Luonne
Kesä on monelle tallinomistajalle erityistä aikaa. Ei pelkästään kisakauden, näyttelyiden ja laitumille laskemisen takia, vaan myös siksi, että lämpimät ja aurinkoiset kelit tuovat uusia hevosia mukanaan. Toisille talleille syntyy varsoja, toiset omistajat – kuten minä – taas puolestaan tuntevat kesäkeleillä jaksavansa viettää kaikki päivät tallilla auringosta nauttien. Ja siihen rinnalle mahtuu hyvin yksi uusi hevonen, jos toinenkin.
Olen yrittänyt olla maltillinen orien ostamisen kanssa, sillä niiden laumakemiat eivät ole tuntuneet kohtaavan aivan halutulla tavalla. Lähdinkin tänä kesänä etsimään tallillemme uutta tammaa, jotain jo kisaiässä olevaa, kunnes törmäsin Laaroksen kanssa kisoissa ollessani vanhaan tuttuuni Annastiinaan. Hänellä oli suomenhevostalli Mikkelissä, ja olin päässyt seuraamaan naisen kasvatustyötä jo pitkään. Valitettavasti hänellä ei juuri nyt ollut myynnissä yhtään kisaikäistä tammaa, mutta yksi lupaava nuori ori oli kaupan. En ensin ollut vakuuttunut Annastiinan myyntipuheista, mutta lopulta istuimme tallikahvilassa toista tuntia, kun hän esitteli minulle kuvia ja videoita Viskeristä.
Viskerin isä oli hieno kisa- ja näyttelyori, emä puolestaan oli nuorempana tehnyt hyvän uran kouluratsuna, minkä jälkeen se siirtyi siitostammaksi kolmelle varsalle. Visker oli nuoresta asti ollut poikkeuksellisen kiltti ja rauhallinen ori, ja sen kanssa kaikki käsittelyharjoituksista ratsastuskoulutukseen oli sujunut hyvin. Ensin ori opetettiin ajolle, ja se kulki todella luontevasti kärryjen kanssa. Myöskään myöhemmin selkään noussutta ihmistä se ei säpsähtänyt, ja aivan perusasiat ratsastuksesta ori tuntui oppivan hetkessä. Viskerin oli kuitenkin tarkoitus jo varsana lähteä myyntiin, ja uusi koti odottikin sitä vuoden iässä aina uuden omistajan perumiseen saakka. Sen jälkeen Annastiina oli ajatellut hoitaa peruskoulutukset alta pois, jotta ori olisi helpompi myydä.
Ja niin sitä mentiin, viikkoa myöhemmin ajoin Mikkeliin katsomaan oria, ja rakastuin saman tien sen lempeisiin silmiin ja hörökorviin. Ori katsoi minua laitumella, käveli suoraan luokseni ja painoi päänsä minua vasten rapsutusten toivossa. Kaupat tehtiin, ja ori lähti mukaani Korpihoviin vielä samana päivänä.
—–
Viski on hevonen, jonka ostoa en ole katunut päivääkään. Olen aiemminkin tavannut rauhallisia oreja, mutta Viskin kaltaista en ikinä. Ori juoksee laitumelta ensimmäisenä vastaan, hörisee ystävällisesti ja painaa päänsä ihmistä vasten. Viski seuraa taluttajaansa aivan minne tahansa luottavaisin mielin, ja riimunarukin tuntuu usein olevan mukana vain muodon vuoksi. Jos Viski joskus sattuisikin lähtemään omille teilleen, riittää, kun kutsuu oria nimeltä – se kyllä ravaa pikavauhtia kutsusta takaisin ihmisen viereen. Ori on todella perso herkuille, ja niiden eteen se tekisi mitä tahansa, mutta myös rapsutukset, kehut ja taputukset kelpaavat palkinnoksi aivan yhtä hyvin.
Viski on utelias hörökorva, joka haluaa olla aina siellä, missä tapahtuu. Karsinastaan se seuraa ihmetellen tallielämää, ja ulkona ollessaan se leikkii mielellään tarhakavereiden kanssa. Orin yksi – ja ainoa – huono puoli tuntuu olevan sen haluttomuus jäädä yksin. Laitumella Viski muuttuu levottomaksi ja jää huutamaan laumansa perään, ja myös karsinassa ollessaan on tärkeää, että sen näköpiirissä on edes yksi toinen hevonen. Muuten Viskin karsinakäytös on esimerkillistä, ja se antaa hoitaa, varustaa ja pestä itsensä ongelmitta. Erityisesti kuumina kesäpäivinä raikkaat pesuhetket ovat orin mieleen, ja yksi orin lempipuuhista tuntuu vedellä ja vesiletkulla leikkiminen. Mitä käsittelyyn tulee, Viski on aivan unelmahevonen niin aloittelijalle kuin kokeneellekin hoitajalle.
