Kanervarannan Jeera

01.05.2020 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Jeeran kouluvalmennus sujui tänään erityisen hyvin. Laura ja ori olivat molemmat alusta asti motivoituneita, mikä näkyi erityisesti ratsukon valppaudessa ja nopeassa reagoinnissa. Laura kuunteli ohjeita ja vei viestin saman tien hevoselle, ja kaksikon liikkuminen näytti kerta kaikkiaan hyvältä.

Lähdimme heti alkulämmittelyjen jälkeen liikkeelle ravisiirtymisistä. Teimme sekä pysähdyksiä että temponvaihteluita ensin uralla ja myöhemmin myös ympyräkahdeksikolla, sillä suoralla tehtävä vaikutti aivan liian helpolta ja Jeera puolestaan tuntui tänään – hyvin epätyypillisesti – pysähtyvän kuin ajatus. Orilla tuntui riittävän energiaa, mutta Laura sai hallittua ratsun viimeisen päälle ja kaikki liikkeet näyttivät todella hiotuilta. Huomasi, että myös Laura oli tehnyt Jeeran kanssa kovasti töitä, sillä kaksikko kulki paremmin kuin aikoihin.

Jatkoimme ravitehtäviä myös erilaisilla ratsastusradan teillä ja otimme väliin muutamia laukannostoja. Niiden jäljiltä Jeeran tuntui olevan hieman haastavaa palautua nopeasti takaisin käyntiin, saati pysähdyksiin, mutta muutamien toistojen jälkeen siirtymiset alkoivat sujua joka kerta edellistä paremmin.

Erilaisten siirtymistehtävien jälkeen aloimme käydä läpi vaativa B -tason kouluratsastusohjelmaa, joka oli ratsukolle ennestään tuttu. He aloittivat harjoituksen harjoitusravilla ja tervehtivät sitten asiaan kuuluvalla tavalla. Laura lähti ohjaamaan oria ensin kootussa ravissa eteenpäin ja tekemään samoja ravisiirtymisiä, joita harjoittelimme aiemmin. Sen jälkeen vuorossa oli taivutuksia, jotka pienen haparoinnin jälkeen lähtivät sujumaan hyvin, ja sitten oli aika siirtyä käyntitehtäviin. Jeera tuntui saavan valmennuksen aikana koko ajan enemmän virtaa, ja vihdoin jarrujen löytämisen haastavuus alkoi näkyä myös ratsukon menossa. Lauralla tuntui ensin olevan ongelmia saada Jeera kulkemaan koottua käyntiä, ja naisesta huomasi, että hän alkoi myös hiljalleen väsyä valmennuksen myötä. Jatkoimme kuitenkin kouluratsastusohjelman laukkaosuuksineen loppuun, minkä jälkeen hioimme muutamia ongelmakohtia käyntiosuuksissa sulavammiksi.

Koska valmennusaikaa oli vielä jäljellä, päätimme käyttää loppuajan ratsastajan tasapainon kehittämiseen. Päästimme Jeeran kulkemaan pitkin ohjin uran sisäpuolella, ja Laura puolestaan teki orin selässä niin maailmanympärysmatkaa kuin muitakin jumppaliikkeitä, venytyksiä ja tasapainoharjoituksia. Muutamaa läheltä piti -horjahtamista lukuun ottamatta Laura näytti päihittävän kaikki tehtävät, joita hänelle luettelin, ja Jeerakin puolestaan rauhoittui kävelemään eteenpäin ilman suurempia hötkyilyjä.

Pyysin Lauraa hiljalleen istumaan takaisin hevosen selkään ja kävimme vielä suullisesti läpi mahdollisia kehityskohtia jatkon kannalta. Erityisen onnistuneena näin kaksikon yhteistyön ja sen, kuinka Lauralla oli hyvä taito saada Jeera rauhoittumaan ja pysymään avuilla koko pitkän valmennuksen, kunhan hän vain itse jaksaisi keskittyä ratsastukseen. Ratsukko jäi suorittamaan osan loppukäynneistä kentällä ja lähti sitten suuntaamaan läheiselle maastotielle nauttimaan aurinkoisesta kelistä.

25.04.2020 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

”Ei. Irti!” kuului karjaisu tallista. Kävelin talikko kädessäni kanssa Jeeran karsinaan, jossa se nosteli levottomana päätään ilmaan. Ida kumarteli orin vieressä nostamassa orin levittämät harjat maasta.
”Voi Ida. Ehkä joku päivä muistat vielä jättää harjasangon oven ulkopuolelle”, naurahdin. Idaa ei naurattanut. Hän huokaisi syvään, heitti harjat yksi kerrallaan takaisin ämpäriin ja jäi sitten katsomaan Jeeraa.
”Käyn nyt hakemassa satulan. Pysy sillä aikaa tässä, äläkä kuvittelekaan koskevasi mihinkään!” Ida puhutteli Jeeraa ja lähti kohti varustehuonetta sulkien orin karsinan tiukasti takanaan. Jeera alkoi saman tien hamuta riimunarussaan olevaa solmua. Pudistelin päätäni hymyillen ja jatkoin viereisen karsinan siivoamista.

Puolta tuntia myöhemmin kävelin kentän ohi, jossa Ida ja Jeera näyttivät treenaavan tulevaa kisakautta varten. Jäin nojaamaan aitausta vasten ja katsomaan ratsukon liikkumista. Ida kevensi ja Jeera kulki reippailla, ehkä jopa hieman liioitelluilla, askelilla ravissa eteenpäin. Orin kaula oli kauniisti taipuneena, ja sen takaosa teki hyvää työtä. Myös Idasta huomasi, että hän oli saanut orin tallikäytöksen mielestään ja keskittyi nyt täysillä pitämään Jeeran vauhdin rauhallisena ja ratsastamaan oikeita teitä.
”Sillä on niin komea liike”, kuului pian selkäni takaa. Tallin omistaja asettui viereeni katsomaan ihastellen orin liikkumista.
”Niin. Käyttäisipä se yhtä paljon ajatusta myös hoitotilanteissa”, vastasin hymyillen. Omistaja naurahti.
”Pitäähän sitä hevosessa nyt vähän persoonaa olla”, hän sanoi ja jatkoi sitten ratsukon seuraamista. Ihan oikeassahan hän oli. Jeera oli Jeera, ja juuri hyvä tuollaisenaan.