Kasterin Talves

Kuvat © VRL-05186
Nimi: Kasterin Talves, "Talves" Rekisterinumero: VH16-018-2144
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja / tuoja: evm / Samantha (VRL-13047)
Syntynyt: 03.09.2015, 6v (ikääntyy satunnaisesti) Koulutustaso: ko: heB, re: 60 cm, Noviisi
Säkäkorkeus: 139 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Rautias Suku: evm-sukuinen

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Kerromme Talveksesta lisää, kunhan pääsemme tutustumaan oriin paremmin!

Suku

i. Kasteri
evm
ii. Kustaari
evm
iii. tuntematon
evm
iie. tuntematon
evm
ie. Kaunikko
evm
iei. tuntematon
evm
iee. tuntematon
evm
e. Talvetar
evm
ei. Ahtoon Mojosti
evm
eii. tuntematon
evm
eie. tuntematon
evm
ee. Kainotar
evm
eei. tuntematon
evm
eee. tuntematon
evm

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
   00.00.2000 o. Nimi Nimi -
   00.00.2000 o. Nimi Nimi -
   00.00.2000 o. Nimi Nimi -

Tarjolla jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ sijoituksia 0 kpl

00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00

00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00

00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.0000 - kutsu - KRJ / heA - 0/00

01.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Annika, tallityttö (Sachiyo)

teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti

15.09.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Merkintä orin saapumisesta tulossa

01.09.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

”Et voi olla tosissasi.”

Hiljaisuus täytti koko tallituvan. Vilkaisin Saritaa, joka näytti siltä, että hän halusi peittää epätoivoisena kasvonsa kätensä taakse. Annika taas huokaisi syvään, mutta hän oli selvästi valmis ottamaan haasteen vastaan. Ida naurahti epätoivoisena, ja Jenna sekä Emma tuijottivat omistajaa sanomatta sanaakaan.

”Mitä hemmettiä päässäsi oikein liikkuu?” sai Sarita lopulta sanottua suorat sanat omistajalle, joka oli vain hetki sitten pyytänyt meitä kaikkia kokoontumaan tupaan vastaanottamaan uutiset.
”Kai sinä nyt ymmärrät, että meiltä loppuu tila, työntekijät ja aika, rahasta puhumattakaan!” hän jatkoi. Omistaja seisoi vakavana paikoillaan eläinlääkärimme Maritin vieressä, ja hän näytti olevan mietteissään.
”Tämä asia on loppuun asti suunniteltu. Siirrämme hevoset ensin vierastalliin karanteeniin ja hoidamme kuntoon ne hevoset, jotka pystymme. Marit on luvannut auttaa meitä sairaiden kanssa, ja meille on ensi kuun vaihteessa tulossa joka tapauksessa lisää työntekijöitä”, omistaja vastasi varman kuuloisena.
”Sitä paitsi hevosilla olisi muuten edessä lopetus, mutta meillä ne saisivat vielä yhden mahdollisuuden elämälleen. Ettekö te toimisi samoin?” hän jatkoi. Käännyin katsomaan Saritaa, joka huokaisi syvään ja heilutteli päätään.
”Ehkä, jos hevosia olisi yksi tai kaksi. Mutta kaksikymmentä?! Aiot ottaa tallillemme kaksikymmentä sairasta ja huonokuntoista hevosta parantumaan mystisesti ja tekemään niistä kisaratsuja? Missä on järkesi? Mitä jos niiltä lähtee leviämään vaikka pääntautiepidemia koko tallille?” Sarita kyseenalaisti.
”Hevoset ovat olleet nyt jo kaksi viikkoa huostaan otettuna, ja ne on tarkastettu moneen kertaan. En riskeeraa omia hevosiamme, ja kuten sanoin, nämä uudet asuvat vierastallilla niin kauan kun on tarve”, omistaja vastasi napakasti.
”No omapa on päätöksesi. Minä en kuitenkaan ala leikkimään mitään lääkäriä ja ihmeparantamaan ties kuinka sairaita hevosia”, sanoi Sarita tuhisten ja lähti pois tallituvasta. Me muut jäimme katsomaan sulkeutuvaa ovea ja sitten toisiamme.

”No, entäpä te muut?” omistaja kysyi. Minä en rehellisesti sanottuna edes tiennyt, mitä mieltä olin koko asiasta. Ne olot, josta hevoset lähtivät, kuulosti suorastaan karuilta. Siellä voisi olla ties kuinka paljon luonnevikaisia yksilöitä, ja kuulemani mukaan laihoja hevoset ainakin olivat. Oli kumma, ettei niiden ylläpitoon oltu puututtu yhtään aiemmin.
”Minä ainakin olen mukana. Lisää töitähän tämä teettää, mutta jos hevosilla todella on mahdollisuus parantua, niin en näe mitään syytä, miksi emme auttaisi niitä”, vastasi Annika reippaasti. Omistaja nyökkäsi tälle hyväksyvästi ja siirtyi katsomaan sitten minua.
”Meidän sana ei taida tässä asiassa hirveästi painaa?” totesin omistajalle, jonka kasvoille nousi vihdoin hymy.
”Valitettavasti ei”, hän totesi naurahtaen. Hymy levisi myös meihin muihin, ja kiusallinen ilmapiiri katosi tallituvasta hetkessä.
”Ei kai tässä sitten auta muu kuin mennä valmistelemaan vierastallia uusia asukkaita varten”, totesi Ida. Niinpä lähdimme porukalla kävelemään tallialueen toiselle reunalle, jossa vierastalli odotti puunaamista.