Seljasaaren Taisto

02.03.2026 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Kireät pakkaset olivat jääneet taakse ja maa oli vetistä sohjoa. Pitenevät päivät saivat mielen virkeäksi, mutta jatkuva loska ja kura olivat hevostyttöjen kirous. Eikä se haittaisi, jos olisi koko päivä aikaa puunata hevosia ja ratsastaa maneesissa, mutta joku oli päästänyt vastapestyn Taiston kuraiseen tarhaan juuri sinä aamuna, kun meidän oli tarkoitus lähteä näyttelyihin!

Koko eilinen ilta oli mennyt kuratahrojen pesemisessä ja irtokarvojen harjaamisessa, minkä takia tarhassa vastaan ravaava, yltä päältä kurassa oleva Taisto ei paljoa naurattanut. Ei auttanut kun pukea orille riimu ja palata lähtöruutuun.

Muutenkin hektistä pesuhetkeä ei auttanut se, että omat hermoni olivat kireällä. Taisto hamusi pesusientä ja kaatoi pesuvahdin kertaalleen, ja minä yritin pitää itseni koossa hengitellen syvään. Tästä ei päivä voisi enää pahentua.

Kun sain Taiston vihdoin putipuhtaaksi ja valmiksi näyttelyitä varten (jo valmiiksi myöhässä aikataulusta), kaivoin puhelimeni taskusta ottaakseni Taistosta vielä edustavan kuvan. 5 puhelua, näkyi näytöllä, ja saman verran oli tullut myös viestejä.

Toivottavasti saat viestin pian. Autosta oli yön aikana puhjennut rengas, eikä päästä tänään lähtemään.

Kiireisen aamun jälkeen olisi kuvitellut, että viesti olisi saanut myös minut Taiston tavoin potkimaan pesuämpäreitä kumoon, mutta tilanteelle ei voinut kuin nauraa. Taisto oli puhdas, minä yltä päältä märkä ja saippuassa, ja omistaja oli palannut takaisin sisälle heräämään rauhassa tähän aamuun.

”Me ilmeisesti mennään sittenkin takaisin tarhaan”, sanoin Taistolle silittäen tämän kaulaa. Nämä oli näitä päiviä…

08.05.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siguri)

Kovin harvoin meille näinä päivinä tuli aikuisia hevosia talliimme, mutta sen kerran kun sellainen kuitenkin tuli, niin jokainen tallissa oleva ihminen huomasi sen varmasti. Taiston oli tarkoitus olla yllätys, josta omistaja ei ollut maininnut sanallakaan muille.

Olimme viettämässä täysin tavallista päivää tallilla hoitaen oreja, kunnes oven lähistöltä kuului omistajan kova karjaisu, jonka (hieman siistimmin sanottuna) voisi kääntää ”tule takaisin”. Lopetimme Nellin ja Petran kanssa työmme välittömästi ja lähdimme katsomaan, mitä ulkona oikein tapahtui. Omistaja seisoi pihalla ja tuijotti tallialueen toisella puolen juoksevaa voikkoa hevosta. Katsoimme hetken toisiamme, kunnes tajusimme, mistä oli kysymys. Nauroimme hetken omistajan taipumukselle löytää karkailevia ja itsepäisiä hevosia, mutta pian lähdimme yhdessä hevosjahtiin.

Jakaannuimme ympäri aluetta ja yritimme lähestyä oria eri suunnista. Saimme yhdessä saarrettua hevosen kentän lähistölle, ja lopulta se juoksi kentän aitojen sisäpuolelle karkuun, josta se oli helppo lopulta saada kiinni. En oikein osannut suhtautua koko hevoseen millään tapaa, joten en voinut kun nauraa tilanteelle. Omistajaa ei tapaus kovin paljoa naurattanut, ja hän hetken kirosikin koko hevosta. Kun tilanne lopulta rauhottui, ei hänkään voinut enää olla ärsyyntynyt.

Taisto-ori oli loppupäivän kiltisti karsinassaan ja antoi hoitaa itsensä hyvin. Se ei onneksi haastanut tappelua naapurikarsinassa olevien hevosten kanssa, eikä ollut ihmisiä kohtaan millään tapaa aggressiviinen. Jopa Nelli uskalsi käydä hieman harjaamassa Taistoa, vaikka hän yleensä kiersi orit kaukaa. Nyt Taiston olisi tarkoitus levätä muutama päivä karsinassa, ja sitten pääsisimme katsomaan, mikä ori oli miehiään kouluradoilla!