Hymnin Hönökki

12.01.2026 Estevalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Olimme saapuneet maanantai-iltana tallille viettämään Höntin kanssa estevalmennusta. Aloitimme prin kanssa työskentelyn melko rauhallisesti, sillä tiesin jo etukäteen orin olevan niitä hevosia, jotka eivät syty heti ensimmäisestä laukannostosta. Alkuverryttelyssä se liikkui juuri niin kuin odotinkin: hieman etupainoisena, askel raskaan oloisena ja selvästi Tehdään nyt kun kerran pitää -asenteella.

Teimme ravissa paljon siirtymisiä ja temponvaihteluita, jotta Höntti alkaisi reagoida nopeammin apuihin. Aluksi se oli hieman tahmea ja vastasi pohjeapuihin viiveellä, mutta muutaman napakamman siirtymisen jälkeen ori alkoi pikkuhiljaa herätä. Laukassa sama ilmiö jatkui: ensimmäiset kierrokset olivat melko raskaita, mutta kun ratsastaja piti laukan aktiivisena eikä päästänyt tahtia hiipumaan, alkoi Höntti vähitellen liikkua rennommin.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin pienellä raviristikkolla. Höntti lähestyi estettä reippaasti mutta hieman turhan pitkällä askeleella, jolloin ratsastajan piti viime metreillä hieman jarruttaa, ettei hyppy alkaisi liian kaukaa. Höntti kuitenkin ylitti esteen luottavaisesti, ja myös ratsastaja oli hyvin liikkeessä mukana. Vaikka Höntti ei ollutkaan kaikista kevyin hevonen, alkoi se muutamien toistojen jälkeen syttyä päivän treeniin.

Seuraavaksi nostimme esteitä vähitellen lähemmäs metrin korkeutta ja rakensimme pienen kolmen pystyesteen radan: yksi pitkällä sivulla, yksi kaarevalla linjalla ja viimeinen este toisella pitkällä sivulla. Ensimmäisellä yrityksellä Höntti tuli ensimmäiselle esteelle hyvällä vauhdilla, mutta askel ei osunut aivan kohdalleen, jolloin hyppy jäi hieman raskaaksi ja puomi putosi. Ratsukko kuitenkin korjasi tilanteen seuraavalla esteellä, ja hyppy näytti jo paljon paremmalta.

Jäimme keskittymään ratsastajan kanssa erityisesti lähestymisii, sillä Höntti ei automaattisesti säädä askeliaan hyvin, vaan se vaatii ratsastajalta melko paljon apua. Kun ratsastaja piti laukan aktiivisena ja alkoi jo hyvissä ajoin ennen estettä säätää askeleen pituutta ja valmistella orin kunnolla, alkoivat hypyt sujua huomattavasti tasaisemmin.

Viimeisellä kierroksella rata sujui jo selvästi paremmin. Höntti tuli esteille reippaasti ja hyppäsi kaikki esteet epäröimättä, vaikka hyppytyyli pysyikin hieman raskaana. Totesinkin lopuksi, että Höntti ei ehkä ole se kaikista näyttävin esteratsu, mutta se on kuitenkin eteenpäin ratsastavan ratsastajan alla rehellinen ja motivoitunut hyppääjä.

17.09.2025 Maastoestevalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Höntin kanssa työskentely maastoesteillä oli aina erilaista kuin rataesteillä. Metsässä, kun esteet ovat pidemmin välimatkoin, ori heräsi aivan eri tavalla eloon. Maneesissa sama hevonen tuntui yleensä alkuun raskaalta ja hitaasti lämpenevältä, kun taas maastoradalla sen oma moottori käynnistyi jo ensimmäisistä askeleista lähtien.

Aloitimme radan muutamalla helpolla tukkiesteellä, joiden tarkoitus oli lähinnä valmistella ratsukko ja päästä hyvään, yhteiseen rytmiin. Heti ensimmäisellä lähestymisellä näin, että Höntti oli täysin mukana tehtävässä. Se nosti päätään hieman korkeammalle, korvat kääntyivät eteenpäin ja laukka muuttui selvästi pontevammaksi. Ratsastaja piti laukan tasaisena ja antoi orin katsoa estettä rauhassa. Höntti hyppäsi tukin yli vaivattomasti ja laskeutui jatkamaan laukkaa saman tien eteenpäin.

Seuraavaksi radalla tuli vastaan hieman haastavampi kohta: edessä oli loiva alamäki, jonka jälkeen oli leveä pöytäeste. Tässä kohtaa muistutin ratsastajaa siitä, että Höntti kyllä hahmottaisi esteet hyvin, mutta se tarvitsisi riittävästi aikaa valmistautua hyppyyn. Ratsastaja piti laukan hallittuna alamäessä, ja jarruja löytyi juuri sopivasti. Kun lähestyminen tuli tarpeeksi suorana ja tasaisen rauhallisena, hyppäsi ori pöydän yli vahvalla, varman oloisella hypyllä.

Jatkoimme valmennusta seuraavan, haastavamman esteen parissa. Reitillä oli mutka, ja melko pian sen takana oli kulmaeste. Tässä kohtaa rataa oli suuri riski, että Höntti saattaisi kieltää yhtäkkiä eteen tulevalle esteelle, ja tällä kertaa lähestyminen olikin hieman vino, jolloin ori epäröi viime hetkellä. Se ei kuitenkaan pysähtynyt kokonaan, vaan hyppäsi esteen nurkan yli pienellä loikalla. Ratsastaja ei ollut aivan valmistautunut hyppyyn, mutta pysyi kuitenkin selässä. Toistimme lähestymisen, ja nyt, kun ympäristö oli tutumpi, sujui estekin jo paljon paremmin.

Radan loppupuolella oli vielä muutama yksittäinen tehtävä: harjoittelimme muutamia toistoja pienellä vesiesteellä, joka ei kuitenkaan tuonut tänään Höntille haastetta, sekä jatkoimme vielä tukkien parissa tehden lähestymisiä hieman eri suunnista. Höntti jaksoi koko tunnin liikkua eteenpäin reippaasti, mutta se ei onneksi lähtenyt hätäilemään liikoja. Yhdessä ratsastajan kanssa valmistautumiset olivat hyviä ja lähestymiset askelineen sujuivat ongelmitta.

Kun rata oli hypätty loppuun, annoin ratsastajan vielä hetken ravailla ympäriinsä ja lopulta pyysin antamaan pitkät ohjat. Erinomainen suoritus!