Fiktion Jestas

Nimi: Fiktion Jestas, "Jesse" Rekisterinumero: VH14-018-0766
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Fiktio, Milja (VRL-00692)
Syntynyt: 17.05.2014, 16 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: vaB, re: 70 cm
Säkäkorkeus: 163 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Voikko Suku: 2-polvinen
Meriitit:

KRJ-I, SLA-I
25.06.2016: Jestas palasi kesäkuun KRJL:n uusintatilaisuudesta KRJ-I palkinnon kera! Pisteet: (7 + 41 + 25 + 20 + 14 =) 107 p.
20.09.2016: Jestas palasi syyskuun SLA-tilaisuudesta SLA-I palkinnon kera! Pisteet: (14 [4-6-4] + 16 + 24 + 21 + 20 =) 95 p.

Virtuaalihevonen | Kuvat © S.H.

Luonne

Jestas on hieman haastava ori, jonka mieliala vaihtelee hetkittäin aivan laidasta toiseen. Toisinaan ori osaa seistä hoitotoimenpiteiden ajan kiltisti paikoillaan, kun taas seuraavana päivänä se heittelee varustesankoja ympäri karsinaa ja vilauttaa hampaitaan hoitajalle. Harvemmin ori päälle hyökkää, kunhan uhittelee. Vahinkoja kuitenkin sattuu silloin tällöin, ja onkin ehdottoman tärkeää, että hoitaja osaa olla täysin hereillä koko hoitamisen ajan ja askeleen edellä oria.

Jestas on hevosseurassa se lauman johtaja, jonka tahtoon muut alistuvat. Ihmisten seurassa ori yrittää tehdä kaikkensa näyttääkseen, kuka määrää. Taluttaessa se heittelee päätä ylös ja alas, rynnii, nousee takajaloilleen ja yrittää purra, mikä tekee orin kanssa toimimisesta painajaista. Mikäli tammoja on näkyvissä, täytyy niille huutaa minkä jaksaa, ja orista tosiaan lähtee ääntä!

Ratsastaessakaan Jestas ei ole niitä helpoimpia tapauksia. Se saattaa hieman testailla uusia ratsastajia, mutta mikäli ratsastaja saa pidettyä hevosen alusta asti hallinnassaan, saa siitä jopa ihan mukavan ratsun. Kouluratsastus on ehdottomasti orin vahvuus, ja pitkien lämmittelyjen jälkeen Jestas rauhoittuu yleensä erittäin kelvolliseksi kouluhevoseksi. Jestas on parhaimmillaan taivutuksissa ja väistöissä, kun taas laukkaohjelmissa se saattaa purkaa energiaansa ja lähteä kulkemaan hieman liian lujaa. Pitkien ja rankkojen harjoitusten jälkeen orilla kestää jonkin aikaa kerätä voimansa takaisin, jolloin se on kaikkein helpoiten käsiteltävissä – hoitaessa usein nuokkuu paikoillaan ja taluttaessa kulkee perässä pää alhaalla.

Vaikka ei heti uskoisi, niitä hyviäkin päiviä on. Vaikka testailu kuuluu tavalla tai toisella asiaan, voi orin kanssa olla mukavaakin työskennellä yhdessä. Tutut ratsastajat se hyväksyy selkäänsä, mutta vain jos tämä osaa olla rauhallinen ja käsitellä oria. Ratsastajalta vaaditaan herkkyyttä ja taitoa lukea hevosta, sekä ripaus itsepäisyyttä ja määrätietoisuutta. Kaikkein parhaiten orin kanssa toimeen tulee kuitenkin henkilö, joka ei näytä olevansa hevosen yläpuolella – mutta ei myöskään alapuolella. Henkilö, joka osaa olla tasavertainen ja kunnioittaa oria.

Ikävin asia Jestaksen kanssa on ehdottomasti lastaus. On olemassa kolme vaihtoehtoa, mitä käy, kun oria yritetään siirtää kuljetusautoon. Joko ori pysähtyy trailerin eteen ja jämähtää paikoilleen eikä tee elettäkään liikkuakseen, tai sitten se hyppii takajaloilleen ja yrittää kaikin voimin rimpuilla pois tilanteesta. Kolmas, tosin hieman harvinaisempi, tapaus on se, että ori kävelee taluttajan perässä kiltisti traileriin. Näitäkin päiviä on nähty.

Uudet paikat eivät tunnu hermostuttavan oria, mutta vieraat hevoset saavat sen pitämään entistä enemmän melua itsestään. Kisapaikoille saapuessaan orin on pakko ilmoittaa jokaiselle hevoselle, että hän on nyt saapunut. Vaikka kotitallilla orin kouluratsastusharjoitukset olisivat sujuneet kuinka hyvin tahansa, on kisoissa sijoittuminen hyvin vaihtelevaa. Kaikkensa Jestas tekee ja yrittää, mutta mikäli orissa on yhtään liikaa energiaa, ei orin taidot vakuuta tuomareita.

