Jokitanhuan synty
En ollut koskaan pitänyt hevosista, se oli enemmän siskoni juttu. Minua kiinnostivat työ, perhe-elämä ja matkustaminen, eikä siihen samaan elämään mahtunut yksikään eläin.
Olin vasta 21-vuotias, juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, kun sain elämäni surullisimman puhelinsoiton. Vasta mopokortin saanut siskoni oli joutunut pahaan auto-onnettomuuteen ja vain puoli tuntia myöhemmin menehtynyt sairaalassa. Elämäni tuntui pysähtyvän sillä hetkellä, enkä voinut tehdä muuta kuin jättää poikaystäväni huolehtimaan yhteisestä asunnostamme ja lähteä yksin asuvan äitini seuraksi kotiin.
Se oli kaikin puolin raskas syksy, ja jouduin pitämään välivuoden koulusta. Hoidin äitini kanssa kotitilaa ja pidin huolta siskoni hevosesta, johon olin aikaisemmin hädin tuskin koskenut. Tiesin kuitenkin, kuinka tärkeä tinker-tamma Piita siskolleni oli, joten tein kaikkeni, jotta tammalla olisi hyvä olla. Aloitin siskoni valmentajan avulla ratsastuksen ja muutaman kuukauden päästä kävin jopa sijoittumassa helppo C -luokan kouluratsastuskisoissa. Aloin vihdoin nähdä, miksi siskoni piti hevosista. Piita tuntui olevan paljon enemmän kuin vain hevonen: se tuntui ystävältä, jolle pystyi kertomaan murheistaan ja joka auttoi hetkeksi pakenemaan elämää.
Kului vuosi, mutta minusta tuntui, etten ollut vielä valmis palaamaan koulun penkille. Pitkä välimatka erotti myös minut ja poikaystäväni, joten eräänä viikonloppuna kävin hakemassa loput tavarani pois pääkaupunkiseudulla sijaitsevasta asunnostamme ja palasin takaisin Kuusamoon omalle kotitilallemme. En ollut pienenä välittänyt pätkääkään pihallamme aamuisin kiekuvasta kukosta saati haisevista lampaista, mutta nyt ne tuntuivat isolta osalta elämääni, joista en voisi luopua mistään hinnasta.
Vuodet kuluivat, ja sen huomasi ennen kaikkea Piitasta, jonka jalat eivät kestäneet enää rasitusta. Tamma meni nopeasti huonoon kuntoon, joten näimme äitini kanssa parhaaksi päästää se taivaslaitumille. Elämäni tuntui tyhjältä: paras ystäväni oli viety minulta pois ja sitä myötä myös viimeiset rippeet siskostani. Lisäksi kotitilamme alkoi hiljalleen ränsistyä, ja vaikka äidilläni oli säästössä suuret määrät rahaa, ei hän ollut varma, haluaisiko enää jatkaa tilanpitäjänä. Niinpä me päätimme yhteisvoimin myydä suurimman osan eläimistä ja jättää pihaan vain muutaman kanan. Kotieläinten tilalle ostimme koiranpennun, australianpaimenkoirauroksen Jatsin, jonka kanssa aloin harrastaa lähiseudulla näyttelyitä sekä tokoa.
Vaikka Jatsi oli minulle lähes tärkeintä maailmassa, ei se täyttänyt Piitan jättämää aukkoa sydämessäni. Katsoin monta kertaa netistä myytäviä hevosia, mutta järki sanoi aina toista: minun täytyisi kuitenkin lähteä pian opiskelemaan, eikä sen ohella olisi aikaa hevoselle. Äitini oli kuitenkin aivan toista mieltä, mutta hänen haaveensa eivät jääneet vain yhteen hevoseen - hän halusi koko tallin. Ensin nauroin ajatukselle, mutta mitä enemmän äitini kanssa keskustelin, sitä varmempi olin, että hän oli miettinyt asiaa jo vuosia. Hän ei halunnut itse omistaa hevosta eikä ratsastaa, mutta hän kaipasi sitä onnellisuuden näkemistä, mitä Piita siskolleni antoi.
Suunnittelimme äitini kanssa yhdessä talleja pohjapiirroksineen ja leikittelimme erilaisilla ajatuksilla aina ratsastuskoulusta ponisiittolaan. Kun vuoden 2019 lopulla Kuusamon lähettyville tuli myyntiin suuri tila, laitoimme kaikki äitini säästöt siihen ja aloimme uusia paikalla ollutta tallia. Syksy ja talvi kuluivat ohi nopeasti, ja pian koitti maaliskuu. Jokitanhuan talli oli valmis, ja enää se kaipasi vain asukkaita tuomaan mukanaan onnellista hevosenomistajan arkea.
Tallialue
Jokitanhua sijaitsee Kuusamossa, noin 20 kilometriä kaupungin keskustasta etelään päin. Lähimpään kauppakeskittymään on noin kuusi kilometriä, ja julkiset eivät kulje lähellä tallia. Ympäristö on melko metsäpainotteista, joskin itse tilan alue on raivattu avaraksi.
