Ruonalan Anselmo
| Nimi: | Ruonalan Anselmo, "Anselmo" | Rekisterinumero: | VH14-018-1279 |
| Rotu: | Suomenhevonen | Omistaja: | Kuuralehto, Siguri (VRL-11290) |
| Sukupuoli: | Ori | Kasvattaja: | Saanila |
| Syntynyt: | 28.02.2014, 18 v (satunnainen) | Koulutustaso: | ko: heB, re: 90 cm, valj: vaikea |
| Säkäkorkeus: | 160 cm | Painotus: | Yleispainotus |
| Väri: | Rautias | Suku: | Evm-sukuinen |
| Meriitit: | KRJ-I, ERJ-I, VVJ-II 30.06.2026: KRJ-I (7,5 + 38 + 20 + 22 + 15 =) 102,5 p. |
||
Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on
Luonne
Anselmo on nuoresta asti ollut todellinen vanhasielu. Kun muut varsat juoksivat pitkin tarhaa ja keksivät jatkuvasti uusia tapoja aiheuttaa hoitajille harmaita hiuksia, seisoi Anselmo tarhan reunalla nauttimasta heinäkasastaan. Ori on aina ollut todella harkitseva, mikä on aiheuttanut jonkin verran haasteita koulutustilanteissa Anselmon jäädessä pohtimaan, onko uusi asia mahdollisesti vaarallinen. Toisaalta Anselmo ei myöskään reagoi voimakkaasti äkillisissä tilanteissa, vaan esimerkiksi maastossa muovipussin lentäessä tielle ori jää seisomaan paikoilleen ja pohtii rauhassa, onko tilanteessa uhkaa vai ei.
Anselmon kanssa hoitotoimenpiteet sujuvat todella vaivattomasti. Ori seisoo käytävällä rauhassa paikoillaan, eikä sitä tarvitse sitoa kiinni. Harjaaminen, varustaminen, peseminen ja lastaaminen sujuvat rutiinilla, samoin eläinlääkäreiden ja kengittäjien käynnit. Anselmo on myös todella ihana hevonen taluttaa tallialueella, sillä se seuraa omaa ihmistään löysällä riimunarulla ja antaa juuri sopivasti tilaa eikä rynni päälle.
Ratsuna Anselmo on tasaisen varma suorittaja (omalla tasollaan) lajissa kuin lajissa. Anselmolla on todella korkea työmoraali ja se yrittää aina parhaansa. Sen kanssa myös vasta-alkajien on hyvä opetella ratsastuksen saloja. Kouluradoilla orilla on mukavat ja helposti säädeltävät askeleet, mutta liike ja osaaminen riittävät vain helppo B -tasolle. Anselmo kuitenkin reagoi ratsastajan apuihin todella herkästi, ja siirtymät ovatkin sen vahvuuksia kouluradoilla.
Esteillä Anselmo on varma hyppääjä, joka ei kuitenkaan ole vauhdiltaan kaikista nopein. Anselmon kanssa onkin helppo harjoitella lähestymisiä haastavista suunnista sekä askelten pidentämistä ja lyhentämistä esteille. Ori on todella mukava ratsastettava, sillä se ei kuumu eikä lähde viemään ratsastajaa vaan tekee juuri sen, mitä pyydetään.
Kaikista parhaimmillaan Anselmo on kuitenkin kärryjen edessä. Valjakossa orin parhaat puolet pääsevät kunnolla esiin, ja tarkkuus, harkitsevaisuus sekä kyky kuunnella pieniäkin apuja, myös ääniapuja, tekevät siitä todella hyvän hevosen valjakkoajoon. Anselmo etenee tasaisesti omalla moottorillaan eikä hätiköi, minkä takia erityisesti tarkkuuskokeet sujuvat usein erittäin siististi.
Anselmon kanssa on todella mukava viettää arkea sekä käydä kisoissa, ja vaikka ikä alkaa jo painaa päälle, on ihana nähdä, kuinka ori yhä antaa aina parhaansa, tilanteessa kuin tilanteessa.
