Villa Castor

Jivero

VH21-012-0129 / #PKK4258

KWPN, ori, Voikko, 162 cm
s. 05.05.2014, 9 v
Kenttäpainotus: vaB, 140/130 cm (re/me), CIC3

Omistaja: Villa Castor, Pauliina Sajasalo (VRL-11290)
Kasvattaja: Alexandra C., evm

Luonne

Kuvat © Omistaja

Suku

i. Bolero kwpn, rt, 169 cm evm ii. Sambar kwpn, rn, 169 cm / evm iii. Tuntematon -
iie. Tuntematon -
ie. Tarot kwpn, rtkrj, 165 cm / evm iei. Tuntematon -
iee. Tuntematon -
e. Divette kwpn, vkk, 162 cm evm ei. Ulderijk kwpn, rn, 167 cm eii. Tuntematon -
eie. Tuntematon -
ee. Widetta kwpn, rnvkk, 164 cm eei. Tuntematon -
eee. Tuntematon -

Jivero ei tarjolla jalostukseen

Alexandralla oli unelma: kasvattaa taitavia ja menestyksekkäitä kenttähevosia. Ajatus lähti suuresta Sambar-orista, Alexin ensimmäisestä omasta hevosesta, jonka kanssa nainen oppi kenttäratsastuksen salat ja pääsi kilpailemaan CIC3-tasolla saakka. Samba tanssahteli kouluosuudessa pehmeillä askelilla eteenpäin, ja erityisesti ravi oli aivan kympin luokkaa. Orilla oli käsittämätön kyky muuntautua hetkessä rauhallisesta ja kuuliaisesta kouluratsusta hurjapäiseksi esteratsuksi, joka ylitti niin tavan esteet kuin myös erikoisemmatkin maastoesteet. Sambassa oli todella paljon potentiaalia kisaratsuksi, ja yhdessä sen hyvän kevyen rakenteen vuoksi Alex päätti teettää orilla ensimmäisen kasvattinsa. Varsa, Bolero, jäi isänsä ainoaksi jälkeläiseksi, kun omistaja keskittyi jalostustyötä mieluummin kilpailemaan, ja yhdessä Samban kanssa he menestyivät jopa Euroopan laajuisissa kisoissa. Alex rakasti ensimmäistä omaa oriaan täydellä sydämellä aina viimeiseen päivään saakka, joka oli syyskuun 13. päivä perjantai vuonna 2013, epäonnen päivä. Päivä, jolloin Samba löydettiin sydän pysähtyneenä omalta laitumeltaan.

Kun Alex mietti Samballe tammaa, päätyi hän hevoseen, joka tasapainottaisi orin hieman tulista luonnetta. Tarot ei varsinaisesti ollut kenttähevonen, mutta sen kanssa kilpailtiin erikseen sekä kouluradoilla vaativa B -tasolla että esteradoilla 130 senttimetrin luokassa. Tamma ei ollut ehkä se kaikista menestyksekkäin ja paras kisahevonen, mutta luonteeltaan se oli todella mutkaton ja työskennellessään se teki kaiken suurella sydämellä. Työmoraali, keskivertoa parempi rakenne sekä hyvät jälkeläisnäytöt kolmesta aiemmasta varsasta, jotka kaikki menestyivät hyvin kisakentillä, tekivät lopulta päätöksen puolestaan. Bolero-varsa oli Tarotin viimeinen varsa, ja luovutusiän jälkeen Tarot siirtyi pois kisakentiltä harrastekäyttöön – olihan tammalla jo ikää. Tarot eli pitkän ja hyvän elämän omistajallaan Hollannissa, kunnes se lopetettiin 19-vuotiaana etujalan loukkaantumisen ja loppuelämän mittaisen ratsastuskiellon vuoksi.

Samban ja Tarotin jälkeläinen Bolero on aina ollut kaikkea sitä, mitä Alex ensimmäiseltä kasvatiltaan pystyi ikinä toivomaan: se peri isänsä kapasiteetin sekä kouluradoille että esteille ja emältään se puolestaan sai mitä mainioimman luonteen. Bolero oli jo nuorena hevonen, jonka uskalsi antaa aloittelevien harrastajien käsiin, ja sen hoitajakastiin kuuluikin muun muassa 10-vuotiaat kaksostytöt. Bolero kasvoi Alexin hellässä huomassa, ja sen kanssa käytiin ratsastuskoulutus läpi rauhassa vaihe vaiheelta: ensin ori totutettiin ajoon ja sitten hiljalleen ratsastajan painon myötä koulu- ja esteratsastukseen. Bolero kisaili CIC3-tasolla ja päihitti monet kilpailijansa maastoesteosuuksilla. Kouluratsastuksessa puolestaan ori sai tuomareilta usein sanomista turhan reippaista liikkeistä, jotka varsinkin kootuissa askellajeissa sakottivat kokonaispisteitä. Bolero olisi aina halunnut vain mennä – ja kovaa! Vauhtia ja hyvää kisamenestystä ei hidastanut edes muutamat kesät siitoskäytössä. Ori astui tammat luomuna omalla kotitallillaan, ja jälkeläisiä tulikin hurjat kaksikymmentäyksi kappaletta. Suuri osa jatkoi isänsä jalanjäljissä kisakentillä, kahden kanssa kuitenkin todettiin, että harrasteratsun ura on sopivampi tapa viettää elämää. Boleron kanssa käydään vieläkin satunnaisesti kisakentillä, vaikka vanhuuden mukana tuoneet jalkavaivat ovat hieman hidastaneet ratsastuskäyttöä.

