Mörk Strumpa

Nimi: Mörk Strumpa, "Mörkö" Rekisterinumero: VH14-018-0469
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Larssons, evm
Syntynyt: 21.02.2012, 19 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: vaA, re: 80 cm
Säkäkorkeus: 165 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Mustanruunikko Suku: Evm-sukuinen
Meriitit: -

Virtuaalihevonen | Kuvat © Tiia Tahvanainen

Luonne

Eräänä maaliskuisena lauantaina törmäsin kaupungilla vanhaan ystävääni ala-asteajoilta. Vaihdoimme muutaman sanan, ja kävi ilmi, että kyseinen nainen oli minun tavoin siirtynyt työskentelemään hevosten parissa. Hän oli perustanut monta vuotta sitten tallin Ruotsiin, jossa hän kasvatti suomenhevosia. Päädyimme keskustelun lomassa istumaan kahvilaan ja ehdimme jutella monta pitkää tuntia, ennen kuin meidän piti lähteä omille teillemme hoitamaan asioita. Vaihdoimme kuitenkin numeroita, ja jo viikon päästä pyysin päästä vierailemaan hänen tallillaan.

Lähdin yksin ajamaan pohjoisen kautta Ruotsiin, ja minua oli vastassa vanhan ystäväni lisäksi suurikokoinen siittola täynnä upeita hevosia ja tallityöntekijöitä. Onnekseni moni työntekijä puhui suomea, sillä ruotsin kielen taitoni olivat päässeet vuosien aikana ruostumaan. Vietin Ruotsissa yhteensä neljä päivää tutustuen toisen maan hevoskulttuuriin ja suureen talliin – ties vaikka meidänkin Kuuralehdosta kasvaisi samanlainen!

Neljän päivän aikana ehdin tutustua aivan mielettömän ihanaan mustanruunikkoon oriin, Mörköön. Ratsastin tällä monta tuntia päivässä ja olin suorastaan myyty sen kouluratsastustaidoista. Lähtöpäivänäni ystäväni kysyi varovasti, olisinko kiinnostunut ostamaan orin. Olin suorastaan äimistynyt tämän ehdotuksesta, mutta vastasin myöntävästi, ja päivän mittaisen paperisodan jälkeen Mörkö oli minun. Samana iltana alkoi matkamme kohti Suomea.

Mörkö on todella rauhallinen ori, jonka kanssa on mukava työskennellä. Sen tallikäyttäytyminen on erittäin mallikasta, eikä se lähde tekemään kärpäsestä härkästä. Kaikki tilanteet pesuhetkistä kengityksiin sujuvat ongelmitta, eivätkä pienet häsläävät lapsetkaan ympärillä aiheuta orille päänvaivaa. Maasta käsin työskenneltäessä Mörkö kunnioittaa ihmisen omaa tilaa, ja taluttaessa se yleensä kulkee perässä pää matalalla roikottaen. Kaikin puolin ori luottaa ihmisiin ja tykkää olla näille mieliksi tilanteessa kuin tilanteessa.

Kouluratsastuksessa Mörkö on aivan omassa elementissään. Sillä on todella ilmavat askeleet, ja taitoa orilla riittää aina vaativa A -tasolle saakka. Mörkö on melko herkkä avuille, mikä edesauttaa nopeaa reagoimista ja siirtymisiä tehtävästä toiseen. Orin vahvuuksia ovatkin ehdottomasti laukanvaihdot, siirtymiset sekä puolipiruetit, kun taas vastalaukan tasapainon löytämisen kanssa täytyy tehdä melko kovasti työtä. Mörkö on ratsuna melko reipas ja aktiivinen, ja se pysyy todella hyvin kuulolla ilman jatkuvia puolipidätteitä. Työskennelläkseen Mörkö kaipaa vain hieman kiitosta, kuten taputuksia ja myötäämisiä hyvästä suorituksesta. Lähtökohtaisesti Mörkö toimii ratsuna vain kokeneemmille ratsastajille, sillä mikäli sille annetut ohjeet ovat pitkään epäselviä tai avut liian raskaita, saattaa ori alkaa hermostua. Se kuitenkin rauhoittuu myös nopeasti, jos ratsastajakin alkaa käsitellä oria paremmalla otteella.

