Sindaril

21.6.2020 (klo 22.15) - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Juli (Siguri)

”Nyt ollaan takaisin Suomessa. Yövytään tutulla tallilla Rovaniemellä ja lähdetään aamulla ajamaan kotiin. Aava ja Fortuna tuntuvat todella väsyneiltä, ja tänään ne jaksoivat vain hetken juosta laitumella, kunnes uuvahtivat. Vähän niin kuin Juli”, Miia kertoo puhelimen videolleen ja kuvaa minua.
”No kyllä itsekin olisit väsynyt, jos olisit koko viikonlopun ajanut kahden maan välillä”, tuhahdan naiselle. Helppohan hänen oli olla pirteä, ei autossa istuminen ja somettaminen niin voimia vievää ollut.
”Saatiin koko leiritupa omaan käyttöön yön ajaksi ja käytiin ostamassa lähikaupasta iltapalaa”, sanoo Miia ja näyttää kameralleen S-marketin muovipussia. Kolmioleipiä, pinaattilettuja ja lihapiirakoita – ja tietenkin pussi sipsiä. Hurjat olivat meidän iltaeväät...

Miia sammuttaa kameran, ja jäämme istumaan leirituvan ulkoportaille. Sunnuntaille sattui myös todella hyvä keli, ja vaikka hyttyset tuntuvat syövän koko ajan, on luonnon rauhassa mukava istua ja nauttia valoisasta yöstä.
”Pitäisikö lähteä ensi kesänä uudestaan?” kysyn Miialta.
”Jos vain järjestetään!” hän vastaa ja tuntuu olevan heti menossa mukana.
”Ehkä Fortuna ehtii myös kasvaa vähän, ja uskalletaan mekin laukata merenrannalla”, mietin ääneen ja huokaisen. Takana on pitkät päivät, mutta kannatti ehdottomasti lähteä, matkasta jäi ainoastaan hyviä muistoja!

21.6.2020 (klo 11.30) - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Juli (Siguri)

Sunnuntaiaamu. Siivoamme hotellihuoneen ennen puolta päivää ja lähdemme ajamaan kohti Shelyesiä. Pihalla on tuttuja henkilöitä, ja saapuessamme tallille myös estekilpailut ovat jo käynnissä. Emme ehdi kuitenkaan jäädä pitkäksi aikaa katsomaan, vaan käymme vielä kiittämässä tapahtumanjärjestäjiä ja lähdemme sitten Brynhildiin hakemaan ponit kotimatkalle.

Aava ja Fortuna tuntuvat tänään rauhallisemmilta kuin eilen – ehkä ne saivat purkaa ylimääräistä energiaansa eilisellä maastoretkellä. Käymme myös Brynhilissä kiittämässä hevosten majapaikasta ja sanomassa heipat myös tarhassa oleville vuonoponeille(, joista Miia ei tunnu saavan ajatustaan irti). Fortuna ja Aava on nopeasti laitettu matkustuskuntoon, ja pääsemme lastaamaan ne hevosvaunuun. Tänään olisi vielä pitkä ajomatka edessä, mutta jos matkustus sujuu yhtä hyvin kuin perjantaina, ei meillä pitäisi olla ongelmaa.

20.6.2020 (klo 16.15) - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Juli (Siguri)

”Aava ja Fortuna pääsivät kivaan tarhaan”, Miia jatkaa videopäivitystään ja näyttää kameralle poneja, jotka syövät tarhassa heinää.
”Me käytiin katsomassa vuonohevoskatrilli, ja Juli taisi lopulta myöntyä vuonoponin ostamiseen”, hän sanoo ja kuvaa minua.
”Joo, niin taisi käydä. Heti, kun sopiva tulee kohdalle”, sanon kameralle ja jatkan kouluratsastuskisojen seuraamista kentän laidalta.
”Päivällä oli myös mätsärit, mutta annettiin Aavan ja Fortunan tarhata rauhassa nyt aamupäivä. Siellä oli ihania varsoja – jotka valitettavasti eivät olleet myynnissä – ja tosi hienosti puunattuja ja letitettyjä hevosia! Nyt me ollaan katsomassa kouluratsastuskisoja”, Miia sanoo ja kääntää kameran kohti kentältä taputusten saattelemana poistuvaa ratsukkoa, ”ja muutaman tunnin päästä alkaa vaellus. Lähdetään pian syömään, laittamaan poneja kuntoon ja valmistautumaan itsekin maastoon.”