Vaikka Jestaksen kanssa olisi jaksaminen välillä aivan lopussa, tuovat sen hyvät päivät uutta energiaa orin kanssa työskentelemiseen. Sen motivaatio koulukiemuroita kohtaan on todella hienoa, ja raskaat harjoitukset taitavatkin olla ainoa asia, joka saa orin rauhoittumaan. Toivomme kovasti, että ori vanhemmiten rauhoittuisi hieman, jotta siitä saisi pelkän kisakumppanin lisäksi myös aidon ystävän, jonka kanssa on mukava toimia yhdessä.

Suku

i. Jeskamandeera sh, vkk, 146 cm KTK-III, KRJ-II, YLA2 ii. Wäeenämööne - iii. Kaleva evm
iie. Siriina evm
ie. Napernaatti - iei. Trekoli evm
iee. Trappune evm
e. Fiktion Tessa sh, rt, 163 cm KTK-III, KRJ-I, YLA2 ei. Hongankolistaja - eii. Petäjä evm
eie. Vanajan Kiti evm
ee. Tesma - eei. Ahomaan Ilvari evm
eee. Tyrmi evm

Katso 5-polvinen sukutaulu

iii. Kaleva (vkk, 144 cm) oli todella tunnettu kouluratsu, joka sijoittui monet kerrat kisoissa ympäri Suomea. Menestyksekkään kisauransa lisäksi Kalevalta löytyy ulkonäköä, ja se on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle. Taitojensa sekä komean ulkomuotonsa vuoksi Kaleva oli haluttu jalostukseen, ja jälkeläisiä se sai lähes kaksikymmentä kappaletta. Ori lopetettiin 21-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkavaivojen vuoksi omalle kotilaitumelleen.

iie. Siriina (rt 140 cm) on kaunis kouluratsu, joka on tuonut paljon voittoja kotiin helppo B -tason kisoista. Tamman kanssa siirryttiin kisaeläkkeelle jo 15-vuotiaana, minkä jälkeen se on toiminut harrasteratsuna pienellä kotitallilla. Varsoja tammalla on kuusi kappaletta, mutta tarkoitus on astuttaa se vielä muutamaan kertaan elämänsä aikana.

iei. Trekoli (rt, 155 cm)

iee. Trappune (rt 158 cm)

eii. Petäjä (rt, 169 cm) ei ollut mikään komein näky kouluradoilla, mutta silti se menestyi helppo C -luokassa jopa 31 kertaa. Ori oli enemmän näyttö- kuin käyttöhevonen, ja se kantakirjattiin toisella palkinnolla. Ori sai myös jonkin verran näyttelypalkintoja, minkä vuoksi se oli erittäin haluttu jalostukseen. Varsoja Petäjä sai kaiken kaikkiaan 28 kappaletta, joista suuri osa on perinyt isänsä jykevän ja suuren ulkomuodon. Ori kuoli 25-vuotiaana tuntemattomasta syystä omaan kotikarsinaansa.

eie. Vanajan Kiti (rt 157 cm) kilpaili erittäin aktiivisesti vaativa B -tason kouluratsastuskisoissa sijoittuen jopa 37 kertaa. Kilpauransa jälkeen tamma siirtyi jalostuskäyttöön, ja varsoja se sai elämänsä aikana yhteensä kahdeksan kappaletta. Jokainen varsa on menestynyt jollain tapaa elämässään, ja tamman varsat olivat niin hyvämaineisia, että ne löysivät uuden kodin hetkessä. Kiti vietti viimeiset vuotensa hevosten vanhainkodissa ja kuoli 26-vuotiaana vanhuuden vaivoihin.

eei. Ahomaan Ilvari (rt, 167 cm) on menestynyt kouluhevonen, joka on kiertänyt paljon helppo A -tason kisoja. Orin kanssa on käyty myös kokeilemassa myös valjakkoajoa, mutta kokeilut jäivät vain muutamiin kertoihin. Kisailun ohella Iivari kiersi myös jonkin verran näyttelyissä, ja se kantakirjattiin toisella palkinnolla. Ori on lopettanut jo kisauransa ja siirtynyt jalostuskäyttöön; tällä hetkellä sillä on 26 jälkeläistä, mutta ori on yhäkin kysytty jalostushevonen.

eee. Tyrmi (rt 159 cm) oli erittäin pätevä yleisratsu, joka menestyi hyvin sekä koulu- että esteradoilla. Tamman taidot riittävät helppo A -tasolle, ja esteitä se ylitti jopa metriin saakka. Tyrmi on kantakirjattu kolmannella palkinnolla, ja sillä on myös menestystä näyttelyistä. Nykyään Tyrmi viettää eläkepäiviä Ahvenanmaalla pienellä maatilalla. Tammalla on yhteensä kuusi kilpailevaa jälkeläistä, jotka ovat kaikki menestyneet kouluradoilla.

Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
06.02.2015 o. Kuuralehdon Justus Hetken Päivänsäde 40+ krj-sij.
06.02.2015 t. Kevätrinteen Jadessa Kevätrinteen Julianna 40+ krj-sij.
16.05.2015 t. Kuuralehdon Jovanka Mörkövaaran Aino 20+ krj-sij.
01.07.2016 t. Kärmeniemen Surutyranni Kärmeniemen Surupusero

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

29.09.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 3/50
29.09.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/50
01.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 9/100
02.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/50
03.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
04.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
06.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
07.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
07.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/50
08.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
09.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
10.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30

31.05.2015 - kutsu - KRJ-Cup / vaB - 24/310

31.07.2015 - kutsu - VSR-Cup / koulu, vaB - 2/99
10.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
12.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
13.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
13.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
15.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
17.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
22.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/27
23.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
24.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/29
26.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
26.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/29
27.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
28.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
28.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB- 1/27
29.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
29.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
29.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
30.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/27
31.10.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
01.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
02.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
02.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
02.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
03.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
03.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
03.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
04.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
04.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
04.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 6/37
06.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
06.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
06.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
08.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
08.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
10.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
11.11.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40

04.09.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Odotin maneesissa valmiina eilistä valmennettavaa ratsukkoa, joka saapui pian seurakseni. Pyysin heitä suorittamaan huolelliset alkulämmittelyt, joiden aikana ihailin ratsukon hyvää yhteistyötä.

Alkulämmittelyjen jälkeen lähdimme harjoittelemaan itse keksimääni kouluratsastusohjelmaa, jonka olin kehitellyt hieman muokaten vaativa B -tason ohjelmaa. Kävimme ratsukon kanssa kyseisen lyhyehkön ohjelman läpi ensin käynnissä muutaman kerran, jotta se tulisi ratsastajalle tutuksi. Ohjelma sisälsi kaikkia askellajeja, lisättyä ravia, kiemurauraa vastalaukassa sekä sulku- ja avotaivutuksia. Kun Sarita vakuutti osaavansa radan, pyysin heitä esittämään sen minulle.

Jestas kulki jälleen todella nätisti ratsastajan alla käyttäen hyvin takaosaansa. Käyntiosuuksissa se oli hieman tahmea, mutta kun pääsimme raviin sekä laukkaan, alkoivat sen liikkeet parantua huomattavasti. Lisätty ravi näytti erittäin hienolta, ja kiemurauralla ratsukon tasapaino oli todella hyvä. Sulku- ja avotaivutukset näyttivät tuovan hieman päänvaivaa ratsukolle, joten ohjelman jälkeen lähdimme harjoittelemaan niiden parissa.

Teimme avoja ja sulkuja ensin uraa pitkin käynnissä, ja kun ne alkoivat näyttää hyviltä, siirryimme raviin. Teimme taivutuksia myös vapaalla uralla, eivätkä ne näyttäneet tuottavan ongelmia ratsukolle. Niinpä pyysin heitä esittämään ohjelman uudestaan ja tällä kertaa keskittymään enemmän kokoaviin apuihin ennen tehtävää.

Ratsastus näytti paljon paremmalta, joten jatkoimme ohjelman parissa aina valmennuksen loppuun saakka. Ennen loppukäyntejä teimme muutaman siirtymisen, jotka sujuivat nekin ratsukolta hienosti. Jestas sekä ratsastaja tsemppasivat selvästi molemmat valmennukseen, ja se myös näkyi. Kiitin ratsastajaa mukavasta valmennuksesta ja päästin heidät palaamaan tallille.


03.09.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Olin tullut Kuuralehtoon valmentamaan minulle tuttua ratsukkoa, jonka kanssa olimme työskennelleet viimeksi huhtikuun lopulla. Saapuessani maneesiin huomasin Saritan ja Jestaksen suorittamassa jo alkulämmittelyjä, joten vaihdoimme ratsastajan kanssa nopeasti kuulumiset ja ryhdyimme sitten töihin.

Tämän päivän aiheena oli laukkatyöskentely, jonka aloitimme laukannostoilla käynnistä sekä peruutuksesta. Jestas oli jo sujut tutun ratsastajan kanssa, joten se ei viitsinyt lähteä säätämään omiaan – niinpä ratsukon työskentely näytti alusta asti erittäin hyvältä. Laukannostojen jälkeen siirryimme ympyräkahdeksikolle, jolla teimme erilaisia harjoituksia. Ensin ratsukko kulki toisen ympyrän laukassa ja toisen ravissa, sitten molemmat laukassa vaihtaen laukkaa kahdeksikon keskipisteessä yhdellä askeleella ja lopuksi niin, että toinen ympyrä kuljettiin myötä- ja toinen vastalaukassa. Tehtävät vaativat ratsukolta jaksamista ja jatkuvaa virkeyttä, mutta kaikin puolin päivän laukkaharjoitukset sujuivat erinomaisesti.