Esteratsastus on orin kanssa lähes poissuljettu laji, sillä Mörkö kieltää esteet melko usein eikä sen motivaatio tunnu riittävän kovaan vauhtiin ja ponnistuksiin. Esteradoilla ori saattaakin hieman yrittää vaihtaa levyä alkamalla kulkea muodossa ja paino takaosalla kuin näyttäen, että kouluratsastus on se, mitä ori tykkää tehdä. Maastossa ori on melko luotettava ratsu, joka ei säpsähdä ohi kulkevia autoja tai koiranulkoiluttajia, jolleivät ne näytä aggressiivisilta tai uhkaavilta. Mörön kanssa voi melko rauhassa kulkea pitkin ohjin, sillä säikähtäessään se ennemmin lähtee varovasti kiertämään tätä jännittävää asiaa kuin hyppäisi varoittamatta sivulle ja nostaisi laukan.

Nuorempana Mörkö oli melko jännittäjä kisapaikoilla, mutta vanhemmiten se on tottunut matkusteluun ja vieraisiin talleihin sekä hevosiin. Mörkö kaipaa matkan jäljiltä pitkät verryttelyt, jotta se saa askeleensa mahdollisimman ilmaviksi ja joustaviksi, mutta muuten se on mieleltään aina valmis kouluradoille. Kaikin puolin ori on motivoitunut suorittaja, jonka kanssa on helppo löytää yhteinen sävel kisakentillä. Sen kanssa on mukava toimia päivästä toiseen, eikä sen kanssa tarvitse turhaan kiristellä hermoja.

Suku

i. Larssons Kaj sh, mrn, 167 cm - ii. Kristoffer evm iii. Magnus evm
iie. Malena evm
ie. Larssons Leila evm iei. Olav evm
iee. Larssons Leonora evm
e. Grön Vante sh, rn, 159 cm - ei. Pilven Piirtäjä evm eii. Taiteilijasielu evm
eie. Hallatar evm
ee. Röd Mössa evm eei. Fredrikson evm
eee. Blå Halsduk evm

i. Larssons Kaj (sh, mrn, 167 cm) on mustanruunikko ori, jolla on kisattu Vaativaa A:ta yllättävän hyvillä tuloksilla orin luonteeseen nähden. Liikkeet sillä kyllä on hyvät, mutta Kaj tuppaa olemaan melko laiska ja sitä saa työstää aika paljon, jotta sen saa tekemään vaaditut asiat terävästi. Oikeanlaisen lämmittelyn jälkeen ori kuitenkin tekee pyydetyt asiat oikein kivasti ja onhan se nyt näyttävä tapaus, kunhan sen vaan saa ensin liikkumaan kunnolla. Jälkeläisiä Kajlla on kahdeksan kappaletta, joille se ei ole varsojen onneksi periyttänyt laiskuuttaan, vaan lähinnä hyvää liikettä ja mukavan näköistä rakennettaan.

ii. Kristoffer (sh, mrn, 167 cm) onkin sitten aivan jälkeläisensä vastakohta. Sen kisatulokset eivät mitään päätä huimaavia ole, koska sen keskittymiskyky on aivan luokattoman huono, jonka takia se ei jaksa keskittyä kisoissakaan itse suoritukseen. Onnekseen sen rakenne on kuitenkin erinomainen, joten sitä on sen takia pelkästään haluttu käyttää jalostukseen. Jälkeläisiä ei toki ole kuin kolme, mutta jokainen niistä loistaa omalla sarallaan kisoissa.

