Kirjoittaja Maikku » Pe Loka 02, 2020 4:28 pm
Pickett, Paahtis, Inka ja Putte
Valmennuksessa oli mukana neljä hevosta, joiden taso oli metrin luokkaa tai yli. Lähdimme valmennuksen alkuun tekemään siirtymisiä sekä laukannostoja, jotta pystyin seuraamaan ratsukoiden työskentelyä ja jotta hevoset lämpenisivät kunnolla. Hyppäsimme alkuun myös muutaman tavallisen pystyesteen, ja kaikki hevoset tuntuivat vertyvän tasaiseen tahtiin, joten pääsimme aloittamaan päivän varsinaiset tehtävät.
-------------
Pickettistä huomasi, että sen taitotaso ylti selvästi tämän päivän esteiden yläpuolelle. Varsalomaa viettäneen tamman kanssa haluttiin kuitenkin edetä rauhassa, mikä ei kuitenkaan tuntunut olevan tamman oma ykkösvaihtoehto. Se kävi todella kierroksilla, ylitti niin lämmittelyesteet kuin päivän valmennusesteetkin leikiten ja olisi sitten mielellään jatkanut kovaa vauhtia kohti korkeampia esteitä. Juuso sai todella pitää istunnalla ja ohjilla huolta siitä, ettei tamma lähtenyt aivan lapasesta. Ratsukon kanssa päädyttiin tekemään esteiden välillä hieman työskentelyä sileällä, mikä rauhoitti tammaa, ja niiden myötä myös tunnilla harjoiteltava viiden esteen sarja sujui alkutuntiin verraten rauhassa. Matala tukki ylittyi helposti, kapea tarkkuuseste samoin, ja vaikka trakehner-haudan lähestyminen olikin hieman epävarmaa, hyppäsi tamma kuitenkin esteen rohkeasti. Alas hypyssä Pickett haki hieman tukea ratsastajalta, joka puolestaan osasi tsempata tamman hyvin hyppyyn, ja matalassa vesiesteessä ei tuntunut tamman mielestä olevan mitään haastavaa.
Paahtis oli hurmaava näky täpläpeitteessään. Tamma oli melko nuori, mikä näkyi tänään tietynlaisena herkkyytenä ratsastajan alla. Tammalla oli hyvä pohjakoulutus, sillä se ei reagoinut Jannan toisinaan selkeästi antamiin vääriin apuihin, mutta sen sijaan totteli kiltisti, kun oikeat avut tulivat oikeaan aikaan. Lämmittelyesteet sujuivat ratsukolta hyvin, mutta viiden esteen sarjassa tuli hieman ongelmia. Paahtis ei lähtenyt kovin mielellään hyppyyn, ja läheltä piti -vaaratilanteita nähtiin muutama, kun tamma veti jarrut pohjaan juuri ennen estettä. Otimmekin Jannan ja Paahtiksen kanssa väliin myös muutaman helpomman tason esteen, jotta saisimme paljon onnistumisia väliin, ja keskityimme erityisesti siihen, ettei ratsastaja jättäisi hevosta yksin hyppyyn vaan tukisi tätä erityisesti lähestymisen kanssa aktiivisesti. Toistojen myötä matala tukki, kapea tarkkuuseste, trakehner-hauta, alashyppy ja matala vesieste alkoivat sujua loppua kohden hyvällä menestyksellä.
Inka oli tänään melko verkkainen, mikä toi valmennukseen paljon sekä hyvää että huonoa. Huonoa siksi, että tamman parhaat puolet nähtiin itse hyppytekniikassa, kun taas kaikki liikkuminen esteiden välillä oli turhan laiskaa. Hyvää puolestaan siksi, että Inka oli pomminvarma ratsu, eikä sen kanssa tarvinnut pelätä yhtäkkistä spurttia tai edes kieltämistä, sillä kilttinä hevosena tamma hyppäsi esteen kuin esteen, vaikka lähestyminen olisikin ollut hidasta. Jessen kanssa aloimmekin käyttää eniten ajatusta eteenpäin ratsastamiseen myös esteiden välillä, sillä kenttäkisoissa myös vauhdilla oli suuri merkitys, pelkkä puhdas hyppytyyli maastoesteillä ei riittänyt sijoitukseen. Ja mitä enemmän mies hevosta käski eteenpäin, sitä paremmalta liikkuminenkin alkoi näyttää, ja kokonaisuus alkoi loppua kohden hahmottua paremmin. Tukit, tarkkuusesteet, trakehner-haudat, alas hypyt ja vesiesteet alkoivat sujua sarjana todella sujuvasti, eikä hyppytyyli kärsinyt, vaikka vauhtia lisättiinkin.
