Myyntiin – Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Eenikin entinen omistaja (Siguri)

Ehdimme Eenikin kanssa hädin tuskin aloittaa yhteistä elämäämme, kun tieto opiskelupaikasta tavoitti minut. Olin ajatellut mielessäni jo pitkään, etten lähtisi viemään Eenikiä mukanani Helsinkiin jos muutto tulisi eteen, ja kun paikka Sibelius-Akatemiasta aukeni, en voinut jättää elämäni tilaisuutta käyttämättä.

Haikein mielin aloin etsiä Eenikille uutta kotia. En tehnyt julkisia myynti-ilmoituksia vaan yritin ensin löytää kotia verkostoideni kautta. Ei mennyt montaakaan päivää, kun minuun otti yhteyttä Tessa, joka työskenteli Korpihovi-nimisellä tallilla. Parasta tallissa oli se, että se sijaitsi Keski-Suomessa, vain 50 kilometriä Eenikin nykyiseltä tallilta, eli aina, kun kävisin kotona, pystyisin vierailemaan myös orin luona.

Tessa sekä Korpihovin omistaja tulivat koeratsastamaan Eenikin jo seuraavana päivänä yhteydenotosta. Huomasin nopeasti, että Tessa oli todella taitava käsittelijä ja kooltaan pienhevosen selkään juuri sopiva. Myös tuleva koti hevoskavereineen kuulosti kaikin puolin hyvältä, joten pohdimme kumpikin osapuoli asiaa yön yli mutta lopulta totesin, ettei parempaa kotia Eenikille – varsinkaan tällaisella aikataululla – löytyisi.

Oli Eenikin aika lähteä kohti uusia seikkailuja.

Ensimmäiset koulukisat – Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Eenikin entinen omistaja (Siguri)

Olimme tehneet Eenikin kanssa todella huolelliset ratsukoulutukset sekä käyneet myös valmennuksissa. Vaikka meidän ei ollut alun perin tarkoitus lähteä kilpailemaan, olin eräänä unettomana yönä ilmoittanut meidät helppo D -kisoihin lähitallille. Heti seuraavana aamuna kaduin hieman asiaa, mutta toisaalta odotin mielenkiinnolla, kuinka kisareissu sujuisi.

Kisapäivän koittaessa lähdimme aikaisin aamulla matkaan. Eenik oli vieraalla tallilla ensin hieman hämillään, mutta sopeutui kuitenkin todella nopeasti uuteen ympäristöön. Varustaminen sujui hyvin, samoin lämmittelyt kentällä, jossa oli Eenikin lisäksi kaksi muuta, sille vierasta hevostammaa. Itse olin niin keskittynyt muistelemaan kouluohjelmaa, että unohdin verrytellä hevosen laukassa, mutta onneksi sitä askellajia ei ohjelmassa tarvittaisi.

Meidän vuoromme astua estradille kuulutettiin pian. Teimme tervehdyksen, kuten olimme opetelleet, ja lähdimme liikkeelle käynnissä. Eenik siirtyi pyynnöstä todella hyvätempoiseen raviin, ja saimme tehtyä niin ympyrät kuin muutkin ratsastusradan tiet erittäin onnistuneesti. Siirtyminen takaisin käyntiin oli kuitenkin hieman hidasta (kiitos selässä olevan, jännityksestä kankean ratsastajan), mutta pääsimme kuitenkin ratsastamaan ohjelman loppuun asti.

Sijoitusta ei tällä kertaa tullut, vaan jäimme neljänneksi viimeisiksi, mutta kisakausi oli joka tapauksessa virallisesti korkattu!

Maastakäsittelyä – Kouluvalmennus, kirjoittanut: Eenikin entinen omistaja (Siguri)

Einikin kanssa oltiin harjoiteltu paljon maastakäsin työskentelyä. Se osasi hienosti pelkillä ääniavuilla peruuttaa ja vaihtaa askellajia sekä pysähtyä. Kaikki nämä olivat todella hyödyllisiä taitoja, kun pääsisimme aloittamaan ratsastuskoulutuksen aivan lähiaikoina myös selästä käsin.

