRJ-I ii. Pilmori evm iii. Sutonen evm
iie. Hellen Taimi evm
ie. Airan Hallanlei evm iei. Risti-Kurko evm
iee. Airan Sadehelmi evm
e. Hiluvinna sh, rn, 156cm - ei. Hilperi evm eii. Pieksu-Pyy evm
eie. Hennikki evm
ee. Armanna evm eei. Aimo-Arvokas evm
eee. Lumimarja evm
Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
19.06.2015 t. Reposaaren Altessa Reposaaren Alma 40+ krj-sij.
01.08.2015 o. Kuuralehdon Humelur Mäkisuon Amaria KRJ-I, SLA-I, YLA2, KTK-II, SV-I
29.02.2016 o. Kuuralehdon Husaari Vaniman Emmitti
16.06.2016 o. Runon Hilmeri Seljasaaren Titiiäinen Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-I
01.07.2016 o. Kuuralehdon Haades Seljasaaren Vilpuri KTK-II
20.07.2016 t. Eelin Hilla Eelin Jaloneito

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

18.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
19.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
22.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
22.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
27.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
27.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/50
01.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/50
04.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
06.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
06.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
08.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/24

31.10.2015 - kutsu - KRJ-Cup / vaB - 6/244
30.11.2015 - kutsu - KRJ-Cup / vaB - 22/259
13.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
13.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
14.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
14.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
15.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
16.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
17.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
18.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
19.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
19.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
20.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
22.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
23.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
24.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
25.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
26.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
25.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
26.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
27.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
29.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/50
30.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
30.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
01.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
02.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/50
02.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/50
04.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/50
04.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
05.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/50
05.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 7/50
08.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
08.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
09.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
10.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30

23.04.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Kevät oli ihanaa aikaa. Aamut olivat valoisia ja keli lämpeni päivä päivältä. Jopa minä olin jaksanut nousta tänä lauantaina kuudelta ja lähteä pyöräilemään tallille hoitamaan hevoset aamukuntoon.

Olin noin kahden kilometrin päästä tallista, kun huomasin metsässä jotain. En ensin kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, kunnes tajusin, mikä siellä todella oli. Rautias hevonen seisoi puiden välissä ja hamusi onnellisena maasta kevään ensimmäisiä ruohotupsuja.

Koska lähellä ei ollut montaa tallia, ei ollut vaikea arvata, mistä tämä karkulainen oli peräisin. Jätin pyöräni hiekkatien viereen ja lähdin rauhallisesti kävelemään kohti oria. Melko nopeasti tunnistin sen Hilmoriksi, jonka kaiken järjen mukaan piti olla omalla laitumellaan. Olipa onni, ettei se ollut törmännyt tiellä liikkuviin autoihin.

Hilmori söi kaikessa rauhassa, kun minä kävelin tämän viereen. Onneksi orilla oli vielä riimu päässä, joten sain hyvän otteen siitä. Hetken aikaa jouduin nykimään ja maiskuttelemaan, kunnes lopulta ori nosti päänsä ja lähti seuraamaan minua hiekkatielle. Loppumatka olikin yhtä taiteilua, kun toisella kädellä talutin pyörääni ja toisella pidin hevosta pelkästä riimusta kiinni.

Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme lopulta tallin pihaan. Sarita oli tullut ennen minua ruokkimaan hevoset, ja hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän huomasi minun tulevan Hilmorin kanssa hiekkatietä pitkin. Jäimme hetkeksi aikaa pihaan juttelemaan ja naureskelemaan orin tempulle, kunnes lähdimme viemään sitä takaisin tarhaansa.

Kumma kyllä tarhan aidat olivat kaikki paikoillaan, emmekä keksineet Saritan kanssa muuta mahdollisuutta, kun että Hilmori oli ryöminyt aitojen ali toiselle puolelle. Onneksi orilla ei ollut usein tapana karata laitumelta, joten uskalsimme hyvillä mielin jättää tämän yksin aitojen sisään. Jäimme hetkeksi katsomaan Hilmoria, joka alkoi syödä onnellisen näköisenä heiniä maasta. Hölmö otus, onneksi mitään pahempaa ei ehtinyt sattua.


16.04.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siguri)

Saapuessani tallille viiden aikaan huomasin kentällä Hurran sekä Idan hyppimässä esteitä. Jäin hetkeksi aikaa heidän seurakseen katselemaan hyppyjä, ja lopulta minun omakin esteinto kasvoi. Pyysin Idaa jättämään esteet kentälle ja lähdin itse kohti oritallia. Minun oli tänään tarkoitus liikuttaa Hilmoria, mutta ehkäpä senkin olisi hyvä välillä käydä muistelemassa, miltä ne esteet tuntuivat.

Ori odotti valmiina tallissa, joten sain sen nopeasti ratsastuskuntoon. Taluttaessani rautiasta kentälle vastaamme käveli Ida sekä Hurra, jotka olivat molemmat hiestä märkiä. Ida sanoi laittavansa Hurran karsinaansa ja tulisi sitten seurakseni kentän laidalle.