Tammojen sekaan päätynyt Putte-ruuna näytti tänään erinomaisen malliesimerkin yritteliäästä ja motivoituneesta ratsusta. Ruunaa ei ollut vauhdilla pilattu, eikä hyppytekniikkakaan ollut aivan puhdas - alastulosta puhumattakaan - mutta Jemiinan kanssa yhdessä he suorittivat kaikki esteet rohkeasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Täytyi myös kehua ratsastajaa, joka jatkuvasti kuunteli hevosta ja reagoi myös ruunan ajatuksiin ja liikkeisiin, ratsastus oli kaikin puolin harmonista katsottavaa.
Lämmittelyesteiksi olin koonnut pystyesteitä, joiden kanssa ei tuntunut olevan suurempia ongelmia. Viiden esteen sarja, joka sisälsi tukin, tarkkuusesteen, trakehner-haudan, alas hypyn sekä vesiesteen, sujui hieman tahmeasti, mutta varmasti. Tarkkuuseste oli ainoa, joka tuotti alkuun murhetta, kun suoraa lähestymistä ei meinannut ensin löytyä, mutta toistoilla ja harjoittelulla myös lähestymiset sujuivat loppua kohden paremmin.
-------------
Lopputunnista ratsukot laukkasivat vielä suurella ympyrällä, johon oli aseteltu tasaisin välein neljä matalaa pystyestettä. Tarkoitus oli pitää jokaisella hevosella tasaista vauhtia, jotta välit pysyisivät kohdillaan, eikä tietenkään puomien pudotus ollut suotavaa. Annoin ratsukoiden hyppiä rataa kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika hiljalleen siirtyä pitkin ohjin käyntiin ja antaa hevosten suorittaa rauhalliset loppukäynnit.
[b]Pickett, Paahtis, Inka ja Putte[/b]
Valmennuksessa oli mukana neljä hevosta, joiden taso oli metrin luokkaa tai yli. Lähdimme valmennuksen alkuun tekemään siirtymisiä sekä laukannostoja, jotta pystyin seuraamaan ratsukoiden työskentelyä ja jotta hevoset lämpenisivät kunnolla. Hyppäsimme alkuun myös muutaman tavallisen pystyesteen, ja kaikki hevoset tuntuivat vertyvän tasaiseen tahtiin, joten pääsimme aloittamaan päivän varsinaiset tehtävät.
-------------
Pickettistä huomasi, että sen taitotaso ylti selvästi tämän päivän esteiden yläpuolelle. Varsalomaa viettäneen tamman kanssa haluttiin kuitenkin edetä rauhassa, mikä ei kuitenkaan tuntunut olevan tamman oma ykkösvaihtoehto. Se kävi todella kierroksilla, ylitti niin lämmittelyesteet kuin päivän valmennusesteetkin leikiten ja olisi sitten mielellään jatkanut kovaa vauhtia kohti korkeampia esteitä. Juuso sai todella pitää istunnalla ja ohjilla huolta siitä, ettei tamma lähtenyt aivan lapasesta. Ratsukon kanssa päädyttiin tekemään esteiden välillä hieman työskentelyä sileällä, mikä rauhoitti tammaa, ja niiden myötä myös tunnilla harjoiteltava viiden esteen sarja sujui alkutuntiin verraten rauhassa. Matala tukki ylittyi helposti, kapea tarkkuuseste samoin, ja vaikka trakehner-haudan lähestyminen olikin hieman epävarmaa, hyppäsi tamma kuitenkin esteen rohkeasti. Alas hypyssä Pickett haki hieman tukea ratsastajalta, joka puolestaan osasi tsempata tamman hyvin hyppyyn, ja matalassa vesiesteessä ei tuntunut tamman mielestä olevan mitään haastavaa.