Suku
| i. Soidinmäen Miikke sh, rt, 165 cm evm | ii. Routavaaran Pietu evm / sh, rt, 165 cm | iii. Routavaaran Petros evm / sh, rt, 168 cm |
| iie. Larissa evm / sh, rt, 163 cm | ||
| ie. Raikkusen Petruusa evm / sh, m, 157 cm | iei. Raikkusen Joelius evm / sh, m, 156 cm | |
| iee. Petriina evm / sh, rn, 152 cm | ||
| e. Tumiina sh, rt, 158 cm evm | ei. Ylijoen Einio evm / sh, m, 158 cm | eii. Eino-Leino evm / sh, m, 158 cm |
| eie. Ylijoen Aino evm / sh, rn, 153 cm | ||
| ee. Tipina evm / sh, rt, 154 cm | eei. Kipinä evm / sh, rt, 159 cm | |
| eee. Tauriel evm / sh, rt, 154 cm |
i. Soidinmäen Miikke (sh, rt, 165 cm) oli komea rautias, läsipäinen ori, joka hurmasi tuomarit näyttelykehissä. Se oli ryhdikäs, lihaksikas ja erityisesti jaloiltaan todella hyväasentoinen, eikä oria syyttä kantakirjattu toiselle palkinnolle, vain pistettä vaille ensimmäisestä. Miikke oli jo nuorena tottunut matkustelemaan ympäri Suomen näyttelyreissuilla, mikä auttoi myöhemmin, kun orin kanssa alettiin kouluttautua kouluradoille ja kierrellä uusissa paikoissa myös näissä merkeissä. Parhaimpina kisapäivinään Miikke kilpaili vaativa B -luokassa, ja erityisesti sen ilmavat sekä pitkät askeleet saivat paljon kehuja. Miikke sai elämänsä aikana neljä ihanaa jälkeläistä, joista osa peri isänsä vahvatahtoista luonnetta. Ori jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana, kun siltä löydettiin pahalaatuinen, nopeasti kasvava kasvain.
ii. Routavaaran Pietu (sh, rt, 165 cm) oli todellinen kisatykki, jonka kanssa kierrettiin kisoja niin koulu-, este- kuin kenttäratojenkin merkeissä. Pietu oli todella varma hyppääjä, ja vauhtia (sekä myös vaarallisia tilanteita) riitti. Luonteeltaan ori oli todella valikoiva hoitajiensa suhteen, ja mitä kovakätisempi hoitaja oli, sitä varmemmin myös Pietu näytti tyytymättömyyttään. Olikin siis tärkeää, että ratsastaja osasi antaa Pietulle tilaa ja tehdä asiat orin tahtiin. Pietu oli rakenteeltaan todella näyttävä suuren kokonsa takia, ja vaikka ori ei käynytkään näyttelyissä, olisi menestystä varmasti tullut. Orin hyvät kilpailutulokset saivat aikaan sen, että sitä kysyttiin jalostukseen useamman kerran. Lopulta Pietu ehti saada maailmaan viisi jälkeläistä, joista kaikki perivät valitettavasti isänsä vahvaa luonnetta. Pietu joutui vasta 16-vuotiaana kisareissulla pahaan auto-onnettomuuteen, ja se jouduttiin lopettamaan onnettomuuspaikalle.
ie. Raikkusen Petruusa (sh, m, 157 cm) eli elämänsä ratsastuskoulussa ja opetti monet vasta-alkajat ratsastamaan. Petra oli ehkä maailman lupsakoin tamma, jota oli todella helppo käsitellä, taluttaa paikasta toiseen ja myös arjesta poikkeavat tilanteet, kuten eläinlääkärin käynnit, sujuivat aina ongelmitta. Petra starttasi elämänsä aikana muutamat ratsastuskoulujen väliset kisat eri ratsastajien kanssa, ja vaikka tammaa käytettiinkin paljon aloittelijoiden tunneilla, löytyi siltä liikettä vaativillekin tasoille asti. Petra sai kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi emänsä tavoin ratsastuskouluun ja toinen lähti yksityiselle omistajalle ja suuntasi kisakentille. Tamma teki pitkään ratsastuskouluhevosen töitä, kunnes se 19-vuotiaana jouduttiin lopettamaan jalkojen rasituksen vuoksi.
e. Tumiina (sh, rt, 158 cm) oli erittäin näyttävä valjakkohevonen. Sillä oli todella hyvä palautumiskyky rasituksesta, mikä auttoi pidemmillä matkoilla, sekä varmajalkaisena hevosena se ylitti niin sillat kuin vesiesteetkin. Tumiinan kanssa työskenneltiin paljon maastakäsin, ja tamma oppikin valjakkoajoon tarvittavat koululiikkeet todella hienosti ääniavuilla, ilman ratsastajaa. Tumiina kiersi valjakkokisoissa ympäri suomen, ja se menestyi hienosti vaativissa luokissa asti. Lisäksi Tumiina oli luonteeltaan todellinen aarre, tallissa mitä rauhallisin hevonen käsitellä ja hoitaa mutta kärryjen edessä vauhdikas ja silti aina kuulolla. Näistä syistä tamma oli myös haluttu jalostukseen, ja se ehti saada neljä elävää jälkeläistä, mutta viidennen syntymän kohdalla tuli komplikaatioita ja sekä jo iäkkäämpi emä että varsa menehtyivät molemmat.