Lopputunnista teimme hieman helpompia ja kevyempiä tehtäviä, kuten pohkeenväistöä käynnissä sekä taka- ja etuosankäännöksiä. Ratsukko oli suoriutunut valmennuksesta niin hyvin, että annoin hiljalleen Saritalle luvan siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Kysyin Saritalta, halusiko hän huomennakin valmennuksen samaan aikaan, johon hän vastasi myöntävästi. Niinpä sovimme, että jatkaisimme tästä huomenna.


20.08.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Suhtauduin hieman epäillen siihen ajatukseen, että tallillamme oli vasta vajaan vuoden ajan ratsastanut tyttö, joka viime kerralla oli löytänyt saman tien yhteisen sävelen Jestaksen kanssa. Niinpä olin luvannut pitää kyseiselle ratsukolle valmennuksen, jotta näkisin hieman, kuka tämä uusi Rita oikein oli.

Odotin maneesissa valmiina, kun ratsukko saapui seurakseni. Autoin Ritan selkään ja juttelimme alkukäyntien ajan hieman tytön ratsastuskokemuksesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kun Jestas näytti kulkevan ihan hyvin ratsastajan alla, pyysin heitä aloittamaan lämmittelyt siirtymisillä, volteilla sekä kiemuraurilla.

Pakko se oli uskoa, kun Jestas kulki upeasti eteenpäin kuunnellen ratsastajan apuja, että meillä oli käsissämme oikea aarre. Rita käsitteli Jestasta hyvin varovasti, mutta hän oli silti varma jokaisessa liikkeessään. Jestas ei viitsinyt edes testailla tyttöä, vaan tyytyi liikkumaan tämän alla todella nöyränä ja luottavaisesti.

Teimme valmennuksen aikana aivan perusasioita, kuten peruuttamisia, laukannostoja, vastalaukkaa keskiympyrällä sekä pohkeenväistöharjoituksia. Ritalla ei ollut vielä taitoa vaikeampiin tehtäviin, mutta hänen kykynsä käsitellä hevosta oli jotain mieletöntä. Ja tasapaino tytöllä oli niin hyvä, että kehuin sitä muutamaankin kertaan valmennuksen aikana.

Lopputunnista harjoittelimme vielä lisättyä käyntiä, mikä onnistui ratsukolta todella hienosti. Jestas oli niin hyvin kuulolla – ai että! – ja ratsukko pelasi todella hienosti yhteen. Pyysin ratsastajaa hiljalleen siirtymään takaisin käyntiin ja lopettelemaan valmennuksen tältä päivältä; tästä tunnista jäi kyllä oikein hyvä mieli sekä minulle että varmasti myös Ritallekin!


18.08.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

”Pidätä, pidätä, pidätä”, ja taas sitä mentiin. Jestaksella oli tänään huomattavan huono päivä, eikä se meinannut rauhoittua siirtymisten ja pitkien lämmittelyjenkään jälkeen ratsastajan avuille sitten ollenkaan. Ori kirmasi nopeatempoisessa ravissa painaen ohjille, ja ratsastaja yritti parhaansa mukaan pysyä selässä. Äkkipysähdys ennen seinää sai kuitenkin osaavan ratsastajan lentämään hevosen niskan yli maahan.

Auttaessani ratsastajan takasin jaloilleen juoksi Jestas ohjat roikkuen ympäri maneesia. Ratsastajalle ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta hän oli erittäin kypsä päivän valmennukseen. Niinpä pyysin häneltä kypärää lainaan ja istumaan maneesin reunalle, kun taas minä lähdin metsästämään oria, jonka selkään aioin nousta itse.

Jestas oli helppo saada kiinni, mutta se steppaili paikoillaan, kun yritin nousta tämän selkään. Pääsin kuitenkin istumaan tiiviisti satulaan, ja sitten sai Jestaskin huomata, että tuommoinen pelleily ei vedellyt. Laitoin orin kunnolla töihin, enkä sietänyt minkäänlaista vastalausetta. Jonkin aikaa se yritti väittää vastaan, mutta napakoilla avuilla ja pitkäjänteisyydellä sain hevosen kulkemaan ainakin oikeaan suuntaan allani.

Teimme paljon siirtymisiä, pohkeenväistöjä ja taivutuksia, ja lähes pakotin orin ohjan ja pohkeen väliin. Ratsastus ei ollut millään tapaa kaunista, mutta tärkeintä oli näyttää Jestakselle, kuinka ratsastajan alla käyttäydyttiin. Jestas alkoi kyllä hiljalleen rentoutua allani ja käyttää takaosaansa paremmin, mutta muutamia turhautuneita päänheilutuksia sain kyllä nähdä.

Kun Jestas lopulta alkoi kulkea edes siedettävästi, annoin sille pitkät ohjat. Se siitä, tämän päivän valmennus ei mennyt ihan putkeen, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla ori muistaisi käyttäytyä paremmin.