Jokitanhuan tallialue on suuri, ja se pitää itse tallin lisäksi sisällään pihaton, kentän, maneesin, heinävaraston, lantalan, varastotiloja, pienempiä tarhoja sekä kesälaitumia. Tallialueen reunamilla sijaitsee myös suurikokoinen kenttä, jonne on rakennettu erilaisia maastoesteitä. Maastoesteratoja löytyy kentän takaa olevasta metsästä. Aivan tallin lähistöllä myös lampi, jonka vesi ei ole aivan kirkasta mutta täysin uimakelpoista kuitenkin.
Merkityt paikat
1. Tallirakennus, jonka edessä parkkipaikka
2. Pihatto
3. Maneesi ja kenttä
4. Maastoestekenttä
5. Maastoesterata/maasto
6. Tie maastoon, lampi
7. Tie kaupunkiin päin
8. Varastoja
Maastoreitit
Tallin lähistöllä on paljon metsää ja monia lenkkipolkuja, jotka ovat käytössä sekä ratsastajille että muille metsässä liikkujille. Metsäpolkuja on kulkea oman mielen mukaan, mutta alapuolelle on listattu muutama suurempi ja tutumpi reitti:
Tallirakennus
Lorem ipsum
Aula on melko tilava alue heti ulko-ovesta sisään astuttaessa. Oven oikealla puolella olevalla seinällä roikkuvat talikot, lapiot, harjat sekä muut tallissa tarvittavat välineet. Aulassa säilytetään myös muutamaa kottikärryä; loput löytyvät takapihalta heti heinävaraston vierestä.
Tallituvasta löytyy kaksi sohvaa, jääkaappi, mikro, nimetyt kaapit jokaiselle hevosen omistajalle sekä wc-tilat. Tupa on kaikin puolin viihtyisä huone, jonne voi mennä viettämään aikaa tallitöiden ohella.
Varustehuone sekä rehuvarasto ovat yhdistetyssä tilassa, jonne sisäänkulku onnistuu molemmilta puolilta tallia. Rehuvarastossa ovat isot laatikot täynnä ruokaa sekä hevosten omat ruokaämpärit, jotka nojaavat siististi seinää vasten. Varustehuoneesta löytyy puiset tilavat hyllyköt, joissa voi säilyttää varusteämpäreitä. Hyllyköiden vieressä on myös pesukone, joka vanhuuttaan pitää kovaa ääntä, mutta toimii käytössä hyvin. Varustehuoneesta löytyy satulatelineet, jotka sijaitsevat kahdessa tasossa. Toiselta seinämältä löytyvät naulakot suitsien säilyttämistä varten. Varustehuoneen nurkassa on lisää hyllyjä, jotka ovat tarkoitettu loimille. Loimia toivotaan pidettävän nätisti viikattuina tilan säästämiseksi, ja parhaassa tapauksessa hyllyköissä voidaan säilyttää myös muita ratsastuksessa tarvittavia tavaroita, kuten ratsastusvöitä ja ajo-ohjia, mikäli tilaa riittää.
Pesutiloja tallilta löytyy kaksi. Tiloja voi käyttää myös hevosten hoitamiseen, sillä niihin on rakennettu hyvät kiinnityspaikat erilaisia käsittelytilanteita varten. Pesutiloista löytyy yhteisiä sieniä, ämpäreitä, saippuoita ja hikiviiloja, mutta hevosten omia varusteita toivotaan säilytettävän niille tarkoitetuissa tiloissa varustehuoneessa.
Karsinat on jaoteltu melko selkeästi tamma- ja oripuoleen. Karsinat 1-13 on suunniteltu sekä tammoja että ruunia varten, ja loput 14-25 oreja sekä ruunia. Oripuolella karsinat ovat hieman tukevampirakenteisia, jotta jokainen saa viettää tallielämäänsä rauhassa välittämättä naapurikarsinassa asuvasta hevosesta.
Pihatto
Tallialueella on myös viiden hevosen pihatto, joka on ympäri vuoden käytössä. Pihattorakennus on suurikokoinen hieman lämmitetty tila, jossa on hyvä olkipohja sekä juoma-automaatit. Hevoset pääsevät halutessaan kulkemaan sisään ja ulos ovesta, jossa on suoja kovan sateen ja tuulen varalta. Oven saa myös mahdollisuuksien mukaan suljettua.
Pihatosta on suora yhteys pikkutalliin, jossa on viisi karsinaa. Karsinat on suunniteltu lähinnä hevosten väliaikaista majoittamista tai hoitotilanteita varten, mutta muuten tallia ei erityisemmin käytetä. Tallista löytyy pieni varustehuone, jossa on satulatelineet, ruokalaatikko sekä varustehyllykkö ja pieni pesupaikka aivan oven vieressä.