Kentällä kiristin vielä Hilmorin satulavyön ja hyppäsin tämän selkään. Lähdimme tekemään todella pitkiä ja huolellisia alkulämmittelyjä, sillä siitä oli kauan, kun orin kanssa oltiin viimeksi hypitty. Hilmori rentoutui loppujen lopuksi todella nopeasti allani, joten pääsimme aloittamaan tunnin puomeilla, jotka oli koottu toiselle pääty-ympyrälle.

Ratsastimme melko pitkään puomeja, ja Hilmori todella näytti nauttivan työskentelystä. Teimme paljon erilaisia siirtymisiä ja laukkaharjoituksia, kunnes lopulta olimme valmiita siirtymään Idan kokoamalle radalle. Hän oli osannut laskea esteet meitä varten mataliksi ristikoiksi, joten pääsimme suoraan lämmittelemään.

Hilmori ei ensin näyttänyt muistavan, miten esteitä tuli oikein lähestyä, mutta muutaman epätoivoisen ravihypyn jälkeen aloimme päästä vauhtiin. Hilmorilla ei ollut kykyä katsoa hyviä ponnistuspaikkoja, joten lähestyimme esteitä todella rauhassa ja varovasti, jotta sekä minulla että hevosella olisi aikaa miettiä hyppyjä.

Muutamien ylitysten jälkeen huomasin Idan, joka oli kaikessa hiljaisuudessaan ilmestynyt kentälle. Hän tuli nostamaan meille ristikot mataliksi pystyesteiksi ja lupasi nostaa mahdollisia putoavia puomeja. Lähdimme Hilmorin kanssa työskentelemään kunnolla, ja vaikka orin hyppytyyli ei ollutkaan päätä huimaava, niin se selvästi jaksoi yrittää parhaansa.

Ylitimme rataa melko pitkään, nostimme välillä esteitä, Ida kokosi meille muutaman erilaisen radan ja viimeisten ratojen jälkeen olimme niin puhki, että teimme vielä hetken aikaa raviharjoituksia ja siirryimme sitten suorittamaan todella pitkät loppukäynnit. Minusta tuntui, että vaikka ratsastus ei ollutkaan fyysisesti rankkaa, niin silti aivotyöskentely ja täysillä keskittyminen sai energiani ihan nolliin.

Loppukäyntien jälkeen lähdin ratsastaen orin kanssa takaisin kohti tallia. Taputin sitä matkan aikana kiitokseksi todella mukavasta ja hieman erilaisesta tunnista. Hilmorin kanssa pitäisi kyllä ehdottomasti hyppiä hieman useamminkin!


17.04.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siguri)

Kevät oli todellista hevostenostoaikaa. Meille oli kuukauden sisään ehtinyt kotiutua jos jonkinmoista hevosta, ja tänään oli vuorossa ori, josta Kuuralehdon omistaja ei ollut kertonut meille vielä mitään. Hän oli vain hymyillen sanonut, että nyt löytyi hieno ori hienosta suvusta. Tosin, no, niinhän hän aina sanoi, oli hevonen minkälainen hyvänsä.

Olimme jälleen kerran suurella joukolla tallin pihassa odottamassa saapuvaa omistajaa sekä hevosta. Kovin kauaa ei tarvinnut odotella, kun omistaja ajoi hevostraileri perässään aivan oritallin eteen. Hän nousi ulos autosta ja pyysi minua auttamaan hevosen kanssa, kotitallilla oli nimittäin ollut ongelmia lastauksen suhteen. Tein töitä käskettyä ja astelin hevosen viereen.

Rautias ori katsoi minua suurilla silmillään, ja minä katsoin sitä takaisin. Se oli vielä todella pienikokoinen ja varmasti yksi suloisimmista varsoista, mitä oli nähnyt. Hevosen suvun hienoudesta en osannut sanoa mitään, mutta hellyttävä se oli ainakin kaikin puolin! Autoin omistajaa peruuttaman hevosen trailerista, ja kumma kyllä, se sujui aivan ongelmitta. Ehkä tämä uusi paikka ja uudet hajut sekoittivat sen pään.

Kun saimme orin ulos, jäimme sen kanssa hetkeksi seisomaan pihaan. Jokainen tuli vuorollaan silittelemään hevosta ja kuuntelimme tarkasti, mitä omistaja kertoi siitä. Ori, Hilmori nimeltään, oli kotoisin Seljasaaren Kartanosta, ja sen vanhemmat olivat kisailleet vaativa B -luokassa, joten orilta odotettiin vähintäänkin yhtä paljon kapasiteettia kouluradoille kasvaessaan.

Juttelimme vielä hetken orista, kunnes lähdin taluttamaan sitä sisälle talliin. Ori seurasi perässä hienosti, sen kanssa oltiin selvästi harjoiteltu narussa kulkemista. Pian pääsimme Hilmorin omaan karsinaan, ja jätin hevosen sinne tutustumaan uusiin naapureihinsa. Ajattelin pyörähtää vielä illemmalla katsomassa että kaikki olisi kunnossa. Nyt antaisin orin kuitenkin levätä pitkän automatkan jälkeen.