28.02.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Omistaja (Siguri)

Olin kuullut tallityttömme Tessan puhuvan nuoresta pienhevosesta, josta oltiin tehty vain muutamia päiviä aiemmin myynti-ilmoituksia. En ollut itse niin innostunut pienikokoisista hevosista – enhän minä niillä pystynyt ratsastamaan – mutta onneksi meillä oli Tessa. Hän näytti minulle ilmoituksen, ja kieltämättä piekkaritammassa oli jotain, joka sai minunkin huomion kiinnitettyä.

Otin yhteyttä myyjään, joka asui epäonneksemme aivan toisella puolen Suomea. Hän oli kuitenkin tulossa seuraavana lauantaina Iisalmeen kouluratsastuskisoihin, joten päätimme tavata siellä. Samalla näkisin, kuinka tämä tamma, Varia, oikein liikkuisi ratsastajan alla kisoissa.

Tuli lauantai ja lähdimme Tessan kanssa ajamaan kohti Iisalmea. Matka kesti lähes kolme tuntia, mutta lopulta pääsimme kisatallille. Kouluratsastuskilpailut olivat puolen päivän aikaan jo hyvässä vauhdissa, joten keskityimme Varian etsimisen sijaan katsomaan kisat loppuun; omistaja oli sanonut, että he starttaisivat viimeisten joukossa. Niin me odotimme Tessan kanssa, kunnes kaiuttimista kuului tuttu ratsukko.

Varia oli kieltämättä pieni ja siitä huomasi heti, että se jäisi aivan pian liian matalaksi ratsastajalleen. Ratsukko näytti kuitenkin taitonsa vielä viimeisen kerran helppo A -luokassa lähes virheettömällä suorituksella, ja minä olin aivan myyty tamman liikkeistä. En olisi voinut edes uskoa, että noin pieni hevonen pystyy liikkumaan noin sulavasti ja lennokkaasti.

Kisojen jälkeen lähdimme etsimään ratsukkoa, joka löytyi aivan tallin vierestä. Esittäydyimme, ja ratsastaja kysyi, haluaisimmeko mennä lämmittelykentälle kokeilemaan tammaa. Koska kisa-alue oli hiljentynyt, saimme ihan rauhassa katsoa, kuinka Varia kulkisi Tessan alla. Ja niin jo ensimmäiset minuutit näyttivät, että Varia osasi kulkea hyvin koottuna ja todella upein askelin. Sillä oli kuulemma potentiaalia myös esteille, mutta tällä kertaa emme pystyneet niitä kokeilemaan.

Koeratsastus sujui hyvin, mutta päätimme ottaa harkinta-aikaa vielä puolin ja toisin, ja ensi viikolla – mikäli päätyisimme ostamaan Varian – omistaja toisi sen meille kotiin asti, jossa voisimme kokeilla vielä esteitäkin.

Viikko kului nopeasti, ja päätöksen me olimme tehneet jo samana iltana kun näimme Varian. Olimme omistajan kanssa ahkerasti yhteydessä, kunnes koitti lauantai, ja Varia sekä tämän omistaja lähtivät ajamaan kohti Keski-Suomea. He saapuivat tallillemme kolmen aikaan, ja me olimme laittaneet valmiiksi niin karsinan kuin pienen esteradankin. Otimme Varian pois autosta ja talutimme sitä pitkän aikaa tallipihalla, jotta se saisi jalkojaan hieman vetreämmiksi.

Annoimme Varian levätä kahvittelun ajan tyhjässä karsinassa, kunnes oli aika siirtyä maneesiin. Varustimme Vilman sekä Tessan kanssa tamman, ja se vaikutti olevan ihan tyytyväinen koko hoitotoimenpiteen ajan. Lähdimme taluttamaan Variaa maneesiin, ja Tessa valmistautui kokeilemaan, oliko tamma yhtä hyvä selästä käsin kuin viikko sitten.

Ratsukko teki pitkät alkulämmittelyt, ja Varia näytti hieman alkukankealta. He pääsivät kuitenkin nopeasti yhteisymmärrykseen liikkumisen suhteen, ja pian meno näytti aivan yhtä hyvältä kuin viime kerralla. Ratsukko lähti ylittämään esteitä, eikä Varian hyppytyylissä ollut juuri mitään moitittavaa. Se tarvitsisi hieman vielä harjoitusta ponnistuspaikan etsimisen kanssa, mutta muuten meno näytti todella hyvältä.

Tessa jäi Varian kanssa maneesiin suorittamaan loppukäyntejä siksi aikaa kun me tamman omistajan kanssa lähdimme kirjoittamaan papereita. Kävimme läpi vielä eläinlääkärin todistuksia ja muita tärkeitä asioita, kunnes paketti alkoi olla valmis. Kello alkoi olla lähemmäksi seitsemää, kun saimme Varian karsinaansa yöpuulle. Tamman entinen omistaja lähti ajamaan kohti Jyväskylää, jossa hänellä oli kuulemma yöpaikka, ja me heljävirtalaiset jäimme ihailemaan uutta pienhevosta, joka näytti niin rauhalliselta karsinassaan. Täytyi kyllä kiittää Tessaa, joka löysi tämän tapauksen!