iii. Magnus (sh, mrn, 167 cm) on erittäin komea ilmestys. Se on rakenteeltaan vankka ja lihaksikas, mutta luonne onkin sitten vähän toista. Magnusin kanssa ei pärjää arat ihmiset, vaan sen kanssa pitää osata olla jämäkkä ja tietyllä tavalla peloton. Kisoissa orin hännässä roikkuu aina punainen rusetti ja se pidetään muutenkin muista hevosista kauempana, jottei mitään satu. Itse suorituksen aikana hevonen on kuitenkin yritteliäs ja siitä huokuu se, että se tietää olevansa hieno. Jälkeläisiä orilla on 12 kappaletta, joiden onneksi tämänkään orin luonne ei ole varsoille periytynyt, mutta liikkeet ja rakenne senkin edestä.

iie. Malena (sh, m, 157 cm) on melko tuntematon tamma, joka on lähinnä ollut omistajansa maastopollena. On se toki muutamat kisat käynyt pyörähtämässä ja menestys ollut ihan ok, mutta ei kuitenkaan niin hyvää, että sitä olisi enemmän jaksattu kisata. Luonteeltaan tamma on kultainen ja lempeä, jonka kanssa on ilo työskennellä ja se on ollut äärettömän hyvä emä kahdelle varsalleen.

ie. Larssons Leila (sh, rn, 164 cm) on energinen ja herkkä tapaus, jonka sielunelämää täytyy ymmärtää, jotta sen saa toimimaan kunnolla. Raipalla hipaisuunkin se reagoi niin, kuin sitä olisi lyöty sieluun asti ja kädenkin pitää olla erittäin pehmeä, muuten tamma painelee pää taivaassa ja selkä ties missä eteenpäin. Oikean ratsastajan kanssa Leilasta tulee esille mitä hienoin kouluratsu ja liikkeitään se onkin sitten periyttänyt kolmelle varsalleen.

iei. Olav (sh, m, 163 cm) on kiltti ja leppoinen tuntipuksu, vaikka se ori onkin. Luonteeltaan se on kiltti ja oria pystyy käsittelemään kuka vaan. Olav on kisannut Vaativa B-tasolla ihan hyvillä tuloksillakin, mutta erinomaisen luonteensa takia jäänyt tekemään tuntihommia pääasiassa. Jälkeläisiä sille on kuitenkin ehtinyt kerääntyä 10 kappaletta.

iee. Larssons Leonora (sh, rt, 156 cm) on oikea prinsessojen prinsessa, luonteeltaan siis. Se ei pidä vedestä, mudasta tai muustakaan liasta. Se on herkkähipiäinen ja vaatii pehmeää käsittelyä niin harjatessa, kuin muutenkin. Ratsuna se on kuitenkin yritteliäs, kunhan vain ei ole märkä ja lällyinen kenttä. Kisoissa tulokset ovatkin olleet vaihtelevia ihan vaan sen takia, että joskus Leonora ei ole suostunut liikkumaan trailerista yhtään mihinkään sään ollessa huono. Jälkeläisiä tammalla on vain yksi, mutta ei se määrä, vaan laatu. Herkkyyttään se kylläkin periytti ainoalle varsalleen, muttei onneksi yhtä pahana kuin hällä itsellään on.

e. Grön Vante (sh, rn, 159 cm) on kärsivällinen ja seuraa rakastava tamma. Sen kanssa voi kokea ne kliseisimmätkin heppaleffa-tilanteet, kun tamma laukkaa laitumelta portille vastaan hirnuen iloisesti. Sen kanssa on moni pikkutyttö ja -poika saanut opetella hevosen hoidon ja ratsastuksen alkeet, koska tamma on niin helppo ja kiltti. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin kaksi, joista molemmat ovat pärjänneet oikein mukavasti maailmalla.

ei. Pilven Piirtäjä (sh, rn, 161 cm) myytiin jo ihan pikkuvarsana Ruotsiin, missä se pääsi kuuluisan kouluratsastajan omistukseen. Menestystä tuli ja suunnitelmat oli kovat orin kohdalla, mutta valitettavasi kaikki ei mennyt niin kuin piti. 8-vuotiaana ori oli päässyt karkuun laitumelta ja juossut voimakkaasti virtaavaan koskeen, josta se ei enää ylös päässyt vaan hukkui. Yhden tamman se kuitenkin ehti astumaan onnistuneesti ja sieltä tulikin oikein kaunis ja ihana tammavarsa, joka peri isänsä lempeän ja kärsivällisen luonteen.