Paahtis oli hurmaava näky täpläpeitteessään. Tamma oli melko nuori, mikä näkyi tänään tietynlaisena herkkyytenä ratsastajan alla. Tammalla oli hyvä pohjakoulutus, sillä se ei reagoinut Jannan toisinaan selkeästi antamiin vääriin apuihin, mutta sen sijaan totteli kiltisti, kun oikeat avut tulivat oikeaan aikaan. Lämmittelyesteet sujuivat ratsukolta hyvin, mutta viiden esteen sarjassa tuli hieman ongelmia. Paahtis ei lähtenyt kovin mielellään hyppyyn, ja läheltä piti -vaaratilanteita nähtiin muutama, kun tamma veti jarrut pohjaan juuri ennen estettä. Otimmekin Jannan ja Paahtiksen kanssa väliin myös muutaman helpomman tason esteen, jotta saisimme paljon onnistumisia väliin, ja keskityimme erityisesti siihen, ettei ratsastaja jättäisi hevosta yksin hyppyyn vaan tukisi tätä erityisesti lähestymisen kanssa aktiivisesti. Toistojen myötä matala tukki, kapea tarkkuuseste, trakehner-hauta, alashyppy ja matala vesieste alkoivat sujua loppua kohden hyvällä menestyksellä.
Inka oli tänään melko verkkainen, mikä toi valmennukseen paljon sekä hyvää että huonoa. Huonoa siksi, että tamman parhaat puolet nähtiin itse hyppytekniikassa, kun taas kaikki liikkuminen esteiden välillä oli turhan laiskaa. Hyvää puolestaan siksi, että Inka oli pomminvarma ratsu, eikä sen kanssa tarvinnut pelätä yhtäkkistä spurttia tai edes kieltämistä, sillä kilttinä hevosena tamma hyppäsi esteen kuin esteen, vaikka lähestyminen olisikin ollut hidasta. Jessen kanssa aloimmekin käyttää eniten ajatusta eteenpäin ratsastamiseen myös esteiden välillä, sillä kenttäkisoissa myös vauhdilla oli suuri merkitys, pelkkä puhdas hyppytyyli maastoesteillä ei riittänyt sijoitukseen. Ja mitä enemmän mies hevosta käski eteenpäin, sitä paremmalta liikkuminenkin alkoi näyttää, ja kokonaisuus alkoi loppua kohden hahmottua paremmin. Tukit, tarkkuusesteet, trakehner-haudat, alas hypyt ja vesiesteet alkoivat sujua sarjana todella sujuvasti, eikä hyppytyyli kärsinyt, vaikka vauhtia lisättiinkin.
Tammojen sekaan päätynyt Putte-ruuna näytti tänään erinomaisen malliesimerkin yritteliäästä ja motivoituneesta ratsusta. Ruunaa ei ollut vauhdilla pilattu, eikä hyppytekniikkakaan ollut aivan puhdas - alastulosta puhumattakaan - mutta Jemiinan kanssa yhdessä he suorittivat kaikki esteet rohkeasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Täytyi myös kehua ratsastajaa, joka jatkuvasti kuunteli hevosta ja reagoi myös ruunan ajatuksiin ja liikkeisiin, ratsastus oli kaikin puolin harmonista katsottavaa.
Lämmittelyesteiksi olin koonnut pystyesteitä, joiden kanssa ei tuntunut olevan suurempia ongelmia. Viiden esteen sarja, joka sisälsi tukin, tarkkuusesteen, trakehner-haudan, alas hypyn sekä vesiesteen, sujui hieman tahmeasti, mutta varmasti. Tarkkuuseste oli ainoa, joka tuotti alkuun murhetta, kun suoraa lähestymistä ei meinannut ensin löytyä, mutta toistoilla ja harjoittelulla myös lähestymiset sujuivat loppua kohden paremmin.
-------------
Lopputunnista ratsukot laukkasivat vielä suurella ympyrällä, johon oli aseteltu tasaisin välein neljä matalaa pystyestettä. Tarkoitus oli pitää jokaisella hevosella tasaista vauhtia, jotta välit pysyisivät kohdillaan, eikä tietenkään puomien pudotus ollut suotavaa. Annoin ratsukoiden hyppiä rataa kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika hiljalleen siirtyä pitkin ohjin käyntiin ja antaa hevosten suorittaa rauhalliset loppukäynnit.