Joikujärven Kalpa

Luonne

Arjessa Kalpa ei ole se kaikista helpoin ori. Se antaa kyllä hoitaa itseään, mutta liian pitkä paikoillaan seisoskelu saa orin usein kuopimaan maata turhautuneena, ja satuloitaessa orilla on huono tapa pullistella vatsaansa ja luimia korviaan. Myös kavioita putsatessa hoitaja saa varoa varpaitaan, sillä ori saattaa kärsimättömyyttään pudottaa jalkansa voimalla maahan kesken hoitotoimenpiteen. Taluttaessa Kalpa kulkee ryhdikkäänä ja voimakkaana, ja erityisesti muiden hevosten läheisyydessä sen rintakehä levenee sentin jos toisenkin. Se ei rynni holtittomasti, mutta vaatii taluttajaltaan selkeät rajat ja läsnäoloa.

Ratsastajan alla kuitenkin kaikki loksahtaa paikoilleen. Kouluratsuna Kalpa on vaikuttava näky: se kantaa itseään luontaisesti, kokoaa takaosansa alleen ja liikkuu eteenpäin omalla, vahvalla moottorillaan. Ratsastajan ei tarvitse herätellä sitä, vaan päinvastoin tärkeämpää on säädellä energiaa ja kanavoida se oikein. Kun avut ovat pehmeät mutta napakat, Kalpa vastaa niihin välittömästi ja esittää tasapainoisia, näyttäviä suorituksia aina helppoa A -tasolle asti. Se ei ole kaikista anteeksiantavin ratsu, mutta osaavan ratsastajan alla se tuntuu lähes lukevan ajatuksia.

Esteillä Kalpan energisyys pääsee oikeuksiinsa. Sen laukka on voimakas ja eteenpäinpyrkivä, ja hyppyyn se lähtee päättäväisesti ja itsevarmasti. Ori hahmottaa etäisyydet hyvin ja sen hyppytekniikka sekä alastulo ovat todella miellyttäviä myös selästä käsin. Kalpa on omiaan myös erikoisesteillä, ja se suorittaa niin erilaiset pusikot kuin vesiesteetkin reippaasti ja liikaa miettimättä. Vahvuutensa ja määrätietoisuutensa vuoksi Kalpa tarvitsee kuitenkin ratsastajan, joka uskaltaa istua ja ratsastaa loppuun asti, vaikka vauhti hieman kasvaisi.

Vaikka Kalpan kanssa arki tuntuu koostuvan lähinnä syvistä huokauksista, unohtuvat kaikki tallihaasteet sillä sekunnilla, kun orin kanssa löytää yhteisen sävelen selästä käsin. Ehkä juuri tästä syystä Kalpa lukeutuu kaikesta huolimatta monen tallitytön lempihevosiin.