Amorina

i. Aamori (sh, rn, 159 cm) oli luonteeltaan hyvin vahvatahtoinen ja oman arvonsa tunteva, mutta omistajansa läsnäollessa se käyttäytyi kuin enkeli. Nuoreena Aamori kisaili monipuolisesti koulussa, esteillä sekä valjakossa, ja orilla oli todella hyvä kyky kannatella itseään ja käyttää omaa moottoriaan. Kun ikää tuli lisää, alkoivat jalat hyppäämisen seurauksena oireilemaan, ja ori keskittyi viimeisten kisavuosiensa ajan hyvin pitkälti valjakkoajoon, jossa se menestyi vielä eläkeiän kynnyksellä. Ori sai elämänsä aikana neljä jälkeläistä, kaikki ruunikoita tammoja, jotka perivät isältään hyvää monipuolista taitoa useaan lajiin. Aamori jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana erilaisten sairausten ja jalkavikojen vuoksi.

ii. Alpert (sh, rt, 162 cm) syntyi menestyksekkääseen ravisukuun, ja siitä odotettiin vanhempiensa tavoin juoksijaa. Ori starttasikin useamman kerran raviradalla, mutta sillä alkoi esiintyä laukkuherkkyyttä, jota ei sitkeälläkään koulutuksella saatu kuriin. Pera myytiin yksityiselle omistajalle projektihevoseksi, ja vaikka omistajalla oli kova yritys saada orista kouluhevosta, päätyi se lopulta elämään puskaratsun arkea. Ori oli luonteeltaan todella rauhallinen ja lempeä sekä rakenteeltaankin todella hyvä, solakka ja pitkäraajainen, ja vaikka menestystä ei lajien parissa tullutkaan, haluttiin Peraa käyttää neljä kertaa jalostukseen. Orin jälkeläisistä kaksi menestyi erinomaisesti raviradoilla, kaksi taas lähti kilpailemaan muissa lajeissa. Pera jouduttiin lopettamaan 26-vuotiaana vatsasta löytynyeen, pahalaatuisen kasvaimen takia.

ie. Miilari (sh, rn, 160 cm) oli todella hyvärakenteinen ja luonteeltaan vaivaton hevonen, joka eli nuoruutensa ratsastuskoulussa. Tamma kuitenkin myytiin 7-vuotiaana yksityiselle omistajalle, joka lähti kiertämään tamman kanssa niin koulu-, este- kuin valjakkokisojakin. Lisäksi Miitun kanssa käytiin näyttelyissä haalimassa ruusukkeita, ja tamma kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Miitu eli todella aktiivisen elämän, ja kisaura keskeytyi kolme kertaa varsalomien takia. Kaikille jälkeläisilleen Miitu periytti monipuolista taitoa useaan lajiin sekä hyvää rakennetta. Miitu sai viettää eläkepäiviä tutulla kotitallillaan aina 28-vuotiaaksi asti, kunnes se lopetettiin erilaisten sairausten vuoksi.

e. Sarina (sh, rt, 155 cm) on jo edesmennyt suomenhevostamma, jonka kasvattaja oli sama kuin Amorinalla. Sarina myytiin heti vieroituksen jälkeen aktiiviseen kisakotiin, jossa se pääsi heti neljävuotiaana aloittamaan kisauransa kouluratsastuksessa. Sarina menestyi ja kehittyi aina vaativa B -tasolle asti, ja vaikka liike oli hieman etupainoinen, kulki Sarina todella hienosti ratsastajan kevyitä apuja kuunnellen. Sarina oli myös rakenteeltaan hyvä, ratsusuuntainen suomenhevonen, ja luonteeltaan todella kärsivällinen ja kiltti. Näistä syistä tamma olikin haluttu hevonen jalostukseen, ja Sarina ehti jättää kuusi menestynyttä ja kisaavaa jälkeläistä maailmaan, ennen kuin se kuoli sydämenpysähdykseen 24-vuotiaana omalla kotitallillaan.

ei. Hisperi (sh, rn, 150 cm) ei ollut se kaikista komein ja hyvärakenteisin ori, vaan sen jaloissa oli asentovirheitä ja lisäksi se oli todella takakorkea. Vaikka ori ei olisi ulkomuodollaan hurmannut ihmisiä, oli se omistajansa luottoratsu kenttäratsastuksessa – ori hyppäsi metrin esteitä, suoritti maastoesteitä todella varmasti ja rohkeasti sekä tanssahteli tuomareiden suosioon myös kouluradoilla. Luonteeltaan Hisperi oli kuin ihmisen mieli, se reagoi tallissa pieniinkin hoitajan pyyntöihin ja selästä käsin ori oli todella herkkä ja toimi istunnalla hyvin. Vaikka ori oli luonteeltaan kultaa ja taitoa riitti, ei se rakenteensa puolesta ollut kovin haluttu jalostukseen. Jälkeläisiä ori sai elämänsä aikana kolme, ja jokaisen kanssa varmistettiin, että tammat tasapainoittaisivat isän rakennevirheitä. Hissu jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana ähkyn seurauksena.

ee. Sarmilla (sh, rn, 157 cm) aloitti kisauransa jo nuorena, ja tamma pääsi esittelemään taitojaan monipuolisesti niin koulussa kuin esteradoilla. Kisareissuja mahtui kausiin todella paljon, mikä loppujen lopuksi kostautui, sillä tamma alkoi saada rasitusvammoja vasta kuusivuotiaana. Sarmia yritettiin kuntouttaa, mutta tuloksia ei näkynyt, joten tamma myytiin lopulta harrastekotiin, jossa se sai elää rauhallista tätiratsun arkea. Tammalla oli kuitenkin paljon annettavaa hyvän liikkeen ja rakenteensa puolesta, joten se sai kolme ihastuttavaa jälkeläistä, jotka perivät kaikki emältään tasapainoista rakennetta sekä taitoa koulu- tai esteradoille. Lopulta jalkakivut kevyestä käytöstä huolimatta pahenivat niin, että tamma nähtiin parhaaksi päästää vihreimmille laitumille 18 vuoden iässä.