Revian Ikaros

Nimi: Revian Ikaros, "Rossi" Rekisterinumero: VH20-018-0033
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Kiira F., evm
Syntynyt: 11.06.2015, 11 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: vaB, re: 80 cm, Harraste
Säkäkorkeus: 159 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Ruunikko Suku: Evm-sukuinen
Meriitit: -

Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on

Luonne

Ikaros ei lumoa katsojaa pelkästään ryhdikkään ja komean ulkopuolensa vuoksi, vaan sen pitkät ja sulavat liikkeet hurmaavat niin ratsastajat kuin tuomaritkin kertaheitolla. Ori on hieman herkkä avuille, ja erityisesti ohjien kanssa saa olla tarkkana, mutta kun tasapaino löytyy, voisi Ikaroksen selkään jäädä vaikka loppuelämäksi. Se liikkuu eteenpäin todella vaivattomasti, ottaa oman moottorin käyttöön jo heti alkuverryttelyissä, on todella motivoitunut ja yhteistyökykyinen, unohtamatta tietenkään orin todella nopeaa oppimiskykyä. Ikaroksen käynti on eteenpäinpyrkivää, ravi joustavaa ja laukka todella tahdikasta, ja kaiken kruunaa vielä helppo askelten säätely. Kerrassaan täydellinen paketti kouluratsastukseen.

Eivätkä orin taidot pelkästään kouluradoille rajoitu. Myös esteet, niin tavalliset kuin erikoisesteetkin, Ikaros ylittää mukisematta, eikä pudotuksia ole juurikaan nähty sitten alkuvuosien harjoittelun. Yli mennään hieman liioitellullakin ilmavaralla, ja ratsastaja saa todella luottaa siihen, että Ikaros löytää hyvät ponnistuspaikat. Sen sijaan ratsastajan tulee pysyä todella rauhallisena selässä ja pitää kädet pehmeinä myös alastuloissa, sillä kieltäytymisiä nähdään tuon tuosta. Liian kovaa painetta reisillä, kämmenen puristus jännittäessä, pienetkin eleet saavat orin helposti hämilleen ja stoppaamaan ennen hyppyä. Onkin siis hyvä muistaa rento ja tasapainoinen istunta, käsien kevyenä pitäminen sekä ennen kaikkea rohkeus lähteä hyppyyn, näillä ainesosilla Ikaroksen kanssa pääsee jo pitkälle.

Ikaros on unelmahevonen, jos etsii itselleen osaavaa ratsua. Hoitaessa orilla on joitakin piirteitä, jotka saattavat laskea mielenkiintoa työskennellä hevosen kanssa maastakäsin, erityisesti karsinassa. Vaikka ratsastaessa kaviot liitävät ilmassa, pysyvät ne karsinassa tiukasti maassa. Satulan laitto saattaa saada orissa aikaan pientä epämiellyttävää luimimista ja ilman näykkimistä, mutta muuten hoitotoimenpiteet sujuvat yleensä ihan hyvin. Taluttaessa Ikaroksen mielenkiinto siirtyy helposti tammalaitumiin ja muihin vieraisiin ohi kulkeviin hevosiin, mutta onneksi se kaikki mielenkiinto ympäristöä kohtaan häviää sillä hetkellä, kun ori pääsee todella aloittamaan työskentelyn ratsastajan kanssa.

Kaikin puolin Ikaros on ori, johon on helppo ihastua. Sen kanssa kun löytää yhteisen sävelen, voi päästä vielä pitkälle.

Suku

i. Iivari sh, rn, 161 cm evm ii. Ievana evm iii. Tuntematon -
iie. Tuntematon -
ie. Saralia evm iei. Tuntematon -
iee. Tuntematon -
e. Murros sh, rn, 155 cm evm ei. Murteri evm eii. Tuntematon -
eie. Tuntematon -
ee. Siros evm eei. Tuntematon -
eee. Tuntematon -
Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
25.06.2017 t. Kievarinkujan Minette Miimos

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

01.09.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

”Et voi olla tosissasi.”

