Tiernan Varja

i. Varjoneva (sh, m, 152 cm) oli jälkeläisensä Varjan tavoin luonteeltaan utelias, aina hyvällä tuulella, mutta myös äärimmäisen energinen – niin hyvässä kuin pahassa. Neva oli aivan omiaan maastoesteradoilla, ja se oli todella varmajalkainen sekä rohkea hyppääjä, ja orin kanssa kierrettiinkin menestyksekkäästi niin koulu-, este-, maastoeste- kuin kenttäratsastuskisojakin. Energisyys kuitenkin näkyi myös kotitallilla, ja vaikka Neva ei koskaan tehnytkään ihmisille pahaa, saattoi se levottomana huolimattomuuttaan astua ihmisen varpaille, kolauttaa leukansa hoitajan päähän tai muutoin innostuessaan kiskoa riimunarun ikävästi hiertäen hoitajan kädestä. Neva eli elämänsä aikana vain kahdessa kodissa, joista toisessa se sai kasvaa rauhassa ja ratsastuskoulus aloitettiin vasta hieman vanhemmalla iällä, ja toisessa sen kanssa valmentauduttiin aivan urakalla kisakentille. Neva oli mukavan kompaktin kokoinen, musta ja komea ori, jota varsinkin lähialueella kysyttiin paljon jalostukseen. Jälkeläisiä ori saikin elämänsä aikana kahdeksan, joista valtaosa jatkoi isänsä jalanjäljissä monipuolista kisauraa, ja yksi varsoista valitettavasti menehtyi jo vuoden iässä. Neva itse jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana, kun jatkuvat ähkyoireet palasivat hoidosta huolimatta kerta toisensa jälkeen sitkeinä takaisin ja romuttivat orin yleiskunnon.

ii. Pimento (sh, m, 155 cm) oli tutuille ihmisille aivan unelmahevonen niin hoitaa kuin ratsastaa, mutta vieraat ihmiset saivat kyllä osakseen epävarmuutta, mikä näkyi erityisesti haasteina varustaessa sekä jäykkyytenä ratsastaessa. Pimennon kanssa sai todella tehdä töitä ansaitakseen sen luottamuksen, mutta kun yhteinen ymmärrys lopulta löytyi, sai orista todella luottohevosen niin kotitallille kuin kisoihinkin. Pimento kilpaili kouluradoilla vaativa B -tasolla asti, ja erityisesti sen ryhdikkyys sekä kyky kannatella itseään olivat tuomareiden mieleen. Herkkänä hevosena Pimento reagoi pieniinkin apuihin, ja selässä jännittävän ratsastajan kanssa saattoi toisinaan tulla hieman väärinkäsityksiä siitä, mikä oli hidastava uloshengitys ja mikä vain ratsastajan keino rauhoitella itseään. Pimento oli rakenteeltaan aivan priimaa, ja vaikka sen kanssa ei koskaan käyty näyttelyissä, oli moni suomenhevoskasvattaja kiinnostunut orista jalostuskäytössä. Ori sai yhteensä yhdeksän jälkeläistä, kolme tammaa ja kuusi oria, joista valtaosa sai isältään hyvää omaa moottoria kouluradoille. Pimento lopetettiin 22-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkakipujen takia.

ie. Suosalon Venna (sh, rn, 151 cm) oli suoranainen kisatykki, jolla oli todella tasapainoinen hyppytekniikka sekä hyvä taito asettaa askelensa oikein esteille. Vennan kanssa kierrettiin niin perinteisiä estekisoja kuin maastoestekisojakin, ja Venna tuntui suorastaan heräävän eloon kisapäivinä! Parhaimmassa kisäiässään tamma kilpaili jopa metrin esteissä ja ansaitsi suuren rivin palkintoja tallinsa seinälle. Vennan kanssa arki sujui todella mukavasti, ja se otti niin uudet ihmiset kuin kengittäjät ja eläinlääkäritkin aina hyvillä mielin vastaan ja oli äärimmäisen sopeutuvainen myös silloin, kun se kolme kertaa elämänsä aikana vaihtoi omistajaa. Jälkeläisiä Venna sai lopulta vain yhden, ihanan Varjoneva-orin, sillä kolmella seuraavalla kerralla tamma jäi astutuksesta tyhjäksi, minkä vuoksi sen kanssa keskityttiin vain kisailemaan ja myöhemmällä iällä maastoilemaan omalla kotitallillaan. Venna sai elää viimeisessä kodissaan hyviä ja rentoja eläkepäiviä, kunnes 26-vuotiaana tamma löydettiin omalta laitumeltaan menehtyneenä.