13.08.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Saavuin eräänä lauantaiaamuna tallille. Pihaan päästessäni huomasin tallitytöt kentän reunalla katsomassa jonkun ratsukon työskentelyä. Hevosen tunnistin melko nopeasti Jestakseksi, mutta sen selässä oleva ratsastaja vaikutti vieraalta.

”Mitä täällä tapahtuu?” kysyin Idalta päästessäni kentän viereen.
”Katso”, hän vastasi ja jatkoi ratsukon seuraamista. Minäkin käännyin katsomaan ratsastajaa, joka istui äärimmäisen rauhallisesti ja tasaisesti Jestaksen selässä. Jestas kulki aivan upeassa peräänannossa astellen pitkästi eteenpäin.
”Ei uskoisi, ettei tuo ratsastaja ole vuottakaan ratsastanut. Luonnonlahjakkuus”, hän jatkoi. Jatkoin ratsukon seuraamista, enkä ollut uskoa, mitä Ida juuri sanoi. Ratsastaja istui todella hyvässä tasapainossa orin selässä ja käsitteli tätä niin mielettömän hyvin.
”Oho”, sain sanottua hämmentyneenä ja jatkoin muiden tavoin ratsukon seuraamista.

Kun uusi ratsastaja lopulta lopetti ratsastuksensa, hyppäsi hän alas satulasta ja lähti taluttamaan Jestasta takaisin talliin. Ryntäsimme porukalla hänen luokseen ja kyselimme ummet ja lammet hänestä. Nainen kertoi nimekseen Rita ja että hän oli vasta muuttanut seuduille. Hän oli ollut yhteydessä Kuuralehdon omistajaan, joka luonnollisesti oli tarjonnut mahdollisuutta tulla tallille hoitamaan sekä liikuttamaan hevosia – palkatta totta kai.

Menimme yhdessä hoitamaan Jestaksen tarhakuntoon ja siirryimme sitten yhdessä tallitupaan tutustumaan puolin ja toisin. Olipa mukava yllätys saada näin osaava ratsastaja joukkoomme!


08.08.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: vieraileva valmentaja (Sylvester)

”Johan tuo ori laittaa menemään!” huusin ratsastajalle, kun oltiin siirrytty laukkaamaan. Jesse laittoi hieman reippaampaa tahtia meille heti alkuun. Ratsastaja teki pieniä pidätteitä ja sai orin tempon rauhoitettua maltillisemmaksi, ainakaan ei tarvinnut oria enää herätellä, tuumin.

Alkukäynneistä alkaen ori oli tuntunut hieman vedottomalta, kuulemma lomalta paluun jonkin asteen väsymys, tuumi ratsastaja. Alkutunnista otettiin ilakoiva laukkapätkä, joka tosiaan toimi paremmin kuin oletettu! Pienen laukkakierroksen jälkeen jatkettiin ravissa työskentelyä huomattavasti pirteämmän ratsun kanssa. Katsoin kaksikon työskentelyä avotaivutuksessa, jossa Jesse taipui hyvin, ratsastaja tahtoi painua välillä hieman etukumaraan, mutta suoristi salamana selkänsä kun asiasta sanoi.

Ravista tehtyihin pysähdyksiin ei tarvinnut yhtäkään näkyvää apua vaan Jesse pysähtyi kuin seinään kevyilläkin avuilla. Hetken seisomisen ori malttoi hyvin, mutta nyökytteli muutaman sekunnin jälkeen päätään olevan jo valmis seuraavaan liikkeeseen. Ratsastaja seisotti oria hyvin, että tämä malttoi olla paikallaan, jalat pysyivät liimattuina.

Reippaampuoleista raviaskelta pidennettiin vaihtelevasti uran pitkillä sivuilla ja vastavuoroisesti kulmissa ja lyhyillä sivuilla lyhennettiin. Jesse oli hyvin kuulolla ja haki pian itseään paremmalle tuntumalle kuolaimelle ja takaset ottivat paremmin alle, ryhdikkyys kasvoi. Laukkaamiselle annettiin tänään reippaasti osaa tunnin sisältöön ja tehdyt laukanvaihdot kokorataleikkaalla ja uran sisäpuolella sujuivat leikiten. Orilla on hieno ja lennokas vaihto, vastaa hyvin annettuihin apuihin jo kevyestäkin liikkeestä.

Laukasta tehdyt pysähdykset ja siirtymiset eivät olleet orille heti mieleen, etenkään paikalla seisomiseen, jossa muutaman kerran nyki pätään ylös lähdön merkiksi, turhaan, ratsastaja piti hyvin päänsä päätetystä suoritteesta ja laittoi orin ruotuun.

