10.11.2023 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Omistaja (VRL-11290)

Salvar tuntui pääsevän kiinni kouluratsastuksen saloihin treenikerta kerralta paremmin. Olimme aloittaneet maastakäsin työskentelyn jo useita kuukausia sitten, sillä uskoin vahvasti siihen, että mitä vahvemmat pohjat tekisimme ilman ratsastajaa, sitä helpompaa tehtävien suorittaminen olisi myöhemmin ratsastajan kanssa.

Tänään harjoittelimme väistöjä. Salvar oli jo hyvin tottunut ääni- ja käsivihjeisiini, ja se otti todella hienosti askelia sivusuunnassa.
”Hieeenosti menee. Prrr”, kehuin oria, ja pysähdyksen jälkeen kaivoin sille ruisleivänpalan taskustani. Tummanrautias ori jäi seisomaan paikoilleen rouskutellen leivänpalaa, kunnes pyysin sitä pelkällä ääniavulla ja omalla liikkeelläni jatkamaan matkaa eteenpäin.

Nuoret hevoset olivat upeita. Ne olivat nopeita oppimaan, ja niiden motivaatio tuntui olevan aivan omaa luokkaansa. Ruokapalkan käyttäminen kouluttamisessa oli minulle vielä uusi juttu, mutta se selvästi teki tehtävänsä – kouluttaminen eteni hienoa vauhtia, ja oli todella vaikeaa odottaa rauhassa sitä hetkeä, jolloin pääsisin ensimmäistä kertaa Salvarin selkään!

14.12.2021 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Omistaja (VRL-11290)

Toiset tilaavat joululahjansa hyvissä ajoin marraskuun puolella. Minä puolestani laitoin lahjani tilaukseen jo viime keväänä – ja tällä viikolla ne vihdoin saapuivat. Uudet, upeat jalostushevosenalut!

Atlas, Branco sekä Salvar saapuivat talliimme samana päivänä eri puolelta Suomea. Salvar oli Fannin kasvatti, ja ulkomuodoltaan se oli perinyt emänsä värityksen sekä isänsä rakenteen. Jos ori pysyisi kasvaessaan isänsä kaltaisena, päästäisi sen kanssa vielä pitkälle näyttelykehissä. Kouluratsastuksesta puhumattakaan!

Salvar sekä muut nuoret orit tarhattiin heti porukassa, sillä vieroitus, pitkä muuttomatka ja uusi kotitalli olivat todella suuria muutoksia hevosille, jotka olivat eläneet tähänastisen elämänsä emänsä suojissa. Hevoset toivat toisilleen turvaa ja tukea, eikä mennytkään kovin kauaa, kun nuoret orit alkoivat reipastua ja nauttia tarhaan sataneesta lumipeitteestä.

Odottavan aika on pitkä, sanotaan, ja se todella piti paikkansa. Tämä kaikki kuitenkin oli odottamisen arvoista, tuumin, kun istuin toppatakki päällä tarhan laidalla ja katsoin orien iloista riehumista. Edessäni oli upeita hevosia, joiden kanssa pääsisimme vuosien aikana kokemaan varmasti vielä paljon!