Viski on todella mukava hevonen ratsastaa. Sillä on pehmeät askeleet ja liikkuminen on sulavaa ja vaivatonta. Viski ei tarvitse pitkiä alkuverryttelyjä, vaan se tuntuu olevan aina valmis suorittamaan vaativiakin kouluratoja kylmiltään. Motivaatio ja miellyttämishalu ovat orilla kohdillaan, ja sen kanssa on todella helppo päästä yhteisymmärrykseen liikkumisesta ja suoritettavista tehtävistä. Ori on avuille melko herkkä, ja suurin työ olisikin hyvä tehdä istuntaa käyttäen. Viski kyllä pysähtyy, kun puristaa polvilla, ja lähtee liikkeelle jo pienellä kallistumisella taaksepäin. Jos ohjiin jää roikkumaan, muuttuu ori helposti epävarmaksi ratsuksi, joka ei enää tiedä, mitä siltä halutaan, ja alkaa hätiköidä. Viski kuitenkin palautuu nopeasti takaisin avuille, kunhan ratsastaja pystyy rauhoittamaan tilanteen ja keventämään otettaan. Parhaimmillaan Viski on todella energinen, itseään hyvin kannatteleva ja taitava ratsu, jonka bravuureita kouluradoilla ovat ehdottomasti lisätyt askellajit sekä laukkatehtävät.
Viskissä on potentiaalia myös esteille, ja se hyppää vajaan metrin radan mennen tullen. Motivaationsa se on perinyt suoraan isältään, joka Viskin tavoin on todella rohkea hyppääjä ja joka ennemmin lähtee epävarmaan hyppyyn kuin kieltää. Viski on todella kiltti ratsastaa esteillä, mikä näkyy erityisesti sen tavassa antaa ratsastajalle paljon anteeksi. Myös aloitteleva ratsastaja pärjää varmasti Viskin kanssa, sillä parhaimmillaan se täytyy vain ohjata oikealle esteelle ja Viski hoitaa loput. Jos orista kuitenkin haluaa enemmän irti ja keskittyä ylipääsyn lisäksi myös hyppytyyliin, on selkään hyvä laittaa kokeneempi ratsastaja, joka osaa tarpeen tullen lyhentää askelia ja koota oria. Viskin askelia on onneksi todella helppo säätää, ja lähtökohtaisesti ori tekeekin kaiken, mitä ratsastaja pyytää – kunhan vain osaa pyytää rauhallisesti ja kevyesti.
Kisaamisen lisäksi Viski on osoittautunut todella maastovarmaksi hevoseksi, ja lähilammella uiminen on yksi orin lempipuuhista. Vieraat asiat se ottaa vastaan joko uteliaasti tutkien tai hieman kauempaa selvittäen, onko syytä jännittää. Viski on myös todella helppo motivoida, minkä vuoksi sille on jo pienenä opetettu erilaisia temppuja, kuten jalan nostoa ja kumartamista. Ja kuten sanottu, Viskille kelpaa niin herkut kuin rapsutuksetkin. Ori tyytyy vähään, mutta se antaa ihmisille todella paljon. Viski tuntuukin olevan sydämeltään puhdasta kultaa, ja sen kanssa on ilo työskennellä päivästä toiseen.
Suku
Viskin suku koostuu monipuolisista hevosista, joista erityisesti isän puolen hevoset ovat kilpailleet menestyksekkäästi sekä esteillä että koulussa. Erityisesti oreja on kantakirjattu hyville palkinnoille, ja näyttelymenestystä löytyy niin oreilta kuin tammoiltakin. Emän suku puolestaan on täynnä sekä kilpailleita hevosia että myös harrastehevosia, ja kolmannesta polvesta löytyy myös ratsastuskoulun ratsuja. Viski on perinyt isän puolen hyvän rakenteen ja liikkeen sekä emän puolelta orille on tullut erinomaista luonnetta ja kilttiä ratsastettavuutta. Myös Viski periyttää näitä piirteitä jälkeläisilleen.
i. Vahur sh, m, 157 cm evm | ii. Valentin evm | iii. Tuntematon - |
iie. Tuntematon - | ||
ie. Hildur evm | iei. Tuntematon - | |
iee. Tuntematon - | ||
e. Priska sh, rn, 150 cm evm | ei. Ruskaroo evm | eii. Tuntematon - |
eie. Tuntematon - | ||
ee. Priitu evm | eei. Tuntematon - | |
eee. Tuntematon - |
Sukuselvitys tulossa.
Kilpailukalenteri
Viski on virtuaalihevonen
Tämä hevonen ja sen tekstit ovat täysin fiktiivisiä. Sivun tiedot eivät liity millään tapaa kuvissa olevaan hevoseen.