Luonne
Hipparilla syntyi kahdelle kenttäratsulle eräänä keväisenä yönä. Synnytys ei ollut kaikista helpoin, eikä emä meinannut ensin hyväksyä varsaa omakseen. Omistajat soittivat kaikki mahdolliset tallit läpi, mutta emänkorviketta ei löytynyt millään. Juuri kun toivo alettiin menettää, huomattiin Helni-emä imettämässä muutaman päivän ikäistä varsaansa.
Hippa kasvoi nopeasti, ja se oli pienestä lähtien todella varmajalkainen. Tamma oli kuulemani mukaan yksi tallin rauhallisimmista hevosvarsoista, mutta jostain syystä en ihan uskonut sitä väitettä. Meille viisivuotiaana tullessaan Hippa oli nimittäin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Se keksi milloin mitäkin kujeita hoitajan pään menoksi, kuten pipon nappaamista päästä, lukkojen availemista (siinä se olikin mestari, ennen kuin oveen tajuttiin asentaa varmuuslukko) ja harjojen viskelyä ämpäristä pois. Onneksi Hippa ei ole kuitenkaan millään tapaa pahantahtoinen, vähän sellainen häseltäjäluonne vaan.
Kuvat © SN
Suku
| i. Iippari sh, rt, 158 cm evm | ii. Iisakki evm | iii. Iivana evm |
| iie. Vappuriina evm | ||
| ie. Juliska evm | iei. Morriska evm | |
| iee. Julietta evm | ||
| e. Helniina sh, rn, 157 cm evm | ei. Elvari evm | eii. Elvin evm |
| eie. Anissa evm | ||
| ee. Hinna evm | eei. Hilari evm | |
| eee. Hulinatar evm |
| Syntynyt | Varsa | Isä | Saavutukset | |
|---|---|---|---|---|
| 05.10.2019 | o. | Korpihovin Romeo | Kailan Rominki | – |
i. Iippari (sh, rt, 158 cm) oli nuoruudessaan todella menestynyt ja tunnettu kenttähevonen. Se kilpaili CIC1-luokassa asti ja peittosi usein jopa täysiveriset kilpailijansa. Iipalla oli ideaalinen rakenne monipuoliseen ratsukäyttöön, sillä sen pitkät jalat tekivät liikkeistä näyttävät ja hyvin treenattu, lihaksikas runko puolestaan edesauttoi menestystä esteillä. Ori oli hyvin haluttu jalostukseen, sillä taitonsa lisäksi Iippa oli luonteeltaan hieman keskivertoa kisaoria rauhallisempi ja mukavampi käsitellä. Jälkeläisiä Iippa sai elämänsä aikana yhteensä seitsemän, kolme oria ja neljä tammaa, joista suurin osa peri isänsä hyvää hyppytekniikkaa, rohkeutta erilaisille esteille sekä hyvää motivaatiota ratsastajan kanssa. Iippa oli omistajansa silmäterä, joka luopui hevosharrastuksesta sinä päivänä, kun ori lopetettiin 22 vuoden ikäisenä omalle kotilaitumelleen vakavan sairastumisen vuoksi. Orin ruusukkeet ja valokuvat koristavat yhäkin Iipan kotitallin seinää, ja sen muisto on jäänyt elämään tallilaisten keskuudessa.
ii. Iisakki (sh, rt, 158 cm) teki elämänsä aikana näyttävän uran kenttähevosena. Se ylitti erikoisemmatkin esteet leikiten, eivätkä edes vieraat paikat, ihmiset tai hevoset saaneet oria hermostumaan. Iisakki oli tasaisen varma suorittaja, ja siihen pystyi luottamaan kuin kallioon. Ori kuitenkin tarvitsi selkäänsä ihmisen, joka pystyi kunnioittamaan sen omaa osaamista ja löysäämään ohjia esteiden lähestyessä, jolloin Iisakki sai näyttää kykynsä omalla tavallaan. Parhaimmat kisavuodet päättyivät orin ollessa 15-vuotias, minkä jälkeen sen kanssa kierrettiin vielä näyttelykehiä. Iisakki kantakirjattiin toiselle palkinnolle, ja se oli rakenteeltaan melko perinteinen ratsutyyppinen hevonen, jolla kuitenkin oli pitkät jalat. Näyttelymenestystä kertyi myös arvonimiin saakka, ja monet tamman omistajat ihailivat Iisakkia näyttelykehien laidalla. Jälkeläisiä ori saikin elämänsä aikana kolme, joista kaikki tekivät isänsä tavoin hyvän uran monipuolisina kisaratsuina. Iisakin elämä päättyi 20-vuotiaana tapaturman seurauksena, vain päivää ennen viimeisen jälkeläisen syntymää.
