Aarian Rikenius

07.02.2026 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siguri)

Pakkanen oli kohonnut yön aikana lähes kahteenkymmeneen asteeseen. Lumi narskui saappaitteni alla, kun kävelin kohti Rikin tarhaa. Ori seisoi portilla vastassa kaula kauniisti kaarella, ja höyry nousi sen sieraimista. Talvimaastot olivat aina olleet minun mieleeni, ja vaikka viime kuukausien työkiireiden takia jouduin olemaan poissa tallilta, niin tänään olin päättänyt viettää koko aamupäivän Rikin kanssa.

Talutin Rikin talliin ja sidoin sen käytävälle. Rikki nosteli tuttuun tapaansa hieman päätään kuolaimia laittaessa ja puristi leukansa tiukaksi, mutta turvan rapsuttelulla ja ystävällisellä lepertelyllä kuolaimet löysivät paikkansa. Vieläkään kaikkien vuosien jälkeen ei ollut selvää, miksi Rikki teki suitsien pukemisesta aina niin hankalaa.

Lähdimme varustellun hevosen kanssa liikkeelle tallin pihasta rauhallisessa käynnissä. Pakkanen oli kerryttänyt lumen oksien päälle kauniiksi, kaikki äänet vaimentavaksi kerrokseksi, ja oksat taipuivat valkoisen painon alla. Rikki kulki korvat hörössä, ja pakkaskelistä huolimatta se asteli rentona, pitkin anskein eteenpäin.

Kun pääsimme leveämmälle metsätielle, pyysin Rikin raviin. Ori lähti liikkeelle pehmeästi ja tasaisesti, askel oli joustava ja miellyttävä istua. Lumi pöllysi kevyesti kavioiden alla, ja hiljaisessa metsässä kuului vain tasaiset humahdukset kavioiden osuessa maahan.

Yhdessä kohtaa reittiä aura oli kasannut lumivallin keskelle tietä, mikä sai Rikin pysähtymään. Annoin orin tutkia tätä (sen mielestä) hurjaa estettä, ja yllätyksekseni Rikki teki paikoiltaan ninjahypyn kasan yli ja jatkoi sitten pehmeää ja tasaista raviaan. En ollut aivan varautunut yhtäkkisiin loikkiin, minkä vuoksi toinen jalustimistani irtosi, mutta sain onneksi tasapainoni korjattua ja matka jatkui rennoissa tunnelmissa.

Kun palasimme tallille, oli aurinko jo noussut korkealle. Lumi ympärillämme kimmelsi häikäisevästi, ja kaikkialla oli niin kovin kaunista. Kävelimme pitkät loppukäynnit tallipihalla, ja annoin Rikin venyttää kaulaansa pitkälle alas. Taputin oria kaulalle ja tunsin sen tasaisen liikkeen allani. Juuri näitä hetkiä olin kaivannut hektisen arjen keskellä.

11.09.2025 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Syyskuun sateet olivat saaneet ratsukot siirtymään sisätiloihin. Myös tänään meidän oli tarkoitus hioa Katin ja Rikin kanssa kouluratsastustaitoja maneesissa.

Kati istui jo Rikin selässä suorittamassa alkulämmittelyjä, kun saavuin maneesin reunalle. Rikki käveli rennosti pitkin uraa ja näytti keskittyneeltä sekä kuuliaiselta, kuten se yleensäkin teki osaavan ratsastajan alla. Tiesin hyvin Rikin historian ja sen, ettei ori antanut mitään ilmaiseksi, mutta Kati oli juuri sellainen ratsastaja, joka sai Rikistä parhaat puolet esiin. He pääsisivät yhdessä vielä pitkälle.

Pyysin ratsukkoa aloittamaan työskentelyn ravissa ja ottamaan mukaan temponvaihteluita. Rikki vastasi apuihin hyvin, mutta ravin lisäyksissä ori jäi vielä hieman varovaiseksi. Huomautin Katille istunnan merkityksestä ja kehotin häntä ajattelemaan enemmän eteen ratsastamista kuin lisäämistä. Pieni muutos ratsastajan kehonkielessä riitti, ja Rikki alkoi liikkua rennommin. Myös Kati tuntui saavan ahaa-elämyksen, ja temponvaihtelut alkoivat hiljalleen näyttää kaikin puolin todella hyviltä ja napakoilta.

Siirryimme väistöihin, joissa Rikki oli omimmillaan. Pohkeenväistöt sujuivat vaivattomasti, ja ori reagoi herkästi painoapuihin. Kati ratsasti rauhallisesti ja täsmällisesti, eikä jäänyt missään vaiheessa liikaa kädelle. Juuri tällaisessa työskentelyssä Rikki loisti. Se kuunteli, vastasi ja kantoi itsensä tasapainoisesti.

Laukassa keskityimme ympyröihin ja erityisesti tasapainoon (niin hevosen kuin ratsastajankin). Rikki pysyi hyvin kuulolla, ja laukka rullasi tasaisena. Välillä ori yritti hieman oikaista, mutta Kati korjasi tilanteen napakasti istunnallaan ilman turhaa säätämistä. Ratsukon työskentelyä oli kaikin puolin ilo seurata.

Valmennuksen päätteeksi annoin Katille luvan pitkiin ohjiin ja rauhallisiin loppukäynteihin. Rikki venytti kaulaansa alas ja vaikutti tyytyväiseltä tehtyyn työhön. Kehotin Katia jatkamaan samalla linjalla ja muistutin, että Rikin kanssa pienet asiat ratkaisevat. Ori poistui maneesista rauhallisena ja rentona, juuri sellaisena kuin kuuluikin silloin, kun yhteistyö ratsastajan kanssa toimii.