Joikuri

02.04.2025 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

Joiku ravasi tarhan portille tuttuun tapaansa korvat hörössä, mutta tänään sen liikkeissä oli jotain erilaista. Se ei tullut samalla intoa puhkuvalla vauhdilla vastaan kuin ennen, vaan askel oli aavistuksen varovaisempi, pehmeämpi. Rapsutin oria otsasta ja silitin sen kaulaa – lihakset olivat yhä voimakkaat, mutta niiden päällä tuntui jo hieman pehmeämpää pyöreyttä kuin nuorempana.

Tallissa Joiku laski päänsä syliini, kuten sillä oli tapana, ja huokaisi syvään. Se rakasti yhä hoitotuokioita, mutta nykyään sen malttamattomuus oli vaihtunut tietynlaiseen tyytyväiseen rentouteen. Suitsien solkia avatessa vilkaisin sen jalkoja ja huomasin, että vuohisnivelten kohdalla oli pientä turvotusta. Ei mitään huolestuttavaa, mutta merkki siitä, että vuosien hyppytaakka alkoi hiljalleen tuntua.

Kentällä Joiku liikkui reippaasti, mutta jo alkuverryttelyssä huomasin, ettei ravi ollut enää aivan niin lennokasta kuin ennen. Pienet askeleen epäpuhtaudet tulivat ja menivät, mutta niitä ei voinut olla huomaamatta. Laukassa ori kuitenkin syttyi tuttuun tapaansa – se halusi edelleen tehdä kaiken täysillä, vaikka voimakkaimmat ponnistukset eivät enää lähteneet aivan yhtä terävästi.

Treenin jälkeen talutin Joikun takaisin tarhaan ja pysähdyin hetkeksi portille katsomaan sitä. Se ravisteli kaulaansa ja hamusi heinänkorsia maasta, tyytyväisenä ja levollisena. Ehkä se ei ollut enää aivan nuori hurjapää, joka säntäsi päätä pahkaa kaikkeen uuteen, mutta se oli edelleen sama Joiku – täynnä elämäniloa, vaikka askeleessa olikin jo ripaus iän tuomaa viisautta.

02.06.2023 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Mirva, ratsuttaja (Siguri)

Tänään Joikun selkään pääsi vieraileva ratsuttaja Mirva, joka oli käynyt ratsastamassa aiemmin Kuuralehdon muilla hevosilla. Ei kuitenkaan Joikulla – ja sen huomasi. Naisen ensireaktio oli lähes kauhistunut, kun Joiku pursusi energiaa heti alkuverryttelyistä lähtien. Ori liikkui innokkaasti ja olisi mielellään kirinyt vauhtia askel askeleelta, ja Mirva sai todella tehdä töitä, jotta Joiku malttoi pysyä kuulolla ja keskittyä pehmeisiin siirtymisiin ja tarkkaan apujen kuunteluun.

Tämän päivän päätehtävänä oli kokoaminen ja täsmälliset siirtymiset. Joikulle nämä eivät olleet aivan helppoja, sillä orin tapa oli tehdä isosti ja nopeasti – nyt kuitenkin vaadittiin hieman malttia ja hallintaa liikkeisiin. Mirva aloitti kevyillä temponvaihteluilla ravissa, joissa tavoitteena oli saada ori odottamaan ratsastajan apuja. Ensimmäiset lisäykset tulivat turhankin lennokkaasti, mutta muutaman toiston jälkeen Joiku alkoi kuunnella paremmin ja säädellä tempoaan hallitummin.

Laukkatyöskentelyssä Mirva keskittyi erityisesti siirtymisiin ja kokoamiseen. Joiku innostui vauhdikkaasta menosta, mutta ratsastaja sai kuitenkin hienosti pidettyä orin avuilla, ja erityisesti vastalaukkaharjoitukset kolmikaarisella kiemurauralla sujuivat hyvin. Harjoituksen loppupuolella Joiku alkoi selvästi rentoutua, ja sen liikkeistä alkoi löytyä kaivattua pehmeyttä ja elastisuutta.

Valmennuksen lopuksi ori sai venyttää itseään rennossa ravissa, ja Joikun olemuksesta näki, että se oli saanut sopivasti haastetta – ja mikä tärkeintä, sen mielestä treeni ei ollut tylsää. Myös Mirva sai taputtaa itseään olalle hienosta työstä sekä erityisesti siitä, kuinka hyvin hän sai ohjattua Joikun ylitsepursuavan energian tehokkaaseen työskentelyyn.

05.03.2021 Estevalmennus – kirjoittanut: Laura, tallityttö (Siguri)

Joikun korvat olivat innosta höröllä jo ennen kuin ensimmäistäkään estettä oli hypätty. Ori tanssahteli verryttelyssä ja oli selvästi innoissaan tulevasta tehtävästä. Tänään keskityimme itsehillintään ja hyppyjen tarkkuuteen, sillä Joikun (tyhmän)rohkeus ja vauhti saattoivat joskus johtaa hieman hätäisiin ratkaisuihin.

Aloitimme kavalettiharjoituksilla, joissa ratsastajan tehtävänä oli saada Joiku pysymään tasaisessa rytmissä. Aluksi ori olisi mieluiten hypännyt kavalettien yli, mutta muutaman toiston jälkeen se alkoi malttaa pitää jalkansa lähempänä maata ja lähestymiset paranivat huomattavasti.

Varsinainen ratatyöskentely sisälsi kaarevia linjoja ja tiukkoja käännöksiä. Joiku loisti tehtävissä – se ei epäröinyt missään vaiheessa, ja sen hypyt olivat reippaita ja tarkkoja. Itse sain kuitenkin olla hereillä ja huolehtia, ettei ori lähtenyt ponnistukseen liian aikaisin.

Loppuverryttelyssä Joiku pärski tyytyväisenä ja vaikutti olevan valmis hyppäämään vielä kymmenen kierrosta lisää. Tänään se oli kuitenkin osoittanut (yllättävää kyllä!) upeaa keskittymistä ja parantanut hyppyrytmiään jo yhden tunnin aikana huomattavasti.

Ratsastajan ajatuksia valmennuksen jälkeen: ”Vaikka Joiku ei ollutkaan ensimmäinen vaihtoehtoni kisaratsuksi, aloin kerta kerralta pitää enemmän sen suoraviivaisesta ja tehokkaasta tavasta työskennellä. Orin loputonta energiaa oli toisinaan hankala kanavoida, mutta uskon, että treenillä meistä tulee vielä voittamaton kisatiimi!”