ei. Ylijoen Einio (sh, m, 158 cm) syntyi ravisukuun, ja se aloitti raviradoilla kilpailun jo nuorella iällä. Vaikka Einiolla oli sekä motivaatio kunnossa että hyvä liike, ei sen vauhti millään riittänyt sijoille asti. Koska Einio ei tuonut omistajalleen rahaa, oli siitä luovuttava. Ori löysikin uuden kodin, jossa sen kanssa jatkettiin satunnaisesti raviradoilla käymistä mutta ilman kisoja, sillä huonosta menestyksestä huolimatta Einio RAKASTI juoksemista. Ori astui elämänsä aikana neljä tammaa, ja kaksi jälkeläisistä menestyi hienosti raviradoilla, kaksi taas lähti yksityishevosiksi kokeilemaan onneaan muissa lajeissa. Einio jouduttiin lopettamaan 17-vuotiaana rasituksesta johtuneiden jalkavaivojen vuoksi.
ee. Tipina (sh, rt, 154 cm) vietti elämänsä harrastehevosena, jonka kanssa käytiin kuitenkin muutaman kerran esittelemässä taitoja myös kisaradalla. Tipi kilpaili helppo B -luokassa, jossa se sai kehuja erityisesti nopeista siirtymistään, sekä esteillä 80 cm luokissa, joissa se puolestaan näytti hyvää tarkkuutta ja hyppytekniikkaa, vaikkei vauhti aivan riittänyt voittoihin asti. Tipi oli luonteeltaan todella ihana suomenhevonen: se oli hyvin kärsivällinen, helppo ja oudotkaan muutokset arjessa eivät sitä hetkauttaneet. Tamma ehti jättää jälkeensä kaksi varsa, joista toinen jäi emänsä tallille kasvamaan ja ottamaan emänsä paikan myöhemmin, toinen taas lähti kiertämään kisaratoja. Tipina jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana pahan kaviokuumeen seurauksena.
| Syntynyt | Varsa | Emä | Saavutukset | |
|---|---|---|---|---|
| 18.10.2015 | t. | Moon Ametisti | Lootuskukka | – |
| 10.11.2015 | o. | Kevätrinteen Arhippa | Kaunon Kuuratar | – |
| 29.06.2016 | o. | Kuuralehdon Kuukrokantti | Kuunkehrä | KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, KTK-II |
Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja
Kouluratsastus (KRJ)
|
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00 p. Nopeus ja kestävyys: 0.00 p. Kuuliaisuus ja luonne: 2509.55 p. Tahti ja irtonaisuus: 0.00 p. Tarkkuus ja ketteryys: 3168.58 p. |
KRJ: Taso 6 (2509.55 p.) |
Esteratsastus (ERJ)
|
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00 p. Nopeus ja kestävyys: 0.00 p. Kuuliaisuus ja luonne: 2509.55 p. Tahti ja irtonaisuus: 0.00 p. Tarkkuus ja ketteryys: 3168.58 p. |
ERJ: Taso 6 (2509.55 p.) |
Valjakkoajo (VVJ)
|
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00 p. Nopeus ja kestävyys: 0.00 p. Kuuliaisuus ja luonne: 2509.55 p. Tahti ja irtonaisuus: 0.00 p. Tarkkuus ja ketteryys: 3168.58 p. |
VVJ: Taso 10 (5678.13 p.) |
24.05.2026 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Omistaja (Siguri)
Anselmo oli elänyt pitkän ja terveen elämän, kunnes samalla viikolla sen täytettyä 18 vuotta vanhuuden vaivat tulivat kertarytinällä. Kaikki alkoi toisen etujalan ontumisesta, joka onneksi meni kipulääkkeillä sekä fysioterapeutin avustuksella muutamassa viikossa ohi. Tästä vain kahta viikkoa myöhemmin orin kylkeen ilmestyi nopeasti kasvava patti. Koepala osoitti sen onneksi olevan vain vaaraton rasvapatti, mutta sen poistaminen tuli kuitenkin tarpeeseen, sillä patti jäi ikävästi hiertämään satulan alle.
Leikkauksen ja siitä johtaneen sairausloman jälkeen Anselmolle alkoi tulla pahoja jumeja takajalkoihin liian vähäisen liikunnan seurauksena. Taas oli aika kutsua paikalle fyssari, jonka jumppaohjeilla orin kehoon saatiin pian joustoa ja vetreyttä, ja kehonhuolto yhdessä hieronnan kanssa toivat orille taas muutaman hyvän kuukauden. Orin kanssa käytiin vielä viimeisen kerran esittelemässä hienoa osaamista valjakkokisoissa.