eii. Taiteilijasielu (sh, rn, 162 cm), kuten nimikin jo kertoo, kyseessä on melko mielenkiintoinen tapaus. Ori on herkkä ja vähän ehkä jopa raukka tapaus. Se ei ikinä ole haastanut yhdenkään orin tai muun hevosen kanssa riitaa, vaan se alistuu kohtaloonsa olla pahnan pohjimmainen. Ratsunakin Taiteilijasielu on nöyrä, mutta vaatii kuitenkin pehmeät otteet ja saattaakin suutahtaa melkoisesti kovista otteista. Kisoissa ori on suoriutunut ihan hyvin, mitä nyt välillä se saattaa järkyttyä jostain yllättävästä asiasta, jolloin pasmat menevät sekaisin ja suorituskin todennäköisesti penkin alle. Jälkeläisiä orilla on kuitenkin kahdeksan kappaletta, jotka ovat perineet isänsä rakenteen ja vähän ehkä herkkyyttäkin.

eie. Hallatar (sh, rt, 155 cm) on perus suomenputte. Jääräpäinen ja rauhallinen tamma, jonka kanssa joutuu oikeasti töitä ratsastaessa tekemään. Kisoissa Hallatar ei ole oikein pärjännyt, mutta näyttelyissä senkin edestä. Rakenne sillä on erinomainen ja onhan se nyt muutenkin nätti kuin karkki. Kolmelle varsalleen se on periyttänyt näitä edellä mainittuja ominaisuuksia, mutta jääräpäisyys on onneksi jäänyt vähemmälle.

ee. Röd Mössa (sh, rt, 154 cm) on varmajalkainen ja raudanlujilla hermoilla varustettu vaellusratsu. Se myytiin vaelluskäyttöön aikanaan, koska kisatulokset olivat suoraan sanoen surkeita ja sen silloinen omistaja totesi, ettei tee hevosella mitään, jossei sillä voi kisata. Niin Röd Mössa siis päätyi vaellustallille luottoratsuksi ja onpa sillä kaksi varsaakin tehty. Emältään varsat perivät varmajalkaisuuden ja kärsivällisyyden korrektin rakenteen lisäksi.

eei. Fredrikson (sh, m, 162 cm) on hevonen, joka tietää arvonsa. Sitä ei voi käsitellä ihan miten sattuu, mutta otteiden pitää kuitenkin olla varmat ja ihmisen pitää tietää mitä tekee. Fredriksonilla voi kyllä aloittelijatkin köpötellä, mutta Vaativan A:n liikkeisiin vaaditaan oikeasti osaava ratsastaja, joka osaa pyytää asiat juuri oikein. Ori on myös aikalailla sellainen yhden ihmisen hevonen, jonka takia se onkin päätynyt eräälle kouluratsastajalle, joka hoitaa hevosensa itse. Jälkeläisiä Fredriksonilla on kuusi kappaletta.

eee. Blå Halsduk (sh, rt, 152 cm) on yritteliäs ja reipas tamma, joka rakastaa huomiota. Kisoissakin se tekee kaikkensa ollakseen huomion keskipiste, eikä siihen kyllä yleensä paljoa vaadita. Ulkonäkö itsessään jo riittää kiinnittämään ihmisten huomion tammaan, koska se on erittäin kaunis ja sopusuhtainen hevonen ja kuin pisteenä i:n päällä, sen liikkeetkin ovat erinomaiset. Tamma on kiertänyt omistajansa kanssa kisoja ja kissanristiäisiä, vaikka kuinka paljon ja menestys on aina taattu. Jälkeläisiä sillä ei ole kuitenkaan kuin yksi, koska omistaja on halunnut keskittyä kisoihin ja muihin tapahtumiin.