Yksi Boleron varsan emistä on kaunis voikko Divette. Diva on rakenteeltaan aivan priimaa: sen hyvärakenteiset jalat kompensoivat Boleron sapelijalkoja ja ryhti puolestaan tasapainottaa Boleron ruunamaista kaulaa. Diva kiersi jo varsana näyttelyissä, mutta vasta nelivuotiaasta eteenpäin se todella pääsi loistamaan kehissä. Diva kantakirjattiin toiselle palkinnolle, ja se keräsi kasan arvonimiä itselleen. Tamma oli nuorena todella haluttu jalostukseen, mutta Divan omistaja hieman toppuutteli kyselijöitä pitääkseen rodun geenipolia monipuolisena. Jälkeläisiä tamma saikin vain viisi kappaletta, joista kaksi peri emänsä upean voikon värityksen ja kaksi taas pärjäsi erinomaisesti esteratsastuksessa 140 senttimetrin luokissa – aivan kuten emänsäkin. Diva käy vielä säännöllisesti näyttämässä estetaitojaan myös tuomareille, ja tamman talliseinälle keräämät ruusukkeet tiivistävät hyvin hevosen kisamenestyksen.

Divette-tamma ei ollut lainkaan suunniteltu, vahinkoja kun sattuu paremmissakin piireissä, mutta tässä tapauksessa vahinko oli niin hyvä, että se päätettiin naamioida hyväksi kasvatustyöksi. Ulderijk, komea ruunikko ori, oli viettämässä tuttuun tapaansa kisakautta ympäri Eurooppaa, kunnes lopulta matkat päättyivät viereisessä kaupungissa Eindhovenissa järjestettäviin kenttäratsastuskisoihin. Ulde vietti omistajansa Koenin kanssa yön vierastallissa laitumineen, ja aamulla ori löydettiin tallilla asuvan Widetan tarhasta. Asiasta keskusteltiin kummankin hevosen omistajan voimin, ja Koen päätti, että 7-vuotiaan hyvin menestyneen kenttäorin oli jo aikakin saada ensimmäinen jälkeläinen maailmaan. Olihan Ulde sijoittunut useita kertoja, ja rakennekin orilla oli aivan priimaa. Luonteeltaan Ulde ei ollut kaikista helpoin ori, ja varsinkin vieraiden käsissä se oli melko räjähdysherkkä. Ratsastaessa kuitenkin todella selväpäinen ja menohaluinen, eli kaikkea sitä, mitä Widetta ei ollut. Yhdistelmä oli suorastaan match made in heaven. Varsa syntyi kuin syntyikin, mutta jo samana vuonna Ulden elämä päättyi traagisesti huonoon alashyppyyn maastoestekisoissa. Myös Koen joutui pitkäksi ajaksi sairaalaan ja kuntoutukseen, mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hän oli onnellinen siitä, että maailmassa nähtiin yksi upean Ulden varsa, jonka elämää mies sai seurata naapurikaupungista käsin.

Widetan omistaja ei luonnollisestikaan ollut ensin innoissaan vahinkovarsasta, mutta mitä enemmän hän Ulderijkistä ja orin suvusta oppi, sitä enemmän hän innostui tästä mahdollisuudesta jälkeläiseen. Widetalla oli kyllä jo yksi varsa alla, eli omistaja tiesi, mihin oli ryhtymässä, mutta koska se oli ori, ei omistaja voinut jättää sitä kotiin. Sormet ja varpaat ristissä toivottiin tammaa, ja ilo oli suuri, kun lopulta maailmaan syntyi voikko Divette. Widetta oli vasta viisivuotias, kun varsa syntyi, joten tammalla oli kaikki maailman aika lähteä valloittamaan kisakenttiä. Nuoren tamman kanssa valmentauduttiin säännöllisesti, ja ensin kisaura lähti käyntiin kouluratsastuksen helpoista luokista, mutta kiinnostus siirtyi pian esteratsastukseen, jonka parissa Widetta kilpaili 130 senttimetrin tasolla. Widetan kanssa ehdittiin kokea paljon: tamman kanssa kierrettiin kisoja ympäri Hollantia, ja se sai loppujen lopuksi vielä kolmannenkin varsan, ruunikon orin. Tamma kuitenkin jouduttiin lopettamaan jo 15-vuotiaana jatkuvien ähkykohtausten seurauksina, joille ei ollut mitään tehtävissä. Sitä lukuun ottamatta Widetta eli terveenä koko elämänsä: vain pakolliset rokotukset ja tarkastukset hoidettiin ajallaan.

