Kuuralehdon Iivari

Luonne

Iivari oli tammamme Hymnin Raisan viimeisiä jälkeläisiä. Ori muutti nuorena Tuikun Tallille, jossa se pääsi aloittamaan todella menestyksekkään kisaratsun elämän. Iivarista ei missään vaiheessa ollut tarkoitus tulla kouluhevosta, sillä kumpikin vanhemmista oli keskittynyt esteratoihin, mutta niin vain kävi, että ajan myötä orista löytyi potentiaalia myös kouluradoille ja siitä kuoriutui hieno, kahden lajin ratsu. Iivari oli noin seitsemänvuotias, kun Tuikun Talli laittoi hevosia myyntiin, ja luonnollisesti omistaja Elisa otti ensimmäisenä kasvattajiin yhteyttä. Ei minulla sillä hetkellä ollut tarvetta uudelle orille, mutta jokin Iivarissa miellytti: ehkä se oli ajatus siitä, että ori oli yksi ensimmäisiä kasvattejamme tai ehkä halusin nähdä, kuinka ori todella pärjäisi myös kouluradoilla. Oli syy mikä hyvänsä, ori muutti lopulta takaisin kotiin ja nauttii nyt aktiivisesta elämästä sekä kisailuista.

——-

Kuuralehdon Iivari on todellinen nallekarhu, sympaattinen ja kiltti otus, joka rakastaa hoitajiensa rapsutuksia ja porkkanapaloja. Iivari on niitä hevosia joita vierailijat arvuuttelevat ruunaksi, sen verran rauhallinen ja letkeä tapaus se on. Ori on varmasti yksi tallin kilteimmistä hevosista, jonka voi huoletta jättää vaikka lastenkin paijailtavaksi. Iivari ei varmasti tekisi pahaa kellekään, se on hyvin varovainen erityisesti pienempiensä seurassa ja kunnioittaa ihmisen omaa tilaa. Iivari on se hevonen, jonka pitkän työpäivän päätteeksi hoitaa ja ratsastaa viimeisenä: sen kanssa pääsee lopulta rentoutumaan ja vain puuhastelemaan, sillä ori ei häsellä tai puuhastele omiaan. Se rakastaa huomiota ja jaksaisi seistä harjattavana vaikka pienen ikuisuuden, joten sen kanssa voi todella heittää huolensa nurkkaan ja vain keskittyä olennaiseen.

Tallissa Iivari käyttäytyy hyvinkin herrasmiesmäisesti, eikä se pahemmin pidä melua itsestään. Ainoastaan ruoka-aikoina sen karsinasta kuuluu vaimeaa hörinää, sillä ruokaa jos jotakin tämä hevonen rakastaa. Se söisikin varmasti itsensä hengiltä mikäli vain pystyisi, joten Iivari-parka lienee ainaisella dieetillä ja laihdustuskuurilla. Orin herkkuhimoa voi tosin hyödyntää sen kouluttamisessa, ja pienelläkin leivänkannikalla saa sen tekemään varsin hienoja temppuja – tallin väki naureskeleekin sen olevan seuraava sirkushevonen, joka tekee mitä vain pienestäkin makupalasta. Temppujen ohella Iivari on mitä ihanin halinalle, joka käyttäytyy todella hienosti niin arkisissa tilanteissa kuin vaikkapa kengittäjän tai eläinlääkärin vastaanotolla. Se jaksaa seistä rauhassa paikoillaan ja katselee tallin menoa, onpahan se joskus nukahtanutkin paikoilleen klippauskoneen suristessa korvan juuressa. Iivari on todella sympaattinen ja kiva hevonen käsitellä, ja sen kanssa monet aloittelijatkin ovat päässeet tutustumaan hevosmaailman hienouksiin.

Vaikka sisätiloissa ja käsiteltäessä Iivari niin rauhallinen onkin, kuoriutuu siitä ratsastaessa varsinainen kuuma kilpahevonen. Tai ei aivan, mutta enemmän ruutia siinä on kuitenkin kuin tavan pollessa, joten voinemme hyvällä omallatunnolla kutsua sitä kisahevoseksi. Iivari on miellyttävä hevonen ratsastaa, sillä on korkea työmoraali eikä se ole laiska. Se tekee mielellään ratsastajansa kanssa yhteistyötä, mutta vaatii satulaan vähäeleisen ja osaavan ihmisen, joka osaa ratsastaa pienillä avuilla ja huomaamattomasti. Ori hermostuu turhasta potkimisesta ja liian kovasta kädestä, jolloin työnteosta ei tule yhtään mitään. Oikeanlaisella ratsastajalla siitä kuoriutuu kuitenkin todella näyttävä menopeli, joka tarjoaa vastusta myös kisakentillä. Iivarissa on ehkä enemmän työtä ja haastetta kuin peruspollessa, mutta ratsukon onnistuessa se on sitäkin palkitsevampi ratsastaa.

© Siiri K.