Sukuselvitys © Jaana K.

Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
28.05.2014 o. Salava K.K. Lily Star
16.08.2014 o. Möljä-Esko Eskoona YLA2, KRJ-III
29.01.2015 t. Fridan Räsynukke Mollamaija
10.09.2015 o. Naukaisun Mömmelson Mömmönmömmö
22.7.2016 o. Eelin Räyhähenki Helmin Lahja
20.03.2016 o. Tiilikan Pihkassa Hattarainen

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

09.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/30
10.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/30
12.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/30
13.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/30
13.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/50
13.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/30
14.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/30
18.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/30
18.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
19.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 7/50
19.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/50
20.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 6/40
21.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 6/50
21.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 6/50
24.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/50

30.06.2014 - kutsu - KRJ-cup / vaA - 7/166
31.10.2015 - kutsu - KRJ-Cup / vaA - 7/112
30.04.2016 - kutsu - KRJ-Cup / heA - 8/100

31.08.2015 - kutsu - VSR-Cup / koulu, vaA - 4/20
30.04.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/60
02.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/50
04.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 7/50
05.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/50
06.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/50
07.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/30
09.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
10.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 1/30
10.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
11.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
13.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
13.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/30
13.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/25
13.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/25
20.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 7/50
22.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/50
26.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/40
28.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/40
28.05.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 7/50
02.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/40
04.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/40
04.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 6/40
06.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/28
08.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/28
09.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/28
10.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/28
13.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/50
02.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 6/40
04.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
10.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/40
10.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/40
18.07.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
21.07.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/40
22.07.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/40
24.07.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 6/40
31.07.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/38
02.08.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/30
04.08.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/30
05.08.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/30
07.08.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
13.08.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/30
22.08.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 1/30
22.08.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 1/30
22.06.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/30
23.08.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30

21.02.2021 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Omistaja (Siguri)

Mörkö täytti tänään 19 vuotta. Viime kuukausien aikana Mörkö on kuitenkin näyttänyt jo vanhenemisen merkkejä, joten sen sijaan, että odottaisimme orin täyttävän pyöreitä, päätimme tänään leipoa kakun ja muistella Mörön matkaa tähän päivään saakka.

Mörkö syntyi Ruotsissa suuressa siittolassa. Se oli varsana melko epäileväinen kaikkea uutta kohtaan, mutta reipastui kuitenkin ensimmäisten vuosien aikana. Mörkö tarhasi jo nuorena neljän samanikäisen orin laumassa, ja ryhmädynamiikka toimi niin hyvin, että myös vanhemmalla iällä sama lauma säilyi. Ehkä juuri tästä syystä myös Möröstä kasvoi lopulta todella helposti käsiteltävä ja järkevä ori: kaikki neljä oria olivat rauhallisia ja hyväkäytöksisiä, ja hevosten hyvät luonteet selvästi vahvistivat toinen toisiaan.

Mörkö kasvoi, aloitti kisauransa ja päätyi 11-vuotiaana Kuuralehtoon. Se sopeutui nopeasti uuteen talliin, joten pääsimme siirtymään melko nopeasti kisakentille. Vaativa A -tason suomenhevonen ei ollut kovin yleinen näky kouluratsastuskisoissa, eikä varsinkaan mustanruunikolla värityksellä. Ehkä juuri tästä syystä ori kiinnitti ihmisten huomion, ja sitä kysyttiin jatkuvasti jalostukseen.

Varsoja Mörkö ehti siittää elämänsä aikana yhteensä kuusi. Ensimmäiset varsat Salava ja Möljä-Esko syntyivät saman vuonna, ja molemmat orit olivat isänsä tavoin luonteeltaan rauhallisia ja helposti käsiteltäviä. Seuraavana vuonna syntyi Fridan Räsynukke, joka jäi Kuuralehtoon seuraamaan isänsä jalanjälkiä vaativan luokan kouluratsuna. Seuraava varsa Mömpsy puolestaan lähti emänsä luokse kasvamaan. Kolmantena vuonna syntyi kaksi oria lisää, Eelin Räyhähenki, joka asui ensin Eelinniemessä mutta muutti vanhempana isänsä luokse Kuuralehtoon, sekä Tiilikan Pihkassa, joka asui Moondance-tallilla ja josta ei ole jälkikäteen kuultu paljoa. Kaiken kaikkiaan jälkeläisistä tuli todella järkeviä hevosia, joista meillä on ollut ilo pitää jopa kahta tallillamme!

