Villahaan Puuha

21.08.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Olin kentän reunalla odottelemassa Saritaa, jonka oli tarkoitus tulla jo kymmenen minuuttia sitten Puuhan kanssa paikalle aloittamaan päivän valmennus. Olin ajan kuluksi miettinyt päivälle uusia tehtäviä ja sisältöä, ja ideoita tuntui löytyvän vaikka muille jakaa. Lopulta Sarita ja Puuha ilmestyivät metsäpolulta ja tulivat pahoitellen kentälle. Lämmittelyksi tarkoitettu maastoreissu oli ajantajun puutteen vuoksi venynyt hieman, mutta ei se haitannut, ei meillä onneksi ollut kiire mihinkään.

Pyysin ratsukkoa ravaamaan kentän ympäri muutaman kerran, jotta näkisin, kuinka hyvin Puuha oli ehtinyt maastoreissun aikana rentoutua. Ori kulki todella hienosti Saritan alla, ja se kuunteli hyvin ratsastajan apuja. Puuhan askeleet olivat tuttuun tapaansa lennokkaat ja sulavat, ja sen kaula oli kauniisti kaartuneena. Ori oli selvästi valmis aloittamaan päivän ohjelman.

Kerroin Saritalle hieman tiivistetysti, mitä tänään olisi tarkoitus tehdä. Aloittaisimme muutamista taivutuksista käynnissä, tekisimme hieman pohkeenväistöjä ja lopputunnista harjoittelisimme laukannostoa käynnistä sekä vastalaukkaa. Tiedossa olisi siis melko yksinkertaisia harjoituksia, joiden olisi kuitenkin hyvä olla hallussa ennen kisoja ja joita ei voisi koskaan harjoitella liikaa.

Pyysin ratsukkoa asettumaan uralle ja aloittamaan pitkältä sivulta avotaivutuksen aina pitkän sivun loppuun saakka. Seurasin liikettä suoraan edestäpäin, jotta näin tarkasti, kulkiko ori niin sanotusti kolmella uralla. Heti kulman jälkeen Sarita asetteli orin valmiiksi taivutusta varten, ja Puuha kuunteli apuja todella nöyrän oloisesti. Se taipui nätisti koko vartalostaan, mutta vauhti meinasi hieman hidastua taivutuksen alettua. Sarita sai kuitenkin lisää tempoa liikkeeseen ja ratsukko näytti todella upealta ja keskittyneeltä suorittaessaan tehtävää. Ennen kulmaa ratsastaja suoristi hevosen, ja he jatkoivat kohti seuraavaa pitkää sivua, jolla oli tarkoitus tehdä sama juttu.

Ratsukko ehti kiertää uran muutaman kerran taivutusten kanssa, kunnes oli vain todettava, että korjattavaa ei ollut missään. He suorittivat taivutukset mallikkaasti. Seuraavaa tehtävää varten asetin muutaman merkin keskelle pituushalkaisijaa. Kyseessä olisi yksinkertainen pohkeenväistöharjoitus, eli lyhyen sivun puolesta välistä lähdettäisiin pituushalkaisijalle ja heti merkin jälkeen lähdettäisiin tekemään väistöä pitkälle sivulle. Aloitimme väistöt käynnissä vasempaan kierrokseen.

Sarita oli hyvin mukana tehtävässä, ja se teki hyvin puolipidätteitä ja piti Puuhan kuulolla. Ratsukko kääntyi lyhyen sivun keskeltä kohti merkkiä ja teki pohkeenväistön oikealle takaisin uralle. Väistö sujui todella hienosti, ja pyysin ratsastajaa tekemään saman toiselta lyhyeltä sivulta. Ratsukon tempo hidastui jälleen hieman ennen väistön aloittamista, mutta Sarita osasi kokeneena ratsastajana korjata sen nopeasti.

Väistöjä tehtiin vasempaan kierrokseen muutamia, kunnes vaihdoimme suuntaa takaosakäännöksen voimin. Sama juttu jälleen, nyt vain kuljettaisiin toiseen suuntaan ja väistöt tehtäisiin eri puolille. Jo heti ensimmäinen väistö näytti kuitenkin sen, että tilanne oli sekä hevosella että ratsastajalla täysin hallussa, eikä ainakaan pohkeenväistöjä olisi tarpeen harjoitella sen enempää. Siirryimme siis muutaman kierroksen jälkeen laukkaharjoituksiin.

Ensin oli tarkoitus hieman lämmitellä ori laukkaan ja katsoa miten vaihdot ylipäätään onnistuivat. Pyysin Saritaa kulkemaan uraa pitkin, ottavan kymmenen käyntiaskelta joiden jälkeen samanlaiset kymmenen askelta laukassa. Määrä ei ollut ihan niin tarkka, mutta ratsastajan oli annettava melko nopeita käskyjä ja pidettävä ori kuulolla koko ajan.

