Murmanskin Taika-Marsa

i. Murmanskin Markel (sh, rt, 155 cm) oli todella komea ja ryhdikäs ori, jolla oli erityisen hyvärakenteiset jalat ja hyvät liikkeet. Liikkeet olivat näyttävät myös kouluradoilla, jossa Markel kävi kisailemassa helppo A -luokissa. Erityisesti lisätyt askellajit olivat todella lennokkaat, mutta paljon kehuja ori sai myös hyvästä omasta moottoristaan. Markel oli ratsuna todella motivoitunut ja eteenpäinpyrkivä, mutta tallikäytöksessä oli parantamisen varaa, ja ori kyllä näytti herkästi, jos joku ei sitä miellyttänyt. Markel jätti jälkeensä kolme ihanaa tammavarsaa, joista kaikki perivät isältään hyvää, isoa liikettä. Ori jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkavaivojen vuoksi.

ii. Martteni (sh, m, 156 cm) oli ori, jonka kanssa arki tuntui olevan varsasta asti hankalaa. Koulutuksesta huolimatta ori veti riimunarusta, yritti rynniä karsinasta ulos eivätkä tiellä seisovat ihmiset juurikaan oria hetkauttaneet. Ainoa syy, miksi omistaja ei laittanut oria myyntiin, olivat sen äärimmäisen monipuoliset taidot sekä koulu- että esteradoilla. Martti kilpaili vaativa B -luokissa, ja siltä löytyi ratsastajan alla todella korkea työmoraali. Esteillä ori kilpaili metrin luokissa, ja sillä oli todella tarkka hyppytekniikka ja pudotuksia tuli vain harvoin. Martti jätti jälkeensä kaksi orivarsaa, jotka valitettavasti perivät hieman isänsä jääräpäistä luonnetta – mutta onneksi myös hyvää ratsastettavuutta. Ori sairastui pahaan kaviokuumeeseen 19-vuotiaana, ja se jouduttiin lopettamaan.

ie. Joela (sh, rt, 152 cm) oli kuvankaunis, rautias tamma, jonka omistajan elämäntehtävä tuntui olevan haalia kaikki mahdolliset arvonimet näyttelyistä. Joela oli omistajansa ensimmäinen kasvatti, ja tästä syystä hänelle oli tärkeää saada hyvät näytöt jalostustyöhönsä. Joela menestyikin todella hyvin näyttelykehissä, ja kahdeksanvuotiaana tamma kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Koska Joelan kanssa keskityttiin ensisijaisesti kiertämään näyttelyissä, jäi ratsastuskoulutus aivan puolitiehen, ja tamma oli lähinnä rauhallisessa maastokäytössä. Joela oli luonteeltaan todella rehti ja helppo suomenhevonen, ja luonne yhdessä hyvän rakenteen kanssa varmistivat sen, että tammaa kysyttiin useampaan kertaan jalostukseen. Jälkeläisiä Joela sai yhteensä seitsemän, joista onneksi valtaosa peri ratsastettavuutta isältään. Tamma jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana vanhuuden mukanaan tuomiin vaivoihin.

e. Taikatuike (sh, rn, 158 cm) syntyi ratsastuskouluun, jossa se pääsi tekemään tuntiratsun virkaa. Tamma oli tallikäytökseltään todella hyvätapainen, mutta ratsastaessa melko herkkä avuille, eikä siitä ollut aivan jokaisen ratsuksi. Taika oli 12-vuotias, kun omistaja lopetti ratsastuskoulutoiminnan ja tamma myytiin eteenpäin yksityiselle omistajalle. Se pääsi vanhemmalla iällä vielä starttaamaan kisoja niin koulussa helppo A -luokassa kuin esteillä 80 cm radalla, ja menestystäkin tuli. Jälkeensä Taika jätti yhden jälkeläisen, joka peri emältään herkkyyttä sekä hyvää luonnetta. Tamma jouduttiin lopettamaan vasta 18-vuotiaana toistuvien ähkyjen seurauksena.

ei. Taikur-Esko (sh, rt, 158 cm) oli todella taitava esteratsu, joka lähti jo nuorena valloittamaan kisakenttiä ympäri Suomen, muutaman kerran myös Ruotsissa. Esko oli todella varmajalkainen, nopea vauhdiltaan ja sen askelia oli todella helppo säätää selästä käsin. Menestystä tuli niin rataesteillä kuin maastoesteilläkin, joilla orista löytyi vielä yksi uusi vaihde. Esko oli rakenteeltaan todella mallikelpoinen ori, vaikka se ei koskaan näyttelyissä käynytkään. Luonteeltaan ori oli melko vahva, mutta rakasti kuitenkin työskennellä omien tuttujen ihmisten kanssa. Esko sai viisi jälkeläistä, joista osa jatkoi isänsä jalanjäljissä kisakentille, ja vain paria päivää viimeisimmästä astutuksesta orin ollessa 17-vuotias se loukkasi jalkansa pahasti tarhassa ja jouduttiin lopettamaan.

ee. Elvin Tuike (sh, rn, 156 cm) myytiin nuorena hevosena ratsastuskouluun, jossa siitä koulutettiin erittäin pätevä tuntiratsu. Luonteeltaan tamma oli todella kärsivällinen ja rauhallinen, ja se oli monen ratsastajan lempihevosia. Tuike vietti arkeaan hyvin pitkälti pienessä tarhassaan tai kentän uralla uusia ratsastajia opettaen, mutta välillä sen kanssa käytiin myös ratsastuskoulujen välisissä kisoissa, ja osaavan ratsastajan alla siitä kehkeytyikin ihan pätevä ratsu helppo A -tason kouluradoille. Tuike sai kaksi jälkeläistä, jotka jäivät emänsä kanssa ratsastuskouluun. Tamma jouduttiin lopettaa 23-vuotiaana pitkään jatkuneiden selkävaivojen vuoksi.