ie. Juliska (sh, rt, 159 cm) ei ollut hevonen, joka olisi jäänyt hyvällä tavalla ihmisten mieleen. Tamman tallikäytös oli nuoresta asti jopa vastenmielistä, ja se ei pelännyt näyttää mielipidettään muun muassa varustamisen tai lastaamisen suhteen. Julin kanssa oli käytännössä mahdotonta työskennellä maasta käsin ilman vastalauseita, mutta syy, miksi tamman omistaja ei laittanut tätä jo nuorena huutokauppaan, oli puhtaasti sen tapa suorittaa kouluratoja. Julin liikkeissä oli todella hyvä tasapaino lennokkuutta ja tempoa, ja se teki jokaisen tehtävän huolellisesti loppuun saakka. Ratsuna tamma oli aivan toista luokkaa kuin käsitellessä; se kuunteli ratsastajaansa ja kilpaili lopulta jopa vaativa A -luokassa saakka. Juli oli kuitenkin todella herkkä avuille, eikä se sietänyt ohjista vetämistä ollenkaan, mutta oikean ratsastajan alla siitä kuoriutui upea ja menestyksekäs kouluratsu. Tamma sai elämänsä aikana kaksi jälkeläistä, yhden orin ja yhden tamman, joista kumpikin kilpaili kouluratsastuksen lisäksi myös esteillä. Juli menehtyi nuoremman varsan synnytyksessä tulleisiin komplikaatioihin vasta 16 vuoden iässä, mutta tammavarsa, joka syntyi jälkimmäisenä, oli niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta aivan Julin kaltainen ja jäi tamman omistajalle korvaamaan emänsä jättämän tyhjän aukon.
e. Helniina (sh, rn, 157 cm) oli hevonen, joka tuli pienestä asti hyvin toimeen ihmisten kanssa. Se oli helposti motivoitavissa herkuilla, eikä yhteisen sävelen löytämiseen tarvittu kuin pala porkkanaa. Henni oli pätevä ratsu myös vasta-alkajille, mutta parhaimmillaan se oli osaavan ja tehokkaan ratsastajan alla, joka osasi samalla patistaa tammaa eteenpäin, mutta antaa myös paljon kiitosta onnistumisista. Tamma oli pitkään harrasteratsuna yksityisellä omistajalla, mutta 10-vuotiaana se myytiin omistajan ajanpuutteen vuoksi eteenpäin. Henni ehti tehdä uuden omistajan kanssa lyhyen kisauran sekä koulu- että esteratsastuksessa, ja vaikka taito ei korkeisiin luokkiin riittänytkään, oli tamman motivaatio aivan omaa luokkaansa. Se hyppäsi esteen, vaikka ei ollutkaan varmaa, riittääkö vauhti yli, ja kouluradoilla se tuntui reagoivan pieniinkin apuihin – joskus vain katseeseen ja ajatukseen. Henni sai elämänsä aikana kolme jälkeläistä, joista kaikki olivat emänsä tavoin ruunikoita, melko kevytlinjaisia ja pitkäjalkaisia sekä juuri sopivan kilttejä myös aloittelijoiden käsiteltäväksi. Tamma jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana jatkuvasti toistuvien jalkavaivojen seurauksena omalle kotilaitumelleen.