Sarita lähti heti lyhyen sivun jälkeen laukkaamaan, ja noin kymmenen askeleen jälkeen vauhti hiljeni kuin seinään. Seuraavien käyntiaskelten jälkeen toistettiin samanlainen nosto, ja jälleen siirrot olivat todella nopeita, selkeitä ja hevonen näytti myös ymmärtävän harjoituksen idean.

Siirtoja toistettiin toiseenkin suuntaan hetki, kunnes oli hiljalleen aika lopetella. Sitä ennen kuitenkin pyysin Saritaa siirtymään keskiympyrälle harjoittelemaan vastalaukkaa. Jäin itse ympyrän keskelle pitämään huolta siitä että ympyrä pysyisi samankokoisena joka kierroksella. Saritaa taas pyysin kiinnittämän huomiota istuntaansa ja ennen kaikkea pitämään huoli siitä, että ohjat pysyivät hyvin tuntumalla eivätkä alkaisi löystyä.

Sarita nosti Puuhalla laukan ja he aloittivat melko pienellä ympyrällä, jota pyysin hieman kasvattamaan, jotta tasapainon säilyminen olisi orille helpompaa. Sarita teki töitä käskettyä, ja pian he laukkasivat hyvän kokoisella ympyrällä hyvin asettautuneena ja rentoina. Pyysin Saritaa nojaamaan hieman taaksepäin, sillä laukka näytti hiljentyvän pikku hiljaa. Tempo kuitenkin saatiin pysymään hyvänä ja vastalaukkaa kokeiltiin myös toiseen suuntaan.

Pian sanoin Saritalle, että voisi antaa pitkät ohjat ja siirtyä uran sisäpuolelle kävelemään. Valmennus oli sujunut kaikin puolin hyvin ja Puuha oli selvästi osaava ori, joka kuunteli ratsastajaa todella hyvin. Mielestäni ratsukko toimi todella hienosti yhdessä, ja he olivat selvästi löytäneet yhteisen sävelen ratsastukseen.

11.06.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Olin tullut jo hyvissä ajoin aamulla hoitamaan oritallia. Olin ehtinyt lakaista lattiat ja putsata karsinat, ja seuraavaksi vuorossa olikin sitten hevosten liikuttaminen. Puolet hevosista oli onneksi kesälaitumilla, joten työmääräkin oli huomattavasti pienempi.

Olin laittamassa Puuhalle satulaa, kun kuulin ovelta ääniä. Oletin sen olevan jokin tutuista tallikavereista, mutta kääntyessäni tarkemmin katsomaan huomasin vieraan tytön ovella.
”Moi”, se sanoi varovasti, ja minä jäin katsomaan häntä.
”Moikka”, vastasin ja jäin hieman odottamaan, mitä asiaa hänellä oli.
”Sä olet varmaan Sarita? Omistaja sanoi, että saattaisin löytää sut täältä”, se jatkoi ja olin hieman hämilläni.
”Joo?” vastasin varovasti. Uusi tyttö esittäytyi Emmaksi ja kertoi, että hän oli ollut yhteydessä muutama päivä sitten tallin omistajaan. Hän oli erittäin kiinnostunut tulemaan tallille hoitamaan hevosia ja ratsastamaan, ja lyhyen kokonsa puolesta omistaja oli ollut enemmän kuin iloinen – saisi meidän pienhevosetkin vihdoin kunnolla liikuntaa. Emma kertoi harrastaneensa ratsastusta muutaman vuoden ratsastuskoululla mutta oli nyt kahden vuoden tauon jälkeen löytänyt tiensä Kuuralehtoon. Toivotin Emman todella tervetulleeksi ja lähdin hieman näyttämään hänelle oritallia.

Kun olimme kiertäneet tallin joka nurkan, sattui omistaja kävelemään sopivasti ovista sisään. Hän kysyi Emmalta, tahtoisiko tämä koittaa ratsastamista, ja Emma vastasi myöntävästi. Kävin pikaisesti varustehuoneessa ja takaisin tullessani minulla oli kädessäni punainen ämpäri, jossa luki Peikko.
”Löydät varmaan itse karsinan”, sanoin ystävällisesti Emmalle ja annoin hänelle tavaraämpärin. Hän lähti etsimään oikeaa hevosta, ja minä taas menin jatkamaan Puuhan varustamista.

Kun olin valmis, lähdin kävelemään kentälle. Omistaja ja Emma olivat juuri saaneet Peikon valmiiksi, joten he lähtivät kävelemään perässäni. Kuuntelin, kuinka takana olevat ihmiset puhuivat Emman ratsastuskokemuksesta ja siitä, että häntä hieman jännittää uusi paikka ja uudet hevoset. Pääsimme lopulta kentälle, ja pyysin omistajaa pitämään satulaa paikoillaan sen aikaa kun hyppäsin selkään. Emma pääsi itse Peikon selkään, ja niin lähdimme ratsastamaan kenttää ympäri omistajan katsellessa sivusta.