Seuraamme kisoja viimeisiin palkintojenjakoihin saakka ja vietämme hetken aikaa tutustuen talliin ja ihmisiin. Puoli kymmenen aikaan lähdemme hoitamaan poneja maastokuntoon. Sidomme ne tarhan vierellä oleviin paaluihin kiinni ja harjaamme. Jostain syystä ponit ovat aivan pölyn peitossa, vaikka vasta lähtiessä ne harjattiinkin! Samaan aikaan tallipihalla luetellaan maastoon lähteviä ratsukoita ja ryhmiä, ja meidän ryhmässämme kuulostaa olevan myös muita suomalaisia. Lopulta saamme ponit ratsastuskuntoon ja lähdemme niiden kanssa hetkeksi aikaa kentälle lämmittelemään.

Porukkamme kokoontuu tallipihalla, ja Brella-niminen islanninhevonen ratsastajineen lähtee ohjaamaan joukkoa eteenpäin. Kuljemme Miian kanssa noin puolivälissä porukkaa, Miia ja Aava edellä, minä ja Fortuna perässä. Myös vieraiden hevosten keskellä Fortuna tuntuu keskittyvän enemmän edellä kulkevaan tuttuun hevoseen, ja matka sujuu tosi hyvin niin ravissa kuin käynnissäkin.

Kaksi tuntia sujuu kuin siivillä! Kierrämme Norja upeita ja jylhiä vuoria myöten ja päädymme lopulta merenrantaan. Muut hevoset laukkaavat vedenrajaa pitkin, ja Miia sekä Aava näyttävät nauttivan ilta-auringosta ja tuulesta koko sydämestään. Me Fortunan kanssa puolestaan ravaamme varovasti hietikolla, mutta pysyttelemme muun ryhmän kintereillä. Keli on aivan upea – ilma alkaa jo hieman viiletä, mutta juhannuksen yötön yö pitää kuitenkin huolen siitä, että valoa riittää.

Pääsemme puolen yön aikaan takaisin tallille. Edellämme ollut maastoporukka on laittamassa hevosia yöpuulle, ja me puolestaan jatkamme Miian kanssa vielä kävelyä kohti Brynhildiä – nyt kun tiet ovat tulleet tutuiksi. Kiitämme Catua ja muita maastossa olleita ja lähdemme kävelemään pitkin ohjin rauhassa kohti toista tallia.

20.6.2020 (klo 8.30) - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Juli (Siguri)

”Huomenta! Päästiin illalla hotellille ja herättiin tänään puoli seitsemältä. Aamupala oli aika samanlainen kuin Suomen hotelleissa, ja nyt laitetaan ratsastustarvikkeita kasaan”, Miia kertoo puhelimen kameralle. Hän kuvaa minua, kun nostan lattialta raipan ja kypärän ja sullon ne jo valmiiksi täyteen ratsastuskassiin.
”Pärjääköhän siellä ihan topilla vai pitäisikö ottaa huppari?” kysyn Miialta.
”Siellä varmaan tuulee. Ja voi mennä myöhään. Ehkä kannattaa ottaa huppari varulta?” hän miettii ja jatkaa kameralle juttelemista. Itse laitan loputkin tavarat kasaan ja nostan laukun olalle.
”Joko mennään?”

Ajamme ensin tutulle Brynhildin tallille, jonne jätimme eilen hevosauton ja kaikki tavarat. Aava ja Fortuna vaikuttavat hieman levottomilta karsinoissaan, mutta rauhoittuvat, kun pääsemme hoitamaan niitä. Tallissa liikkuu enemmän ihmisiä kuin eilen, ja moni tulee myös juttelemaan kanssamme. Erään tallitytön kanssa käymme läpi lyhyimmän reitin Shelyesiin, mutta keskustelun päätteeksi hän päättää lopulta lähteä mukaan maastoon Mona-ponin kanssa ja ohjata meidät suoraan tapahtumatallin pihalle.

Saamme lopulta varustettua ponit ja lähdemme taluttamaan niitä ulos. Kävelemme ensin tallipihalla hetken aikaa pitkin ohjin, sillä hevoset ovat joutuneet seisomaan pitkään ensin hevosautossa ja yön yli tallissa. Lähdemme kuitenkin hiljalleen kohti toista tallia – Mona edellä, Miia ja Aava heidän takanaan ja minä nuoren Fortunan kanssa perässä. Tamma on ollut kotitallilla niin maastovarma, että uskalsimme hyvillä mielin lähteä tutustumaan matkustukseen sekä vieraisiin paikkoihin, ja toistaiseksi kaikki tuntuu olevan hyvin. Erityisesti tuttu Aava tuntuu rauhoittavan Fortunaa, ja Aava kulkeekin eteenpäin rauhassa kuin vanha tekijä.