e. Tiernan Piretta (sh, rn, 149 cm) oli juuri ja juuri täysikokoiseksi suomenhevoseksi kasvanut monitoimihevonen. Piretan kanssa käytiin paljon näyttelyissä jo varsasta asti, ja tamma kantakirjattiin vanhemmiten toiselle palkinnolle. Jo nuorena Piretta opetettiin kärryjen eteen, mutta varsinaista valjakkohevosta tammasta ei koskaan tullut vaan ratsastuskoulutuksen jälkeen sen kanssa keskityttiin ensisijaisesti kenttäratsastukseen sekä siihen kuuluviin lajeihin. Piretta oli todella rehti ja herkkä suomenhevonen, joka ei loistanut elastisilla liikkeillään mutta suoritti kaiken täydellä sydämellä. Myös tallikäytös oli tammalla priimaa, ja se oli todella kärsivällinen myös vasta-alkajien kanssa. Piretta sai melko myöhäisellä iällä kaksi jälkeläistä, joista Varja lähti emänsä tavoin kisakentille, mutta toisen varsomisen aikana tuli komplikaatioita, joiden yhteydessä niin Piretta kuin varsa menehtyivät. Varjalle tamma kuitenkin jätti hyvää moottoria sekä motivaatiota ja erinomaista oppimiskykyä.

ei. Hiskun Kisma (sh, rt, 150 cm) oli kasvattajansa ensimmäinen oma kasvatti, hänen silmäteränsä. Kismaa kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä, jopa niin pitkälle, että rajat taisivat jäädä siinä samalla myös opettamatta. Kisma ei ollut hevosena mitenkään ilkeä tai äksy, se ei vaan tiennyt, kuinka sen olisi pitänyt käyttäytyä. Niinpä se saattoi taluttaessa helposti lähteä lähimmälle heinäkasalle, tunkea karsinasta ulos kesken hoitohetken ja varustaminenkin oli toisinaan hieman hankalaa. Kuitenkin, kun orin selkään lopulta pääsi, syttyi se aivan uudella tavalla työskentelemään yhdessä ihmisen kanssa. Kisma oli kouluratsu henkeen ja vereen, ja sillä oli suomenhevoseksi todella elastiset askeleet, jotka veivät sen aina vaativa B -tason kisaradoille asti. Ori oli rakenteeltaan melko hoikka ja pitkäraajainen, ja kaikki askelajit ravi mukaan lukien tuntuivat selästä käsin todella pehmeiltä sekä miellyttäviltä. Kisma sai elämänsä aikana kolme ihanaa jälkeläistä, jotka eivät kuitenkaan valitettavasti perineet isältään suurta liikettä – eikä toisaalta onneksi myöskään luonnetta. Kisma jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana, kun se tuli tarhassa vastaan yhtä jalkaansa ontuen, eikä eläinlääkäri antanut kovin hyvää ennustetta parantumisesta.

ee. Tiernan Petrissa (sph, rn, 143 cm) on yksi merkittävimmistä hevosista Varjan suvussa. Petrissa kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle, ja se kävi paljon niin näyttelyissä kuin muissakin kokeissa. Petrissan kanssa kisailtiin ensisijaisesti esteratsastuksessa 90 cm luokassa, mutta sen kanssa käytiin menestyksekkäästi esittelemässä taitoja myös valjakkoajossa, maastoesteillä sekä kouluradoilla helppo A -luokassa. Petrissa oli kaunis, hyväkäytöksinen ja rehti hevonen, josta moni piti, ja tästä syystä moni olisi halunnut tammasta itselleen varsan. Omistaja halusi kuitenkin hieman suojella Petrissan hyvää sukua, mutta lopulta tamma päätyi monen mutkan kautta siitoskäyttöön ja sai jopa 6 varsaa, joista yksi kuitenkin menehtyi heti synnytyksen jälkeen. Petrissa itse siirtyi viimeisen varsan myötä viettämään eläkepäiviä uuteen kotiinsa Pohjois-Suomeen ja toimitti siellä tätiratsun virkaa, kunnes tamma lopetettiin 25-vuotiaana yleiskunnon romahtamisen vuoksi.