Laukkaosuuksien jälkeen siirtyminen käyntiin, jossa keskikäyntiä puoli kierrosta. Siirtymisessä raviin tehtiin kokoamista, pienimuotoisesti väistöjä ja viimein loppuravia kevennetyin ohjin. Loppukäynneissä pitkät ohjat.


21.05.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Tänä keväänä meitä oli todella koeteltu Jestaksen kisareissuilla. Vain muutama viikko sitten kisareissumme jäi kesken orin kaviosta löytyneen naulan takia ja tällä kertaa jonkin aivan muun.

Olimme lähteneet hyvillä mielin Tampereella järjestettäviin kisoihin, ja paikan päällä kaikki oli sujunut aivan putkeen. Laitoimme Petran kanssa Jestaksen kuntoon, minkä jälkeen lähdin lämmittelemään orin kanssa ennen vuoroamme. Ponnistin itseni orin selkään ja vain hetkeä myöhemmin löysin itseni maasta makaamasta. Jalkani vieressä oli jalustin ja edessäni näkyi Jestaksen satula, jonka jalustinhihna oli mennyt puoliksi.

Petra räjähti nauramaan, mutta minua ei naurattanut. Miksipä olisinkaan ottanut moisia varavarusteita mukaan? Onneksi löysin kisapaikalta tallin omistajan, jolla oli lainata minulle kisojen ajaksi jalustinhihnaa. Siitä iso kiitos hänelle!

Varusteita korjatessani meiltä kului kallisarvoista lämmittelyaikaa, joten ehdin kävellä pitkin ohjin lämmittelykentälle ja ottaa muutaman raviaskeleen, kun meidät jo kuulutettiin kisaamaan. Kuten arvata saattaa, menivät kisat aivan penkin alle, sillä Jestas ei kulkenut lainkaan avuillani, vaan se heilutteli päätään ylös ja alas ja sen askeleet olivat todella tahmeat.

Kisan jälkeen palasin Petran luo, joka sanoi kuvanneen videolle koko kisamme. Hiljalleen pääsin itsekin yli tapahtuneesta, ja kotimatkalla jaksoimme kumpikin nauraa päivälle. Toivottavasti seuraavissa kisoissa olisi parempi tuuri!


05.05.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Kello oli yhdeksän saapuessamme kisapaikalle. Otin Jestaksen ja tämän tavarat ulos autosta ja aloin tehdä muuttoa vieraskarsinaan. Jestas vaikutti todella kohmeiselta matkan jäljiltä, mutta ei ihmekään, olihan meillä monta tuntia seisomista takanamme.

Vaikka ori ei normaalistikaan ollut mikään ihannetapaus narun päässä, oli tässä päivässä jotain erikoista. Se pysähteli muutaman askeleen välein ja nosteli päätään. Monesta yrityksestä huolimatta Jestas löi jarrut pohjaan, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen liikkeelle.

Tämä tilanne oli tapahtunut aiemminkin, silloin tosin Haikun kanssa. Mikäli olin oikeassa, ei Jestas tätä pahuuttaan tehnyt. Kävin tottumuksesta orin jalat läpi ja jep, aivan sama tilanne kuin noin vuosi sitten kisapaikalla. Orin kavioon oli jäänyt ikävästi pystyyn naula, joka oli ilmeisesti lähtöisin jo meidän kotitalliltamme.

Onneksi kisapaikalla oli eläinlääkäri, jonka sain nopeasti tutkimaan jalan. Hän otti varovasti naulan pois, kun pidin kahden muun ihmisen kanssa Jestasta paikoillaan. Haava ei ollut iso, mutta se saattaisi silti tulehtua. Siihen jäi meidän kisareissumme, ja aloin pakata autoa uudelleen kotimatkaa varten.

Samana päivänä tapahtui myös se miljoonas ihme, kun muuten niin pöljä Jestas käveli perässäni kiltisti hevosautoon. Ei tappelua, ei pään viskomista, ei jarruja. Ehkäpä se tiesi, että kotiin lähteminen oli sen omaksi parhaaksi.


23.04.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Olin vasta muutama viikko sitten käynyt valmentamassa muutamaa Kuuralehdon hevosta, ja ilmeisesti omistaja oli ollut tyytyväinen tunteihini, sillä hän kutsui minut paikan päälle uudestaan. Oikeastaan ehdimme tehdä sanallisen sopimuksen, että alkaisin käydä tallilla useamminkin, mikäli minulla oli aikaa. Jos totta puhutaan, niin olin suorastaan otettu, olinhan pitkään valmentanut vain yksittäisiä ratsukoita enkä kokonaista tallillista hevosia.

Tänään olin tullut maneesiin jo aikaisin aamulla, sillä olimme sopineet minulle ennestään tutun ratsastajan kanssa, että katsoisimme hieman, mitä saisimme Jestas-nimisen orin kanssa aikaan. Sarita ja voikko ori saapuivat pian maneesiin seurakseni, joten vaihdoimme ratsastajan kanssa muutaman sanan ja autoin hänet orin selkään. Pyysin heitä suorittamaan huolelliset alkukäynnit, jotta näkisimme, mitä ori todella osaisi.