Kilpailukalenteri

Esteratsastus (ERJ)

25.07.2021 ERJ/130 cm - Villa Castor - 1/13
25.07.2021 ERJ/140 cm - Villa Castor - 4/18
26.07.2021 ERJ/140 cm - Villa Castor - 1/18

Päiväkirja ja valmennukset

25.07.2021 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Pauliina, omistaja (Siguri)

Jiven kotiutumisesta kuukausi eteenpäin oli orin aika näyttää taitonsa kisakentillä. Päätimme lähteä liikkeelle kevyellä aloituksella, joten järjestimme kotitallilla viikonlopun mittaiset kisat.

Rehellisesti en aivan ymmärtänyt, miksi edellinen omistaja oli luopunut hevosesta saatesanoilla ”ei ehkä kilpahevoseksi”. Jive starttasi viikonlopun aikana neljästi – kahdesti 130 cm ja kahdesti 140 cm luokissa – ja sijoittui näistä kolmessa. Kolmessa?! Onnistumisprosentti oli siis 75, eli ei lainkaan huono näin niin kuin uuden ratsastajan kanssa.

Onnistuneen viikonlopun jälkeen oli hyvä jatkaa treeniä ja valmentautua. Ehkä lähiviikkoina uskallamme kokeilla jopa kenttäratsastuskisoja?


21.06.2021 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Pauliina, omistaja (Siguri)

”En ikinä ostaisi hevosta koeratsastamatta sitä ensin” oli vuosien varrella muuttunut lausahdukseksi: ”vau, mikä hevonen! Jätän heti tarjouksen!” Tähän samaan kastiin kuului myös Jivero, komea hollanninpuoliverinen suoraan kotiseuduiltaan. Jive ei ollut kooltaan kovin suuri – oriksi jopa lähellä rodun alarajaa – eikä se ollut seitsemänteen ikävuoteen mennessä saanut kovin monia onnistuneita kisoja alleen. Ei siis ihme, että ori oli ehtinyt olla jo lähes puoli vuotta myynnissä, kunnes löysin sen myynti-ilmoituksen kasvattajan kotisivulta.

Jiven omistaja oli hyvämaineinen kenttäratsastaja, jolla oli itsellään vajaat kaksikymmentä hevosta. Tuttu nimi maailmalla herätti luottamusta, ja sain Jivestä paljon videomateriaalia sekä tietoa sen luonteesta. Kaikki vaikutti todella hyvältä, ja ori päädyttiin lähettämään kesäkuun helteillä maita pitkin Suomen Rovaniemelle, saattajanaan Alexandran oikea käsi, tallityöntekijä Michael.

Nimet kirjoitettiin paperiin paikan päällä sunnuntai-iltana, ja Jiven jäädessä tutustumaan uuteen kotitalliinsa lähti Michael jatkamaan matkaansa Lappiin. Jive tuntui olevan hieman hämillään uusista maisemista, eikä siihen saanut ensimmäisenä iltana juurikaan kontaktia. Ihmistä se kyllä seurasi talliin nätisti, mutta muuten ori tuntui olevan ajatuksissaan. Ruokaansa se ei koskenut, eikä se oikein ollut kiinnostunut edes naapurikarsinassa pyörivästä Romeosta.

Maanantaina aamuauringon paistaessa tallipihaan myös Jiven mieli tuntui virkistyvän. Se päästettiin tarhaan, jossa se hetken pohtimisen jälkeen lähti juoksemaan kilpaa viereisessä tarhassa rellestävän Alton kanssa. Myös ruoka alkoi maistua, ja ori oli selvästi saanut uutta energiaa.

Tästä alkoi meidän yhteinen matkamme Jiven – jonka suomenkielinen lempinimi on vielä mietinnässä – kanssa. Toivottavasti se sisältää vielä paljon hyviä kisamatkoja sekä ihania hetkiä kotitallilla!

Jivero on virtuaalihevonen

Tämä hevonen ja sen tekstit ovat täysin fiktiivisiä. Kyseinen hevonen ja sen tekstit eivät liity mihinkään olemassa olevaan hevoseen.