Valkyria
"Valka"
VH19-031-0330
FWB, tamma, mustankimo, 167 cm
syntynyt FI 02.03.2018, 5-vuotias (satunnainen)
omistaa Saarnion tila, VRL-11290
kasvattanut Tiina S., Kerava evm
painottunut kenttäratsastukseen
ko: heA, re: 110 cm, ke: CIC2
Ratsastaessa Valkyria on vielä kehitysvaiheessa. Esteitä se ylittää yli metrin tehokkailla hypyillä, mutta kouluratsastuksessa sen taso on juuri ja juuri helppo A. Tamman etuosa jää todella tahmeaksi, mikäli sitä ei lämmittele kunnolla, mutta takaosa tekee sitäkin parempaa, aktiivista työtä.
Sukutaulu
| isä Ragnarök evm |
ii. Roman evm |
iii. Tuntematon |
| iie. Tuntematon | ie. Bifrosty evm |
iei. Tuntematon |
| iee. Tuntematon | ||
| emä Valletta evm |
ei. Percival evm |
eii. Tuntematon |
| eie. Tuntematon | ee. Vallery evm |
eei. Tuntematon |
| eee. Tuntematon |
i. Ragnarök oli nuorena aivan nimensä veroinen, todellinen täystuho, joka ei väistänyt mitään eikä ketään ja joka sai omistajan moneen kertaan miettimään orin myymistä. Ragnar halusi olla johtaja, niin hevosten kuin ihmisten keskellä, ja kesti vuosia, että orin käytös saatiin lopulta kuriin. Ehkä asiaa auttoi iän tuoma viisaus tai ehkä kahdentoista hevoskouluttajan neuvot lopulta tepsivät, ken tietää, mutta lopulta omistajalla oli käsissään ihan miellyttävä ja erityisen osaava kenttäori. Ragnarin kanssa aloitettiin ratsastuskoulutus hieman vanhemmalla iällä, mutta se ei kisatahtia haitannut – ori kehittyi omistajansa ja valmentajien johdolla todella nopeasti, ja pian ratsukko kilpailikin jo CIC3-luokassa. Ragnar oli juuri sopivan vauhdikas ja hurjapäinen maastoesteille, ja menestystä alkoi tulla nopeasti. Komea musta ori kilpaili aina 15-vuotiaaksi asti, kunnes vanhuuden tuomat vaivat ja hidastuminen pysäyttivät kisauran väistämättä. Ragnarin kanssa alettiin käydä näyttelyissä, ja 17-vuotiaana se kantakirjattiin toisella palkinnolla. Ori sai elämänsä aikana seitsemän jälkeläistä, joista yksi jäi Ragnarin omistajalle seuraamaan isänsä jalanjälkiä ja muut puolestaan myytiin eri puolille Eurooppaa. Ragnar itse eli koko elämänsä Ruotsissa, ja siellä se myös lopetettiin 23-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkavaivojen seurauksena.
e. Valletta syntyi Suomessa pienelle yksityiselle hevostilalle. Siitä odotettiin hyvää ja osaavaa kouluhevosta, ja vuosien harjoittelun jälkeen Valasta kehkeytyikin hieno ratsu vaativa B -tasolle saakka. Valan omistaja kuitenkin halusi vieläkin enemmän, ja hän päätti keskittyä hetkeksi kehittämään itseään ja hevostaan rataesteillä. Tamma oli hypännyt aiemmin vain noin puolen metrin ratoja, mutta pitkäjänteinen opettelu tuotti tulosta, ja lopulta Vala kilpaili yleispainotteisena kouluratsastuksen lisäksi myös metrin rataesteillä. Tamman omistajalla kuitenkin koitti ruuhkavuodet, jolloin myös Vala jäi hieman sivummalle. Se siirtyi 12-vuotiaana siitostammaksi, ja sai lopulta neljä tervettä ja hyvärakenteista jälkeläistä. Vala jätti varsoilleen kimon värityksen lisäksi todella hyvää luonnetta, reipasta ratsastettavuutta, hyvää askelta ja erityisen hyvää motivaatiota ja yhteistyökykyä. Valan ollessa 16-vuotias tamman omistaja päätti lopulta antaa ikääntyvän hevosen siirtyä lopullisesti kisaeläkkeelle, ja kaksikko viettää nykyään aikaa rauhallisesti maastoillen ja ratsastaen omaksi iloksi kotitallilla.
Jälkeläiset
| syntynyt | rotu & skp | nimi | isä/emä |
| 00.00.0000 | rotu-skp. | Varsan Nimi | Toinen vanhempi |
Kilpailukalenteri
| kisaa |
| kisaa |
| kisaa |
Päiväkirja ja valmennukset
Quam nulla porttitor massa id neque aliquam vestibulum morbi blandit. Vestibulum rhoncus est pellentesque elit ullamcorper. Et sollicitudin ac orci phasellus egestas tellus rutrum tellus pellentesque. Cras semper auctor neque vitae tempus quam pellentesque. Ipsum faucibus vitae aliquet nec ullamcorper sit amet risus. Facilisis magna etiam tempor orci eu. Urna et pharetra pharetra massa massa. Arcu bibendum at varius vel pharetra vel turpis nunc eget. Mauris sit amet massa vitae tortor condimentum lacinia quis vel. Non curabitur gravida arcu ac tortor dignissim convallis aenean. Nunc lobortis mattis aliquam faucibus purus in massa tempor nec. Aliquam ut porttitor leo a. Eget mauris pharetra et ultrices neque ornare aenean.
Elit scelerisque mauris pellentesque pulvinar pellentesque habitant morbi. Tincidunt vitae semper quis lectus nulla at volutpat diam. Enim nulla aliquet porttitor lacus luctus accumsan tortor posuere ac. Et sollicitudin ac orci phasellus egestas tellus rutrum. Amet commodo nulla facilisi nullam vehicula ipsum a arcu. Tincidunt augue interdum velit euismod in. Urna nec tincidunt praesent semper feugiat nibh sed pulvinar. Vitae semper quis lectus nulla at volutpat. Ut ornare lectus sit amet. Amet luctus venenatis lectus magna. Sit amet commodo nulla facilisi nullam vehicula ipsum a. Dignissim convallis aenean et tortor at risus viverra. Morbi leo urna molestie at elementum eu facilisis. Ac placerat vestibulum lectus mauris ultrices eros in cursus. Scelerisque eu ultrices vitae auctor eu augue ut. Sed augue lacus viverra vitae congue eu. Pharetra vel turpis nunc eget lorem.
"Mitä me näillä muka tehdään?" Kysyi Tuomas epäilevästi. Katsoin häntä päätäni pudistellen, mutta oikeassahan hän oli. Me emme tehneet yhtikäs mitään kuudella, teurasuhalta pelastetulla hevosella.
Minulla oli kuitenkin suunnitelma. Tekisin juuri sen, mistä kaikki hevostarinat kertovat. Kouluttaisin ratsastuskouluhevoset uudelleen, parantaisin kaikki ne vaivat, joita edellisen omistajan laiminlyönti niille aiheutti ja kuorisin niistä esiin upeat kenttäratsut – niin upeat, että niiden tarinaa kirjotettaisi lehdissä ja niiden kuvat koristaisivat mestaruuskisojen voittolistaa.
Näin ajattelin vielä marraskuisena iltana, kun kolme hevosautoa saapuivat peräkkäin tallimme pihaan. Tervetuloa talliin orit Argo, Winterspell ja Nocturnal War sekä Luna, Maagi ja Valka! Meillä on pitkä matka edessämme, mutta uskon, että ajan kanssa saamme haaveilemani kenttäratsut.