ei. Elvarin (sh, rn, 155 cm) elämästä ei vauhtia puuttunut! Orin suvusta löytyi ravilinja, minkä vuoksi myös Elvarin kanssa lähdettiin kokeilemaan onnea raviradoilla. Hyvin sujunut ajokoulutus näytti, että orilla oli selvästi ravaaminen verissä, mutta tahti ei aivan riittänyt nopeampia kilpailijoita vastaan. Elvari myytiin 6-vuotiaana ratsastuskouluun, jossa sen kanssa tehtiin kova työ ravin tasapainottamiseksi ratsukäyttöön, mutta puhdasta kouluravia orilta ei koskaan löydetty. Sen sijaan entiselle ravurille epätyypillisesti Elvari oppi hyppäämään lähes metrin rataesteitä, ja sen kanssa käytiin kiertämässä ympäri Suomea estekisoissa. Menestystä tuli vaihtelevasti, mutta lähtökohtaisesti orin radat olivat puhtaat ja vauhti suorastaan päätähuimaava. Ori sai kaksi jälkeläistä, joista toinen kokeili paremmalla menestyksellä onneaan ravihevosena ja toinen lähti yleispäteväksi harrasteratsuksi Etelä-Suomeen. Elvari jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana, kun se loukkasi jalkansa tarhassa, eikä kuntoutuksestakaan ollut enää apua.
ee. Hinna (sh, rt, 157 cm) oli hieno yleispainotteinen tamma, joka oli rakenteeltaan todellinen aarre. Se pärjäsi jo varsana hyvin näyttelyissä, ja hyvän näyttelyuran päätteeksi tamma kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Sillä oli ratsutyypille ominainen ryhdikäs, pitkä kaula, melko lyhyt runko sekä pieni pää, ja erityistä mainintaa tamma sai sen hienosta, punertavasta värityksestään. Näyttelyiden lisäksi tamman kanssa kouluttauduttiin jo melko nuorena ensin ajolle ja sitten sekä koulu- että esteratsastukseen. Tamma kilpailikin valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa 10-vuotiaaksi saakka, minkä jälkeen sen kanssa käytiin starttaamassa myös kenttäkisat hyvin tuloksin. Tamma oli melko haluttu hevonen jalostukseen, ja se saikin viisi varsaa, joista suurin osa peri tamman hyvän rakenteen sekä ilmavan liikkeen ja hyvän hyppytekniikan. Hinna kuoli 25-vuotiaana päästä löydetyn kasvaimen vuoksi, ja sen omistaja kuvailee tammaa elämänsä hevoseksi, jonka kanssa hän ehti kokea paljon ja joka oli luonteeltaan puhdasta kultaa.
Muu suku:
iii. Iivana (sh, rt, 158 cm)
iie. Vappuriina (sh, rt, 155 cm)
iei. Morriska (sh, m, 152 cm)
iee. Julietta (sh, rt, 159 cm)
eii. Elvin (sh, rt, 154 cm)
eie. Anissa (sh, rn, 155 cm)
eei. Hilari (sh, rt, 157 cm)
eee. Hulinatar (sh, rt, 157 cm)
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
06.03.2016 – Estevalmennus, kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)
Tänään me laitoimme Julian ensimmäistä kertaa Hipan selkään. Juli mainitsi jo muutamia päiviä sitten, ettei hän ollut hyppinyt vuosiin, mutta hänellä oli hyvin aikaa valmistautua päivän valmennukseen. Pian he saapuivatkin seurakseni maneesiin, jonne olin koonnut pieniä verryttelytehtäviä kavaleteista.
Ratsukko suoritti pitkät alkukäynnit ja lähti sitten ravaamaan erilaisilla ratsastusradan teillä. He tekivät voltteja, ympyröitä ja kiemurauria, kunnes Hippa alkoi vaikuttaa rennolta. Se asteli pitkin ja kevyin askelin ravia, ja tamman takaosa oli todella hyvin käytössä. Pyysin ratsukkoa siirtymään ensimmäisenä laukkakavaleteille, jotka olin asetellut keskiympyrälle. Tarkoitus oli mennä myötälaukkaa ja ylittää esteitä hieman viistosta. Pyysin Julia keskittymään ennen kaikkea tasaiseen vauhtiin, jotta askeleet asettuisivat hyvin kavalettien väleille.