Tänään teimme maastakäsin kuitenkin hieman erilaista harjoitusta. Olimme opetelleen orin kanssa kosketuskeppiin kurottamista turvalla, ja sen avulla pääsimme tänään harjoittelemaan kumartamistemppua. Asento ei ollut orille kovin luonnollinen, eikä se heti saanut ajatuksesta kiinni, mutta hyvien palkkojen avulla ja tehtävän pilkkomisella saimme pikku hiljaa orin etuosaa kohti maata ja kumarruksen hyvin alkuun.

Tehtävä ei varsinaisesti auttanut meitä ratsastusta ajatellen, mutta oli muuten hauskaa ajanvietettä. Ties minkälainen temppuponi Eenikistä vielä kuoriutuisikaan!

Ensimmäinen maastoretki – Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Eenikin entinen omistaja (Siguri)

Siitä oli nyt kuukausi, kun Eenik oli saapunut uuteen kotiinsa. Uudet tarhakaverit, kaksi nuorta ruunaa, se otti todella hyvin vastaan ja löysi paikkansa nopeasti pahnanpohjimmaisena. Arki tarhan ja tallin välissä tuntui sujuvan todella luontevasti, ja pelko siitä, kuinka ori tulisi sopeutumaan pihattomaan elämään, oli hälvennyt.

Kotipiha oli tullut todella tutuksi, ja olimme kävelleet orin kanssa lähikatuja edestakaisin. Tänään kuitenkin lähtisimme tutustumaan maastoon, ja olimme ottaneet avuksemme Kaisan ja Risto-ponin, joka oli aivan omiaan metsäpoluilla.

Kaisa ratsasti Riston kanssa edellä, me tulimme Eenikin kanssa taluttaen perässä. Ori pysähteli mielellään syömään maasta heinätupsuja, mutta muuten se pysytteli laumakaverinsa Riston lähellä. Varmajalkaisesti se asteli kivien ja kantojen yli, eikä vastaan tullut ojakaan tuntunut hidastavan matkaa.

Kun maastopolku päättyi ja eteen avautui tallipiha, ryhdistyi Eenik oitis. Se meinasi lähtee ravaamaan kohti tuttua tallirakennusta, mutta pysytteli kuitenkin kauniisti vierellä kun pyysin. Eenik oli aivan ihana hevonen taluttaa – se kertoi kyllä herkästi, jos halusi lähteä vastakkaiseen suuntaan tai ottaa reippaampia askelia, mutta pienellä prrr-äänellä se rauhoittui hetkessä kulkemaan ihmisen tahtiin.

Eenik saapuu kotiin – Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Eenikin entinen omistaja (Siguri)

Eenik oli saanut viettää nuoruutensa kotitallillaan. Se vieroitettiin myöhään emästään, ja lopulta se eli tyytyväisenä kahden muun orin kanssa pihatossa nauttien suuresta tarhastaan. Eenikin kanssa harjoiteltiin yhteisiä arkitaitoja jo pienestä varsasta lähtien, ja muun muassa riimunarun pukeminen yhdessä ruokapalkan kanssa saivat sen juoksemaan ensimmäisenä ihmisen luokse, kun tämä lähestyi tarhaa riimu kädessään.

Minulle Eenik muutti kesäkuun alussa, vain kuukautta ennen kolmevuotissyntymäpäiväänsä. Ori oli hieman ihmeissään peruuttaessaan trailerista ulos, mutta se lähti melko nopeasti tutkimaan uutta ympäristöä. Lähimmässä tarhassa olevat nuoret hevoset asettuivat riviin ihmettelemään uutta tulokasta, ja Eenik katsoi näitä vähintään yhtä kummissaan. Lopulta, kun piha-alue oli tullut tutuksi, lähdimme talliin.

Uudessa kodissaan Eenikillä ei ollut enää pihattoa, mikä oli suurin huolenaiheeni. Onneksi meillä oli suuret tarhat, joissa ori saisi viettää valtaosan päivästään, mutta sateen- ja tuulensuojan puute oli tietysti haaste. Myöskään tallissa ori ei ollut viettänyt pitkiä aikoja aiemmin, mutta saman tien, kun se pääsi karsinaan, se tuntui asettuvan kodiksi ja alkoi syödä heiniä. Uuteen kotiin sopeutuminen lähti liikkeelle hienosti.

Eenikissä oli kaikki kohdillaan. Se oli fiksu, tasapainoinen ja todella nopeasti oppiva varsa, jonka kanssa pääsimme aloittamaan yhteisen elämän hyvältä pohjalta. Kiitos kasvattajalle hyvästä työstä!