Talli
Saarnion tila on suurikokoinen tila Lempäälässä, joka pitää sisällään hyvät tilat kenttähevosten kouluttamiselle sekä kasvattamiselle. Tilalta löytyy uusittu tallirakennus, kenttä, kahteen osaan jaettu maneesi sekä suuri ruohokenttä ja useita metsäreittejä maastoesteineen.
Saarnion tilan historiaa
Saarnion tila on vanha sukutila Pirkanmaalla, josta riittäisi kymmeniä tarinoita kerrottavaksi. Aloitetaan kuitenkin siitä uusimmasta, mitä tapahtui ennen kun Soikun ja Tuomaksen muuttoauto kaartoi eräänä sateisena heinäkuun iltana tilan pihaan.
Soikku oli omistanut hevosia niin kauan kun hän muisti. Hänellä sekä hänen siskollaan oli ensin kaksi ratsuponia takapihan tallirakennuksessa, mutta tyttöjen kasvaessa myös hevosten koko kasvoi. Ensimmäiset suomenhevoset olivat vanhoja ja huonojalkaisia maastokavereita, mutta 16-vuotislahjaksi Soikku sai ensimmäisen puoliveriorinsa. Orin kanssa Soikku tutustui kisamaailmaan ja alkoi kiinnostua erityisesti kenttäratsastuksesta.
Tuomakseen Soikku törmäsi sattumalta eräällä kisareissulla Ruotsissa. Tuomas oli ollut kuskina omalle siskolleen sekä tämän kisahevoselle, ja vaikka hän ei itse hevosihminen ollutkaan, tuntui Soikun hevoshistoria kiinnostavan huomattavasti enemmän kuin käynnissä oleva siskon ratasuoritus. Puhelinnumerot jäivät vaihtamatta, mutta Tuomas alkoi yhä useammin lähteä siskonsa mukaan kisareissuille, ja satunnaisten yhteentörmäysten myötä nuorten välit lämpenivät.
Seuraavat vuodet toivat mukanaan töitä, stressiä, häät sekä kaksi lasta. Perhe vietti usein aikaansa Tuomaksen isovanhempien tilalla Lempäälässä, jossa lapset saivat ruokkia kanoja, silitellä lampaita ja jonne rakennettiin jopa oma talli Soikun silloisia hevosia varten, jolloin kesänvietot paikkakunnalla onnistuivat paremmin.
Tuli vuosi 2016, kun Tuomaksen isovanhemmat totesivat, etteivät he enää jaksaisi pitää tilaa pystyssä. Eläimet myytiin hyviin koteihin, ja talo tyhjeni ennen joulua. Tilan kohtaloa ei tarvinnut miettiä pitkään, sillä Soikku sekä Tuomas olivat valmiita karistamaan pääkaupunkiseudun pölyt ja aloittamaan uuden perhe-elämän tilan omistajina.
Palaamme vuoden 2017 heinäkuuhun, jolloin viimeinen muuttokuorma saapui uusien omistajien mukana pihaan. Sillä hetkellä hevosia ei ollut, mutta tyhjä talli mahdollisti uusien hankkimisen tuota pikaa. Päätalon ovella oli vastassa Tuomaksen isoisä, joka toivotti uuden perheen tervetulleeksi. Perhe asettui nopeasti taloksi, ja jo ensimmäiset yöt menivät valvoen ja miettien, kuinka tonttia voisi hyödyntää mahdollisimman hyvin kisahevosia varten. Kuukaudet kuluivat, piha-alue koki suuria muutoksia ja pian tila oli valmis ottamaan ensimmäiset hevoset vastaan. Soikun, Tuomaksen ja lapsien tarina oli alkanut. Tervetuloa seuraamaan perheen arkea kenttähevosten parissa!