Pitkien alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa lämmittelemään volteilla, kiemuraurilla ja muilla ympyröillä. Annoin heidän työskennellä itsenäisesti, mutta pyysin kuitenkin käyttämään kaikkia askellajeja ja kulkemaan kumpaankin suuntaan. Kun ori alkoi lopulta näyttää rentoutumisen merkkejä ja se oli kunnolla avuilla, pyysin ratsukkoa kuulolle. Päivän ensimmäinen tehtävä olisi helppo: ratsukon tuli suorittaa kierros käynnissä, seuraava kierros ravissa ja kolmas laukassa ja näiden tehtävien jälkeen vaihtaa suuntaa. Sarita valmisteli Jestaksen tehtävään ja lähti ensin kulkemaan hienossa kootussa käynnissä kierrosta ympäri. Seurasin tarkasti orin liikkeitä ja yritin etsiä mahdollisia virheitä, mutta Jestas näytti kulkevan todella tasapainoisesti ja rytmikkäästi eteenpäin.

Ravi- ja laukkakierroksetkin sujuivat oikein hyvin, enkä voinut muuta kuin todeta orin olevan todella hyvässä kunnossa. Se asteli todella rentona eteenpäin, eikä sillä näyttänyt olevan esimerkiksi suurempia lihasjumeja, jotka vaikuttaisivat liikkumiseen. Niinpä pyysin Saritaa jatkamaan uraa pitkin käynnissä ja tekemään seuraavaksi vuorotellen sulku- ja avotaivutuksia uraa pitkin.

Minulle oltiin kerrottu, että Jestas saattaisi olla sille päälle sattuessaan hieman liiankin energinen tapaus, mutta tämän tunnin osalta minun täytyi sanoa täysin päinvastaista. Jestas kulki todella upeasti ratsastajan alla ja kuunteli pienimpiäkin apua – tosin osaavalla ratsastajalla saattoi kyllä olla osuutta asiaan. He tekivät hienoja taivutuksia, joihin valmistautuminen kävi selkeästi ja nopeasti, ja ori malttoi tehdä tehtävän aina pitkän sivun loppuun saakka.

Teimme taivutuksia melko pitkään ja huolellisesti, kunnes pyysin Saritaa jatkamaan ratsastusta uraa pitkin. Seuraavaksi lähtisimme tekemään laukkakahdeksikkoa niin, että kahdeksikon keskipisteessä ratsukon tuli vaihtaa laukka yhdellä askeleella. Saritalle tehtävä oli tuttu, joten hän nosti laukan ja lähti kahdeksikolle.

Ratsukko haki hetken aikaa hyvää ympyrää, kunnes se lopulta löytyi ja tehtävä alkoi suoriutua erinomaisesti. Laukanvaihto sujui todella pienillä avuilla, ja Jestas oli tehtävässä täysillä mukana. Kokeilimme samaa tehtävää myös vastalaukassa, mikä tuotti aluksi ratsukolle hieman vaikeuksia, mutta lopulta tasapaino löytyi ja kahdeksikko sujui hienosti.

Olin seurannut koko tunnin ajan orin liikkumista, eikä minulla vieläkään ollut mitään korjattavaa. Ori käytti takaosaansa erittäin hyvin, ja siitä huomasi, että sen kanssa oltiin tosiaan opeteltu huolellisesti kouluratsastusta.

Tunnin viimeisenä tehtävänä pyysin ratsukkoa siirtymään ravissa pääty-ympyröille, joilla oli tarkoitus tehdä pohkeenväistöä. Sarita ohjasi Jestaksen oikealle tielle, ja he lähtivät suorittamaan väistöjä. Jestaksen takaosa pysyi heti alusta asti todella hyvin ympyrän ulkopuolella, eikä ratsukko kaatunut kumpaankaan suuntaan. Niinpä annoin heidän suorittaa tehtävää jonkin aikaa, kunnes pyysin heitä lopulta siirtymään loppukäynteihin.

Kehuin Saritaa vielä todella hienosta ratsastuksesta ja mainitsin myös siitä, kuinka äärettömän hieno ja osaava hevonen Jestas oli. Olisi ilo valmentaa kyseistä ratsukkoa jatkossakin, kunhan pääsisin hieman paremmin kiinni heidän työskentelyynsä. Kiitin ratsastajaa mukavasta tunnista ja lähdimme pian yhdessä kävelemään kohti tallia.


15.011.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Olin viime aikoina tutustunut erittäin laajasti hevoshierontaan, ja Kuuralehdon omistajan luvalla olin saanut tilata meillekin sellaisen. Muutamia viikkoja sitten kisaradalla huomasin ensimmäisen kerran, että Jestas kulki hieman toispuoleisesti eteenpäin. Sen jälkeen samaa tapahtui myös kotikentällä, joten olin pyytänyt hierojaa katsomaan orin läpi.