Matkaa on noin pari kilometriä, ja lopulta pääsemme uuden tallin pihaan. Ihmisiä kulkee ympäriinsä, ja vuonohevosten lisäksi tallilla näyttäisi olevan myös muita rotuja. Mona ja ratsastaja kääntyvät takaisin tallille, ja me puolestaan lähdemme etsimään Miian kanssa jotakin henkilöä, joka osaisi neuvoa poneillemme paikan päivän ajaksi.

19.6.2020 (klo 17.30) - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Juli (Siguri)

”Noniin, päästiin Brynhildiin ja hevoset on nyt viety talliin. Täällä on tosi paljon aivan ihania vuonoponeja, kuten tämä”, Miia sanoo ja kuvaa laitumella syövää pyöreää ponitammaa, ”ja mietin, pitäisikö meidänkin tallille ostaa yksi”, hän jatkaa hymyillen ja katson minua. Pudistan päätäni ja naurahdan.
”No ei ainakaan tällä reissulla. Mutta harkitaan”, sanon Miialle hymyillen. Hän kääntää kameran tallipihalle.
”Aava ja Fortuna ovat tuolla”, hän kertoo ja osoittaa tallia, ”ja vielä ei olla nähty muita maastoon lähtijöitä. Mutta joku tallityöntekijä esitteli meille paikkoja. Ja ihan hyvin se englantikin vielä sujui”.

Katselen laiduntavia ponitammoja. Aurinko on paistanut koko päivän, mutta Norjan puolella on ollut kova tuuli. Ilma tuntuu kuitenkin todella raikkaalta, aivan erilaiselta, kuin meillä kotona – vaikka metsää ja luontoa sielläkin onkin. Myös Miia lopettaa hiljalleen matkavideon kuvaamista ja tulee nojaamaan viereeni aitaa vasten.
”Aava voisi tykätä tuommoisesta”, hän sanoo viitaten pystyharjaisiin. Hyvä yritys.
”No kai sitä AAVAN takia sitten täytyy tuollainen hankkia”, naurahdan.

”Pitäisikö sitten lähteä etsimään hotelli?” Miia sanoo hetken päästä. Vedän henkeä ja pyöräytän hartioitani. Monen päivän ajaminen alkaa jo tuntua niskoissa.
”Mennään vaan”, vastaan, ja lähdemme yhdessä kävelemään autolle.

19.6.2020 (klo 9.40) - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Juli (Siguri)

Juli ja Miia osallistuivat Aavan ja Fortunan kanssa Norjan Shelyesissä järjestettyyn juhannusmaastoon:

”Onks tää päällä?” Miia kysyy ja katsoo puhelintaan. Videon kuva välähtää näytöllä.
”Noniin, nyt! Eli päästiin Julin kanssa juuri Norjan rajan yli. Maisemat on tosi samanlaiset kuin Lapissa”, hän sanoo ja kääntää kameraa auton ikkunasta ulos, ”ja lämpömittari näyttää viittätoista. Tänään on tarkoitus ajaa vielä Brynhildiin, tutustua vähän porukkaan ja laittaa hevoset yökuntoon ja ajaa sitten keskustaan hotelliin. Huomenna mennään seuraamaan mätsäreitä ja kouluratsastuskisoja, ja illalla haetaan hevoset Shelyesin tallille ja lähdetään porukalla maastovaellukselle”, Miia kertoo videolla. Hän pitää hetken miettimistauon ja katselee ikkunasta ulos.
”Vähän jännittää, kun ei ole tullut puhuttua englantia lukion jälkeen, mutta ehkä se menee ihan hyvin”, hän sanoo.
”Ja kaikille hevosille voi onneksi puhua suomea, niitä tuskin kiinnostaa”, naurahdan ratin takana. Miia kuvaa.
”Pisteet muuten Julille, kun on jaksanut ajaa koko eilisen päivän ja tänään aamusta asti!” Miia sanoo ja näyttää kamerassa sekä minua että peukaloaan. Hymähdän mielessäni, tietysti se helpottaisi, jos Miiallakin olisi ajokortti ja voisimme vaihtaa kuskia välillä.

Miia sammuttaa kameran ja jatkaa somettamista. Minä puolestani keskityn tiehen. Meillä on vielä monen tunnin ajomatka, mutta onneksi liikenne on todella hiljaista tähän aikaan aamupäivästä. Tosin tuskin näillä teillä hirveästi porukkaa normaalistikaan liikkuu.