Viimeisin murhe Anselmon kanssa oli muutama viikko takaperin, kun se ei enää syönyt kunnolla vaan tiputti puolet heinästään maahan. Osasimme saman tien epäillä ongelmia hampaissa, ja eläinlääkäri vahvistikin vielä samana päivänä kivun tulevan suusta. Uusi tallityöntekijämme pääsi seuraamaan eläinlääkärin työtä ja oli pyörtyä kauhusta, kun kuuli, että poskihammas poistettiin leikkauksella hevosen posken läpi.
Tästäkin Anselmo toipui onneksi lopulta hyvin, mutta melko pian kävi selväksi, että orin aktiivisimmat päivät olivat jo takana ja oli aika päästää ori nauttimaan eläkepäivistä. Anselmo pääsikin heti tikkien poiston jälkeen suurelle laitumelle nauttimaan alkavasta kesästä, vaikka totta kai se haetaan yhä useamman kerran viikossa treenaamaan kärryjen eteen sekä pitkille ja rauhallisille maastoretkille.
Vaikka kuluneet viikot ja kuukaudet ovat olleet todella epäonnisia, näyttää tilanne tällä hetkellä paremmalta. Annetaan orin nyt palautua kunnolla ja toivotaan, että pääsemme viettämään orin kanssa vielä paljon ihania yhteisiä hetkiä!
03.01.2024 Valjakkovalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)
Anselmo oli kärryjen edessä jo kokenut konkari, minkä takia tämän päivän valmennuksen tarkoitus ei varsinaisesti ollut opettaa Anselmolle uutta vaan tutustuttaa Petra valjakkoajoon. Hän oli toiminut groomina muutaman kerran, mutta tänään hän pääsisi olemaan ensimmäistä kertaa ajurin roolissa.
Aloitimme valmennuksen loivilla käännöksillä ja koko maneesin kattavalla tiimalasimaisella radalla. Maneesin keskellä oli neljästä kartiosta rakennettu neliö, jonka läpi Anselmo ja Petra kulkivat aina koko rata leikkaalle tullessaan. Petra haki ensin käynnissä hyvää ohjastuntumaa, mutta pian pääsimme jatkamaan rataa myös ravissa.
Anselmo kulki todella hienosti eteenpäin, eikä sitä tarvinnut kovinkaan paljoa patistaa. Petra oli yllättynyt, kuinka hienosti ori kuunteli ja totteli pelkkiä ääniapuja, ja kuinka pitkällä raipalla ohjastamalla orin sai hienosti taipumaan haluttuun suuntaan.
Kun tiimalasi tuntui sujuvan, tiivistimme hieman käännöksiä ja siirryimme kolmikaariselle kiemurauralle, joissa jokaisen kaaren päässä oli portti. Aloitimme ensin harjoituksen jälleen käynnissä, mutta Petra oli melko pian kokeilemaan rataa myös ravissa. Ja kun hän alkoi saada hyvää otetta siihen, mistä kohtaa porttia hevonen vinosta lähestymisestä pitäisi ohjata, pääsimme siirtymään laukkatehtäviin.
Vauhti tuntui ensin olevan Petralle liikaa, ja kärryjen renkaat osuivat tuon tuosta kartioihin. Kun hän itse rauhoittui ja alkoi keskittyä enemmän tekemiseen, alkoi myös tarkkuutta löytyä. Porteista päästiin läpi niin kiemurauralla kuin pienellä radalla, jonka rakensin kaksikolle vielä loppuun. Vaikka tämä oli Petran ensimmäinen kerta ajurina, sai hän todella nopeasti kiinni ohjaamisesta.
Loppuun kokeilimme vielä hieman koulutehtäviä kärryistä käsin, ja Anselmo käytti hienosti takaosaansa lisätessään askeliaan sekä kootessaan itseään. Eikä se tarvinnut paljoakaan apua ohjista, vaan ääniapu sekä pieni painallus raipalla oikeaan kohtaan saivat orin kulkemaan todella hienosti kärryjen edessä.
Kun tunti päättyi, kävimme vielä yhdessä läpi, mitä kaksikko voisi tehdä tulevien viikkojen aikana. Anselmo oli todella hyvä opettaja vasta-alkajalle, ja mikäli Petra vaan haluaisi, voisivat he varmasti myöhemmin tähdätä yhdessä kilpailuihinkin!