Alkukäyntien jälkeen nostimme molemmat ravin ja lähdimme tekemään ravivoltteja. Seurasin oman ratsastukseni ohella Peikkoa ja Emmaa, jotka näyttivät löytäneen nopeasti yhteisen sävelen. Olin jopa hieman yllättynyt, ettei Peikko keksinyt mitään ratsastajan pään menoksi, mutta hyvä niin!

Teimme hetken aikaa erilaisia tehtäviä, kuten pohkeenväistöä ja jopa hieman sulkutaivutuksia, kunnes omistaja huusi, että koettakaapa nostaa laukka. Lähdin Puuhan kanssa heti pitkän sivun alusta reippaaseen laukkaan, ja Puuha totteli kaikin puolin todella hyvin. Peikko näytti kuumenevan hetkessä, mutta Emma osasi pitää orin hyvin hallussaan. Laukkasimme hetken aikaa, kunnes siirryimme loppukäynteihin ja lopulta hyppäsimme alas hevosten selästä.

Lähdimme kävelemään tallille ja omistaja jatkoi juttelua Emman kanssa. Hän kehui tyttöä hyväksi ratsastajaksi ja piti erityisesti siitä, että hän osasi hallita hieman haastavammatkin orit hyvin. Omistaja toivotti omalta osaltaan Emman tervetulleeksi joukkoon ja lähti sitten hoitamaan omia asioitaan. Me kävelimme Emman kanssa takaisin talliin ja jäimme hoitamaan Puuhan ja Peikon ratsastuksen päätteeksi. Puuha seisoi tuttuun tapaansa kiltisti karsinassaan, mutta Peikon karsinasta kuului semmoisia ääniä, jotka viittasivat orin riehuvan ja steppailevan paikoillaan. Emma tuntui kuitenkin olevan hyvin määrätietoinen hoitaja, ja hän sai jopa Peikon rauhoittumaan.

Kun orit oli hoidettu, näytin Emmalle vielä hieman talliympäristöä ja esittelin tammatalliakin. Lopulta lähdimme yhdessä hoitajien huoneeseen keittämään teetä ja tutustumaan toisiimme. Emma vaikutti todella mukavalta, ja hän varmasti pääsisi vielä pitkälle hevosten kanssa.

14.04.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siguri)

Ida oli ehdottanut minulle aiemmin, että voisimme tänään pitää orien liikuttamisillan. Suostuin ehdotukseen, sillä en ollut ehtinyt ratsastaa moneen päivään. Olin aiemmin tänään liikuttanut jo Huiloppia, joten seuraavaksi päätimme ottaa Asterixin ja Puuhan. Minä valitsin Puuhan ihan siitä syystä, että olin työskennellyt paljon orin kanssa ja tiesin sen olevan aivan ihana hevonen ratsastaa.

Aloitimme tunnin hioen kulmia, jotka tuntuivat melkein aina muuten vain ratsastaessa unohtuvan. Puuha taipui todella hienosti ja vaikka vauhti hieman hidastuikin kulmia tehdessä, sujuivat ne silti mallikkaasti.

Kulmaharjoitusten jälkeen lähdimme tekemään pohkeenväistöjä. Käynnissä nämä sujuivat todella hyvin orilta, mutta kun nostimme ravin, lähti Puuha hieman liian eteenpäinpyrkivästi liikkeelle eikä väistöistä meinannut tulla aluksi mitään. Päätimme yhteistuumin ottaa väliin muutaman laukkaharjoituksen, joiden jälkeen kokeilimme raviväistöjä uudestaan – tällä kertaa paljon paremmalla menestyksellä. Puuha kulki todella hyvin koottuna, ja sen askeleet tuntuivat vihdoin olevan samassa tempossa minun ajatusteni kanssa.

Teimme tunnin aikana paljon yksinkertaisia asioita, kuten peruutuksia, takaosakäännöksiä, laukannostoja ja lopputunnista teimme vielä keskiympyrällä vastalaukkaharjoituksia. Puuha pysyi todella hyvin tasapainossa, ja minusta tuntui, että oma istuntanikin oli todella hyvä.

Vastalaukkaympyrän jälkeen aloimme hiljalleen lopetella tuntia. Kuljimme uralla hetken pitkin ohjin, kunnes lähdimme kävellen kohti tallia. Petra oli meitä ovella vastassa, ja hän lupasi hoitaa Puuhan sekä Asterixin, jotta ehtisimme vielä liikuttaa yhdet hevoset illan mittaan. Annoin Puuhan Petralle ja taputin sitä vielä kiitokseksi tunnista. Orin kanssa oli aina yhtä mukava työskennellä!