Heljävirran Nerissa

i. Juksu (sh, rt, 159 cm) oli hevonen, jonka kanssa ei kahta samanlaista päivää ollut. Toisinaan ori työskenteli ihmisten kanssa todella nöyränä ja kuuliaisena, mutta toisena päivänä se oli aivan mahdoton rynniessään karsinasta ulos tai nostaessaan päätä varustaessa. Juksu ei ollut kaikista helpoin koulutettava, mutta pitkäjänteisellä työskentelyllä siitä kehkeytyi lopulta ihan monipuolinen ja passeli hevonen käyttöön. Menestys oli aivan kiinni päivästä sekä kuun ja tähtien asennosta, mutta kyllä ori silloin tällöin kisareissuilta palasi palkinnon kera. Parhaimmillaan Juksu oli kouluradoilla, jossa se pääsi näyttämään pitkiä, lennokkaita askeliaan, mutta toimi Juksu erittäin hyvin myös esteradoilla sekä kenttäratsastuksessa. Vaikka Juksu ei ollut luonteelta kaikista helpoin, oli se rakenteeltaan aivan priimaa, minkä vuoksi sitä kysyttiin useamman kerran jalostukseen. Juksu sai kuusi jälkeläistä, jotka kaikki perivät isältään hyvää taitoa useaan lajiin. 20-vuotiaana Juksu sairastui yllättäen, ja se lopetettiin omaan tarhaansa.

ii. Jöri (sh, rt, 167 cm) ei ollut kaikista helpoin hevonen käsitellä sen vahvan luonteensa takia. Hoitajiksi valikoituivat ensisijaisesti vahvat, fyysisesti suurikokoiset miehet, ja sitten oli Erika, vain 14-vuotias tyttö, jonka kanssa Jöristä kuoriutui todellinen mammanpoika. Erika ja Jöri kasvoivat yhdessä, kävivät valmennuksissa ja kouluttautuivat niin koulu- kuin esteradoille ja valloittivat tuomarit hienoilla liikkeillään. Erikan mukaan Jöri oli ratsastettavuudeltaan todella herkkä, mutta siltä löytyi kuitenkin hyvää, omaa moottoria. Jöri astui elämänsä aikana neljä tammaa, joista kaksi muutti harrastehevosiksi ja kaksi lähti isänsä tavoin kiertämään kisaratoja. Ori jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana pidempään jatkuneiden jalkavaivojen vuoksi, joihin ei auttanut enää lääkitys.

ie. Lumina (sh, rtkm, 164 cm) oli todella hyväluonteinen tamma, joka asui vieroituksensa jälkeen yhdellä perheellä. Tamma ostettiin alun perin perheen lapselle ensihevoseksi, mutta hevoskärpänen puraisi myös perheen äitiä, joka lopulta lähti Luminan kanssa valmentautumaan ja myöhemmin jopa kisailemaan. Lumi oli kotona aivan ihastuttava ja helppo hevonen, joka nautti pitkistä maastoretkistä, mutta kisareissuilla siitä kuoriutui astetta jämptimpi suorittaja, joka antoi aina kaikkensa. Lumina menestyi kouluradoilla helppo A -luokissa, ja sen bravuuri oli ehdottomasti todella nopea reagointikyky ratsastajan avuille. Tamma sai elämänsä aikana kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi emänsä kanssa kotitallille ja toinen lähti isänsä luokse kisahevoseksi. Lumina eli pitkän ja terveen elämän 24-vuotiaaksi asti, kunnes vanhuuden vaivat tuntuivat iskevän yhden kesän aikana, ja lopulta tamma päästettiin vehreimmille laitumille.

e. Heljävirran Neriatar (sh, rn, 152) oli oikea moitoimihevonen, joka teki menestyksekkään uran niin koulussa, esteillä kuin valjakossa. Se omasi todella korkean työmoraalin ja oli luonteeltaan muutenkin vaivaton ja helppo, kaikkien käsiteltävissä. Nerian kanssa työskenneltiin paljon myös maastakäsin, ja sille oli loppujen lopuksi se ja sama, mitä tehtiin, kunhan se pääsi työskentelemään ihmisen kanssa yhdessä. Nerian kisaura keskeytyi kolme kertaa sen jäädessä varsalomalle, ja Neria saikin kolme todella ihanaluonteista varsaa, jotka kaiken lisäksi pärjäsivät hyvin myös kisaurallaan. Tamma loukkasi takajalkansa pahasti 19-vuotiaana kesken hankilaukaa, eikä kuntoutus tuntunut tuottavan tuloksia. Niinpä tamma lopetettiin 20-vuotiaana.

ei. Napernaatti (sh, m, 150) oli komea, musta ori, joka menestyi niin näyttelyissä kuin kisakentilläkin. Naatilla oli hyvä, lihaksikas rakenne sekä hieman ponimaiset piirteet, kuten suuret korvat ja pörröinen harja, mitkä kuitenkin tekivät siitä vain tuomareiden mielestä syötävän suloisen. Naatti kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle, ja lisäksi se keräsi liudan muita arvonimiä. Ratsastuskisoissa Naattia nähtiin lähinnä kouluradoilla, joissa se suoritti helppo A -tason ohjelmia. Erityisesti kootut askellajit olivat tuomareiden mieleen, mutta ori tuntui suorittavan kaiken tasaisen varmasti. Naatti pyörähti joitakin kertoja myös valjakkokisoissa, joissa kouluosuus oli ehdottomasti orin vahvuuksia. Naattia käytettiin jalostukseen seitsemän kertaa, ja osa varsoista menestyi näyttelykehissä, osa kisoissa, osa kummassakin. (Ja sitten oli yksi, joka ei menestynyt kummassakaan vaan vietti päivänsä tätiratsuna harrastekodissa.) Ori alkoi 18-vuotiaana sairastua toistuvasti ähkyyn, ja viimeisen kerran, päivää ennen orin 19-vuotissyntymäpäivää, ähky äityi niin pahaksi että ori nähtiin parhaaksi päästää vehreimmille laitumille.

ee. Heljän Eetla (sh, rn, 156 cm) oli Mirja Heljävirran ensimmäisiä kasvatteja ja luonteeltaan kultaa. Nuorena Eetla vietti ensisijaisesti seura- ja siitoshevosen elämää, mutta 11-vuotiaana sen kanssa alettiin tähdätä ihan urakalla kisakentille. Tamma ehtikin vuosia näyttää taitojaan kouluradoilla sekä muutaman kerran myös esteillä, ja myös voittoja mahtui matkan varrelle. Eetla oli myös rakenteeltaan todella kaunis, sillä oli tammamaiset piirteet ja sopusuhtainen keho, ja vaikka tamma ei käynytkään näyttelyissä, olisi menestystä varmasti tullut. Eetla sai yhteensä viisi jälkeläistä, jotka perivät emältään hyvän rakenteen lisäksi myös hyvää, tasaista luonnetta sekä hienoa liikettä kouluradoille. Lopulta Eetla jouduttiin lopettamaan vasta 18-vuotiaana vatsasta löytyneen kasvaimen vuoksi.