Koska minä olin viime aikoina ratsastanut Jestaksella eniten, pystyin kertomaan hierojalle, millaisia ongelmia meillä ratsastaessa oli. Lähtökohtaisesti kaikki oli ihan kunnossa, mutta ennen kuin ori oli kunnolla lämmennyt, oli sen toinen takajalka hieman jäykempi kuin toinen. Hieroja kävi Jestaksen läpi perusteellisesti aina kaulasta jalkoihin ja mainitsi aina välillä jotain lihaksista, joista en rehellisesti sanottuna ollut kuullutkaan.

Kun hieroja oli käynyt orin läpi, hän kertoi vasemmalla puolella olevan todella kovan lihaksen, jota hän alkoi hieroa. Hän kertoi samalla, että jos lihas on jatkuvasti jumissa, alkaa Jestas kulkea lantio vinossa, mikä vaikuttaa huomattavasti sen liikkumiseen. Hän kuitenkin sanoi, että kyseessä ei ole rakenteellinen vika, vaan pelkkä jumi lihaksessa.

Seurasin vierestä tarkasti hierojan työskentelyä, ja hän kertoi samalla todella yksityiskohtaisesti mitä hän teki. Jestas ei jaksanut seistä kovin maltillisesti paikoillaan, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin, jotta hieroja sai työnsä hoidettua. Hän hieroi oria reippaasti yli puoli tuntia, kunnes hän lopulta sanoi olevansa valmis. Hän kertoi myös, että orin kanssa oli erittäin tärkeää tehdä kunnolliset alku- sekä loppuvenyttelyt, jotta suuremmilta jumituksilta vältyttäisiin.

Kun hieroja lähti jatkamaan matkaansa, jäin minä Jestaksen kanssa karsinaan. Kokeilin hierojan tavoin etsiä lihasta, jota hän oli äsken hieronut, mutta en meinannut löytää. Ehkä se johtui siitä, ettei jumi ollut enää niin tuntuva, tai ehkä hevoshieronta oli todella asia, johon täytyi perehtyä paremmin. Taputin Jestasta kiitokseksi siitä, että se oli malttanut seistä näinkin rauhassa ja näin kauan paikoillaan, vaikka hieroja hieroi vain yhtä lihasta. Ehkäpä Jestas osasi aavistaa, että tuo hieronta auttoi sitä?


15.04.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Olimme Annikan kanssa päättäneet viettää tänään kunnon treeni-illan ja liikuttaa kuutta oria. Onneksi kello ei ollut viittä enempää, joten meillä oli ihan hyvin aikaa laittaa hevoset kuntoon ja liikuttaa niitä.

Ensimmäisenä hevosena päätin ottaa alleni Jestaksen, Annika taas otti Huilopin. Orit tulivat tiedettävästi hyvin keskenään toimeen, joten ratsastuksen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Päätimme kuitenkin varmuuden vuoksi rajata kentän puoliksi ja tehdä kumpikin omia ratojamme omilla puolillamme.

Jestas oli todella nopeasti hoidettu ja varusteet sujahtivat päälle, vaikka tietenkään pieneltä niskuroinnilta ei voitu millään välttyä. Tallikäytävän läpi ori kulki kovasti ääntä pitäen, jotta kaikki varmasti huomaisivat, että se oli liikkeellä. Talutin orin aina kentälle saakka, ennen kuin hyppäsin sen selkään.

Aloitin ratsastamisen ihan uran viertä pitkin ohjin. Tämä oli orin päivän ensimmäinen ja viimeinen liikuntasuoritus, joten sitä täytyi lämmitellä kunnolla. Usein Jestas kuitenkin rentoutui nopeasti, kuten tälläkin kertaa, ja pystyimme aloittamaan päivän tunnin.

Teimme orin kanssa avotaivutuksia uralla, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ori oli todella energisellä tuulella, eikä se meinannut asettua juuri ollenkaan vaan kulki liikaa lapa edellä. Aloin kuitenkin keskittyä enemmän kokoaviin apuihin, ja teimme lyhyillä sivuilla pieniä voltteja, jotta ori pysty rentoutumaan ja jotta se kuunteli apuja paremmin.

Ehdimme tunnin aikana myös tehdä muutamia laukkaharjoituksia, peruutuksia ja takaosakäännöksiä, kunnes oli aika antaa pitkät ohjat ja mennä loppukäyntejä. Ori oli mennyt todella kivasti, ja sen kanssa oli aina yhtä mukava ratsastaa. Lisäksi näin korkean hevosen laukka tuntui aivan mahtavalta selästä käsin!

Hyppäsin alas ratsailta ja talutin orin takaisin tallin. Otin siltä varusteet pois ja jätin sen karsinaansa. Putsaisin orin vielä paremmin illalla ennen kotiin lähtöä, jääköön nyt siis vain odottelemaan.