Kaiken tämän kasvatustyön keskellä Mörkö jatkoi hyvin onnistunutta kisauraansa aina 16-vuotiaaksi asti. Se kävi osallistumassa myös kouluratsastusjaoksen Cup-kisoihin sijoittuen jopa kolmanneksi, ja kerran se palkittiin sijoituksesta myös suomenratsujen kouluratsastus-cupissa. Kisauran loppupuolella Mörkö alkoi kuitenkin selvästi väsyä aiempaa nopeammin, eikä se jaksanut enää pitkiä kisamatkoja ja jatkuvasti vaihtuvia ympäristöjä. Muuten ori oli terve, mutta sen oman jaksamisensa ja hyvinvointinsa takia päätimme jättää kisakentät taakse ja siirtyä harrastuskäyttöön.

Tänä päivänä Mörkö porskuttaa tyytyväisenä laitumella, mutta sen jaksaminen ei ole enää entisellään. Elämme täysin orin ehdoilla päivä kerrallaan ja toivomme, että saamme nauttia vielä hyviä ja terveitä kuukausia maastoillen ja puuhaillen maasta käsin. Mörkö tuntuukin olevan tallin parhaita vaihtoehtoja silloin, kun haluaa viettää hevosen kanssa aikaa kiireettömästi ja iloisilla mielin.


08.08.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: vieraileva talliapulainen (Sylvester)

En osannut odottaa mustanruunikkoa oria vastaani, kun talliin saavuin sovitusti. Suloinen ori katselin minua korvan hörössä, mutta veti niitä arveluttavaan luimuun, kun saavuin lähemmäs. Kuuralehdon tilan omistaja kääntyi minua kohden ja tervehti iloisesti toivottaen tervetulleeksi. Hän esitteli orin Möröksi ja sanoi heti ettei ori pahansuopa ole vaan sangen kelpo herrasmies. Huokaisin helpotuksesta sillä en välittänyt ihmissyöjä hevosista ollenkaan ja lupsakat tapaukset olivat enemmän mieleeni.

Olin lupautunut avuksi ja auttelin tilan omistajaa orin harjaamisessa pian alkavalle valmennustunnille. Mörkön siisti käytös kiinnitti heti huomioni sillä ori ei ollut kerjäämässä herkkuja jatkuvasti vaan malttoi seistä paikallaan. Harjauksen aikana (molemmat harjasivat omat puolet) ori seisoi nätisti paikallaan liikahtamatta. Korvat kyllä kääntyilivät sitä mukaa mitä liikuimme orin kylkien vieressä, mutta muuten ei suuria eleitä tullut. Kumisukaa sai liikuttaa reippain ottein orin kaulaa pitkin alas, kohden vatsaa ja siitä kohti häntää. Mahan alta osasi ottaa aina varovasti, vaikka emäntä kyllä sanoi, ettei Mörkö liiasta herkistele. Kaviot putsattiin myös puoliksi ja pientä märkää hiekkaa sieltä sai kaivaa, muuten oli kuitenkin puhdasta.

Päänharjauksen hoito omistaja itse, mikä sopi minulle hyvin. Selvittelin sen sijaan orin häntää piikkisualla ja kovalla harjalla. Päänharjauksen jälkeen omistaja selvitteli orin otsatukkaa ja harjaa. Minä hodiin satuloinnin kun omistaja hoito suitsien laittamisen. Satulavyötä kiristettäessä ori hieman luimautteli, mutta muuten ei voi kuin kehaista leppoisaa Mörköä.