Satulinnan Rasperi

02.10.2019 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

Rasperi-parka ei ollut enää entisensä. Vanhuus oli kuluneen vuoden ajan vaikuttanut selvästi orin käytökseen, ja ennen niin reipas ja taitava ori alkoi selvästi jäykistyä. Se tarvitsi normaalia huolellisemmat alkulämmittelyt liikkuakseen, ja raskaat estetreenit vetivät orin lihakset jumiin seuraavana päivänä. Hieroja olikin tallilla tuttu näky lähes viikoittain.

”Silläkö ei nyt sitten enää kisata?” kysyi Annika, kun katsoimme oria sen kävellessä rauhassa laitumella.
”Ei. Kyllä Rasperin on aika siirtyä kisaeläkkeelle”, vastasin. Orilla oli takanaan todella hieno kisaura, mutta nyt sen oli aika siirtyä sivuun ja antaa tilaa nuoremmille.
”Parempi näin, ennen kuin mitään sattuu”, jatkoin. Annika nyökkäsi huokaillen.
”Ihan totta. Ja on Rasperi kyllä eläkkeensä ansainnut.”

Vielä meillä oli kuitenkin edessämme muutama etappi, nimittäin laatuarvostelut. Kyllähän näin komea ori komean meriittirivin itselleen oli ansainnut.

28.03.2016 Estevalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Päivän valmennettava ratsukko, Ida ja Rasperi, oli jo maneesissa lämmittelemässä, kun saavuin paikalle. He ylittivät maahan jääneitä maapuomeja ja näyttivät kaikin puolin valmiilta aloittamaan valmennuksen. Tervehdin ratsastajaa ja aloin äkkiä kasata maneesin seinustalla olevia esteitä kasaan.

Siirsin keskiympyrälle viisi melko matalaa ristiestettä lämmittelyä varten. Ratsukon oli tarkoitus laukata ympyrää ja ylittää esteet sitä mukaan, kun ne tulivat eteen. Ida nosti laukan ja siirtyi saman tien ympyrälle. Rasperi näytti todella energiseltä kulkiessaan ympyrällä ja ylittäessään matalia esteitä. Se näytti muutenkin jo hyvin vetreältä, joten voisimme pian siirtyä suuremmille esteille.

Ratsukko jatkoi ympyrällä hyppimistä kumpaankin suuntaan sillä aikaa, kun minä kasasin pitkälle sivulle kolme noin 80 senttimetristä estettä. Pyysin ratsastajaa kuulolle ja kerroin hänelle, että he voisivat siirtyä esteille heti kun ovat valmiita. Ida kiersi ympyrän vielä muutamaan kertaan ja siirtyi sitten pitkälle sivulle. Hän nosti Rasperilla todella reippaan laukan, ja he lähtivät ylittämään kolmea estettä.

Ylitys alkoi hyvin, mutta orin polvet kolahtivat ensimmäiselle esteelle. Toisella ja kolmannella esteellä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, joten pyysin Idaa ylittämään rataa uudelleen muutamaan kertaan. Ensimmäistä hyppyä lukuun ottamatta sarja sujui todella hyvin, ja ratsukko teki hienoa yhteistyötä. Pyysin heitä siirtymään käyntiin siksi aikaa, kun kokosin viiden esteen radan.

Kokosin viisi pystyestettä ympäri maneesia ja pyysin ratsastajaa valitsemaan itse esteiden järjestyksen. Pääasia oli, että jokainen este ylitettäisiin vähintään kerran. Ida nosti jälleen laukan, ja ratsukko lähti kulkemaan eteenpäin kohti esteitä. He ylittivät yhden esteen, toisen, kolmannen, ensimmäisen uudelleen ja lopulta kaksi viimeistä. Rasperi pysyi todella vireänä koko radan ajan, ja ratsastaja sai ohjattua tämän hyvin esteille.

Pyysin ratsukkoa ylittämään esteet vielä muutamia kertoja, kunnes oli aika lopetella. Annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin ja aloin siivota esteitä sivummalle. Ratsukko käveli maneesin ympäri muutamia kertoja, ja he lähtivät sitten suuntaamaan kohti tallia. Kehuin ratsukkoa vielä muutamalla sanalla, ennen kuin he katosivat maneesin ovista ulos.

12.05.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Nelli, tallityttö (Siguri)

Tänään Kuuralehdossa tapahtui. Tallillemme oli saapumassa kaksi uutta hevosta, hieman eri-ikäisiä, mutta molemmat samalta tallilta. Olimme odottamassa pihassa tallin omistajaa, jonka piti saapua aivan minä hetkenä hyvänsä.

Olimme tulleet porukalla tallille jo heti aamusta laittamaan karsinat valmiiksi. Tänään oli lauantai, joten kaikilla oli ollut hyvin aikaa viettää tunteja tallilla tutustuen uusiin hevosiin. Juttelimme keskenään ja pohdimme, millaisia sähikäisiä omistaja oli tällä kertaa tallillemme oikein ostanut. Pian se kuitenkin selvisi, pihaan nimittäin peruutti hevosauto.

Ensin lastasimme ulos Rasperin. Se oli melko pienikokoinen hevonen, mutta heti ensi töikseen se nappasi Petran hihasta kiinni. Petra osasi normaalisti käsitellä hyvin vaikeitakin oreja, mutta ehkä hän ei ollut aivan varautunut tällaiseen tervehdykseen. Petra lastasi orin kokonaan pihalle ja pyysi minua auttamaan sen putsaamisessa. Lähdin mielelläni oritalliin hoitamaan uutta tulokasta ja katsomaan hieman, miten se käyttäytyisi.

Rasper käveli yllättävän kiltisti Petran perässä talliin. Se kulki käytävän läpi pää pystyssä ja korvat höröllä, mutta ei vaikuttanut millään tapaa aggressiiviselta tallin muita oreja kohtaan. Enemmänkin uteliaalta. Veimme Rasperin omaan karsinaansa ja laitoimme sen riimunarulla kiinni karsinan seinään. Petra oli tuonut orin oman varusteämpärin oven viereen, joten aloimme saman tien hoitaa oria.

Rasper tuntui olevan melko rento ja rauhallinen, vaikka olikin juuri saapunut aivan uuteen paikkaan uusien hajujen ja äänien keskelle. Olin odottanut selvästi jotain hieman, no, orimaisempaa, sillä niitä sattui Kuuralehtoon satunnaisesti ilmestymään. Rasper vaikutti kuitenkin todella ihanalta orilta, jonka selkään minäkin uskaltaisin ehkä joskus nousta.