Ratsukko lähti tekemään ympyrää, ja Julista huomasi heti, että hän oli jännittynyt. Hippa kuitenkin hoiti tehtävän hyvin, eikä Julin tarvinnut tehdä muuta kuin pitää tamma ympyrällä. Jonkin aikaa ympyrää laukattuaan myös Juli alkoi päästä tehtävään mukaan, eivätkä pienet kavaletit tuntuneet enää missään.
Ratsukko teki laukkaharjoitusta kumpaankin suuntaan sillä aikaa kun minä kokosin muutaman esteen pitkälle sivulle. Ensimmäisenä oli matala ristikko, sen jälkeen pystyeste ja lopuksi jälleen ristikko. Esteiden välissä Hippa ehtisi ottaa vain kaksi laukka-askelta, joten Julin oli pysyttävä skarppina esteiden ajan. Pyysin ratsukkoa ottamaan muutaman käyntiaskeleen ja siirtymään sitten kokoamalleni sarjalle.
Ratsukko lähestyi melko laiskasti sarjaa, mikä ei ollut yhtään Hipan tapaista. Huomasin Julin hieman jarruttelevan jostain syystä tammaa, mutta he kuitenkin lähtivät ylittämään esteitä huonosta vauhdista. Julilla oli todella hyvä istunta, eikä esteiden kanssa ollut mitään ongelmaa, joten ratsastaja pystyi jälleen huokaisemaan ja rentoutumaan selässä. Toinen ylitys sujui paljon paremmin, ja vauhtikin pysyi todella hyvänä. Hipan pitkät askeleet sekoittivat hieman rytmitystä, mutta Juli sai tamman askeleet hyvin korjattua.
Nostin sarjan esteet seitsemäänkymmeneen senttimetriin, ja ratsukko jatkoi radan ylittämistä aivan yhtä hyvin kuin aiemmin. Hippa näytti hieman epäröivän ponnistuspaikkojen kanssa, mutta hypyt näyttivät muuten todella hyviltä, ja Juli uskalsi lähteä niihin mukaan. Hetken aikaa hypittyään pyysin ratsukkoa ottamaan jälleen muutaman käyntiaskeleen sillä aikaa, kun minä kokosin viidestä, lähes metrin esteestä koostuvaa rata maneesiin.
Kun rata oli valmis ja ratsukko palautunut lämmittelyistä, esittelin radan Julille. Pyysin häntä kiinnittämään huomiota ensisijaisesti lähestymisiin, jotta ne olisivat rauhalliset ja tasapainoiset kaikin puolin. Juli vaikutti ymmärtävän, ja niinpä hän nosti laukan ja lähti suuntaamaan kohti ensimmäistä estettä.
Ratsukko näytti löytäneen yhteisen sävelen, sillä rata sujui todella hyvin. Kolmannella esteellä Juli laski hieman väärin askelia eikä pysynytkään ihan hypyssä mukana, mutta muuten he ylittivät esteet ongelmitta. Pyysin ratsukkoa jatkamaan radan ylitystä monta kertaa, jotta ratsastaja saisi varmasti tuntuman esteisiin ja jotta hänelle jäisi onnistunut ja hyvä tunne valmennuksesta.
Kun rataa oltiin hypitty lähes kyllästymiseen asti, pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja antamaan Hipalle pitkät ohjat. Kehuin ratsukkoa hienosta suorituksesta ja sanoin myös, että viimeisillä kierroksilla Juli ratsasti todella hyvin eteen, enkä uskonut heillä olevan mitään ongelmaa jatkossa, kunhan Juli vain uskaltaisi luottaa itseensä. Loppukäyntien ja esteiden siivouksen jälkeen lähdimme ratsukon kanssa kävelemään yhdessä takaisin tallille.
Hippa on virtuaalihevonen
Tämä hevonen ja sen tekstit ovat täysin fiktiivisiä. Sivun tiedot eivät liity millään tapaa kuvissa olevaan hevoseen.