Hiljaisuus täytti koko tallituvan. Vilkaisin Saritaa, joka näytti siltä, että hän halusi peittää epätoivoisena kasvonsa kätensä taakse. Annika taas huokaisi syvään, mutta hän oli selvästi valmis ottamaan haasteen vastaan. Ida naurahti epätoivoisena, ja Jenna sekä Emma tuijottivat omistajaa sanomatta sanaakaan.

”Mitä hemmettiä päässäsi oikein liikkuu?” sai Sarita lopulta sanottua suorat sanat omistajalle, joka oli vain hetki sitten pyytänyt meitä kaikkia kokoontumaan tupaan vastaanottamaan uutiset.
”Kai sinä nyt ymmärrät, että meiltä loppuu tila, työntekijät ja aika, rahasta puhumattakaan!” hän jatkoi. Omistaja seisoi vakavana paikoillaan eläinlääkärimme Maritin vieressä, ja hän näytti olevan mietteissään.
”Tämä asia on loppuun asti suunniteltu. Siirrämme hevoset ensin vierastalliin karanteeniin ja hoidamme kuntoon ne hevoset, jotka pystymme. Marit on luvannut auttaa meitä sairaiden kanssa, ja meille on ensi kuun vaihteessa tulossa joka tapauksessa lisää työntekijöitä”, omistaja vastasi varman kuuloisena.
”Sitä paitsi hevosilla olisi muuten edessä lopetus, mutta meillä ne saisivat vielä yhden mahdollisuuden elämälleen. Ettekö te toimisi samoin?” hän jatkoi. Käännyin katsomaan Saritaa, joka huokaisi syvään ja heilutteli päätään.
”Ehkä, jos hevosia olisi yksi tai kaksi. Mutta kaksikymmentä?! Aiot ottaa tallillemme kaksikymmentä sairasta ja huonokuntoista hevosta parantumaan mystisesti ja tekemään niistä kisaratsuja? Missä on järkesi? Mitä jos niiltä lähtee leviämään vaikka pääntautiepidemia koko tallille?” Sarita kyseenalaisti.
”Hevoset ovat olleet nyt jo kaksi viikkoa huostaan otettuna, ja ne on tarkastettu moneen kertaan. En riskeeraa omia hevosiamme, ja kuten sanoin, nämä uudet asuvat vierastallilla niin kauan kun on tarve”, omistaja vastasi napakasti.
”No omapa on päätöksesi. Minä en kuitenkaan ala leikkimään mitään lääkäriä ja ihmeparantamaan ties kuinka sairaita hevosia”, sanoi Sarita tuhisten ja lähti pois tallituvasta. Me muut jäimme katsomaan sulkeutuvaa ovea ja sitten toisiamme.

”No, entäpä te muut?” omistaja kysyi. Minä en rehellisesti sanottuna edes tiennyt, mitä mieltä olin koko asiasta. Ne olot, josta hevoset lähtivät, kuulosti suorastaan karuilta. Siellä voisi olla ties kuinka paljon luonnevikaisia yksilöitä, ja kuulemani mukaan laihoja hevoset ainakin olivat. Oli kumma, ettei niiden ylläpitoon oltu puututtu yhtään aiemmin.
”Minä ainakin olen mukana. Lisää töitähän tämä teettää, mutta jos hevosilla todella on mahdollisuus parantua, niin en näe mitään syytä, miksi emme auttaisi niitä”, vastasi Annika reippaasti. Omistaja nyökkäsi tälle hyväksyvästi ja siirtyi katsomaan sitten minua.
”Meidän sana ei taida tässä asiassa hirveästi painaa?” totesin omistajalle, jonka kasvoille nousi vihdoin hymy.
”Valitettavasti ei”, hän totesi naurahtaen. Hymy levisi myös meihin muihin, ja kiusallinen ilmapiiri katosi tallituvasta hetkessä.
”Ei kai tässä sitten auta muu kuin mennä valmistelemaan vierastallia uusia asukkaita varten”, totesi Ida. Niinpä lähdimme porukalla kävelemään tallialueen toiselle reunalle, jossa vierastalli odotti puunaamista.