Helmiahon Kanelihaamu

Luonne

Siitä alkoi olla jo pitkä aika, kun meillä viimeksi oli tallissamme kisaikäinen CIC1-tason kenttähevonen. Karan vanhemmat ovat molemmat yleispainotteisia, hyvin menestyneitä hevosia niin käytössä kuin näytössä, ja myös tamma tuntuu perineen isänsä hyvän luonteen ja emänsä haastavan – mutta todella opettavaisen – ratsastettavuuden.

Karan kanssa jokainen päivä alkaa pienellä neuvottelulla. Sillä tuntuu olevan vahva käsitys siitä, miten asiat kuuluisi tehdä, ja jos karsinasta pitäisi lähteä juuri silloin, kun heinäverkossa on edes muutama korsi jäljellä, katsoo tamma hoitajaansa syvästi loukkaantuneena eikä ota askeltakaan ennen kuin on saanut mutustella viimeisetkin suupalat. Mitä enemmän tammaa yrittää hoputtaa, sitä tiukemmin se tuntuu liimaavan kaviot maahan. Hoitotilanteissa Kara on muuten rauhallinen, mutta pieni jääräpäisyys näkyy siellä täällä. Kavioiden nostaminen onnistuu yleensä vasta toisella pyynnöllä, satulavyötä kiristäessä tamma huokaisee dramaattisesti ja saattaa vilkaista hoitajaansa olkansa yli kysyäkseen, oliko tämä nyt varmasti tarpeellista. Kun hoitaja kuitenkin pysyy määrätietoisena eikä ala neuvotella tamman kanssa joka ikisestä pikkuasiasta, saadaan toimenpiteet yleensä vietyä loppuun asti sujuvasti.

Vaikka Kara ei ole tallissa se kaikkein miellyttävin hevonen, muttuu mielipide siitä yleensä heti, kun pääsee kipuamaan tamman selkään. Satulan alla Karasta kuoriutuu aidosti yhteistyöhaluinen hevonen, joka keskittyy täysillä työntekoon. Tamma kuuntelee apuja tarkasti eikä jää väittelemään ratsastajan kanssa, vaan tekee parhaansa jokaisessa tehtävässä. Se ei tarvitse jatkuvaa muistuttelua eteenpäin liikkumisesta, vaan pyrkii tekemään oman osuutensa työstä alusta loppuun asti.

Kouluratsastuksessa Kara on erityisen miellyttävä ratsastaa. Sen askellajit ovat tasaiset ja helposti säädeltävät, ja tamma liikkuu hyvin kevyellä tuntumalla. Erityisen hienosti siltä sujuvat siirtymät sekä erilaiset laukkatehtävät, kun taas lisätyissä askellajeissa tamma saisi käyttää takaosaansa hieman rohkeammin. Suorittaminen on kuitenkin lähtökohtaisesti todella tasaista ja huolellista.

Esteillä, niin radalla kuin maastossa, Kara ei hötkyile eikä kuumene, vaan lähestyy esteitä ratsastajan kanssa yhdessä. Se jää odottamaan kärsivällisesti ohjeita, mikä toisaalta tarkoittaa myös sitä, että ratsastajan täytyy valmistella tamma hyvissä ajoin ennen hyppyä. Tamma ei pelasta huonoja lähestymisiä ratsastajan puolesta, mutta kun tiet ovat kunnossa ja askeleet säädetty selästä käsin sopivaan mittaan, hyppää se varmasti ja hyvällä tekniikalla kummallisemmankin näköisen esteen.

Myös valjakkoajossa Kara on aivan omiaan. Se on tunnollinen, kuuntelee ääniapuja tarkasti ja etenee hyvässä tahdissa, itseään kannatellen. Varsinkin tarkkuuskokeissa tamman huolellisuus pääsee oikeuksiinsa, ja vaikka vauhti ei olisikaan kaikista nopeinta, on suorittaminen aina todella varmaa.

Kaikesta pienestä jääräpäisyydestään huolimatta Kara on hevonen, jonka kanssa on ihan kiva viettää arkea. Toisinaan se toden teolla koettelee ihmisen kärsivällisyyttä milloin missäkin tilanteessa, mutta vastapainona se antaa ratsuna itsestään paljon.