Taivaankulkija
"Taikku"
VH19-018-0605
suomenhevonen, tamma, kimo (rt), 153 cm
syntynyt FI 05.05.2018, 5-vuotias (satunnainen)
omistaa Saarnion tila, VRL-11290
kasvattanut Kiira E., Saarijärvi evm
painottunut kenttäratsastukseen
ko: vaB, re: 80 cm, ke: Harraste
Taivaankulkijalla on pitkien jalkojensa ansiosta ilmavat ja upeat liikkeet. Tamma on aivan omiaan kouluradoilla, mutta sillä on myös paljon motivaatiota estaratsastukseen. Vauhti ei aina ole kova, eikä hyppykorkeuskaan päätähuimaava, mutta tarkkuutta, luottamusta ja itsevarmuutta löytyy.
Sukutaulu
| isä Samba evm |
ii. Vuomaan Selvi |
iii. Tuntematon |
| iie. Tuntematon | ie. Polkka |
iei. Tuntematon |
| iee. Tuntematon | ||
| emä Telmiina evm |
ei. Tuoskari |
eii. Tuntematon |
| eie. Tuntematon | ee. Kelmiina |
eei. Tuntematon |
| eee. Tuntematon |
i. Samba (rtkm, 155 cm) on upea ori, joka peri isänsä lempeän luonteen ja emänsä kapasiteetin kenttäratsastukseen. Esteet ylittyvät leikiten 80 senttimetriin saakka ja kouluratsastuksessa yksinään orin taso on vaativa B. Samballa riittää motivaatiota sekä taitoa erilaisilla maastoesteillä, vaikka vesiesteet tuntuvatkin aina olleen orin kompastuskivi. Samba kilpailee yhä kausittain vointinsa ja kuntonsa mukaan, mutta erityisesti talviaikaan orin kanssa harrastetaan lähinnä maastoratsastusta tallin lähimetsissä. Samballa on kaksi jälkeläistä, ja tänä vuonna odotetaan syntyväksi vielä kolmas, joka jäisi Samban omistajalle kisahevoseksi orin siirtyessä eläkkeelle. Toivotaan, että kolmaskin varsa perisi kahden aiemman tavoin helposti rakastettavaa, rauhallista ja ystävällistä luonnetta.
ii. Vuomaan Selvi (rnkm, 156 cm) ei ollut taitava esteradoilla, ei kouluradoilla eikä siitä ollut myöskään näyttelytähdeksi. Selvi oli kuitenkin hevonen suurella sydämellä, minkä takia se toimi niin vaellusratsuna, suunnistushevosena kuin rauhallisena ratsuna vammaisratsastuksessa. Kaikki rakastivat Selviä - ja Selvi rakasti kaikkia. Tallikissat viihtyivät Selvin lähettyvillä, muut orit se otti vastaan hyvillä mielin ja uudet tilanteet sujuivat kuin vanhalta tekijältä. Ori oli todella kysytty jalostukseen, mutta omistaja oli melko valikoiva, ja jälkeläisiä Selvi sai lopulta viisi kappaletta. Ori eli pitkän ja hyvän elämän, koko ajan samalla tallilla ja omistajalla, kunnes lopulta 24-vuotiaana vanhuuden vaivat veivät orin haudan lepoon. Selvi jätti kotitallilleen sellaisen aukon, jota kukaan ei ole pystynyt korvaamaan.
ie. Polkan (rt, 152 cm) omistaja oli vannoutunut kouluratsastaja. Kaksikko aloitti kisauransa heti, kun se oli tamman iän puolesta mahdollista. Polkan taso nousi hyvän valmennuksen ansiosta nopeasti aina vaativa A -tasolle, vaikka myös suurempien tasojen tehtävät, kuten erilaiset laukanvaihdot, sujuivat Polkalta leikiten. Kun kouluratoja oltiin kierretty tarpeeksi, tuntui omistajasta siltä, että hän kaipasi elämäänsä jotain uutta. Toiseen hevoseen ei ollut resursseja, joten Polkkaa lähdettiin kouluttamaan seuraavaksi myös esteille, minkä myötä kiinnostus kenttäratsastusta kohtaan kasvoi. Koska estevalmennus aloitettiin Polkan ollessa jo melko vanha, ei siltä voitu enää odottaa yhtä nopeaa kehittymistä kuin nuorempana. Niinpä kaksikko kilpaili tyytyväisenä harrastetasolla hyvin vaihtelevalla menestyksellä - parhaat pisteet tulivat kuitenkin yleensä kouluratsastuksen puolelta. Tamma lopetettiin 22-vuotiaana pahan ähkykierteen seurauksena.
e. Telmiina (sh, rn 150 cm) aloitti elämänsä Saarijärvellä pienessä ratsastuskoulussa. Tessa ei ollut helpoimmasta päästä, eikä se myöskään päätynyt monenkaan tallitytön lempihevoseksi. Tamma saattoi luimia varusteiden laitossa, näyttää hampaitaan kavioita nostaessa ja ratsastajat eivät säästyneet testailulta. Tessa opetti kuitenkin pitkäjänteisyyttä sekä jääräpäisyyttä monelle ratsastajalle, mutta lopulta tallin omistaja sai tarpeekseen tamman käytöksestä - hän ei jaksanut enää yhtäkään vihaista puhelua ratsastajan vanhemmalta siitä, kuinka Tessan hampaanjälkiä löytyi milloin mistäkin. Eräs tallityttö oli kuitenkin aivan hurmaantunut Tessasta, eikä ihmekään, tamma kulki tämän alla kuin unelma ja kaksikolla oli todella upea yhteinen kieli. Niinpä Tessa myytiin tytölle, ja se muutti naapuritallille, joka sijaitsi hieman rauhallisemmassa paikassa. Siellä tamman luonne tuntui muuttuvan silmissä; aina niin äkäinen tamma työnsi päätään karsinasta ulos rapsutusten toivossa, mikäli se kuuli jonkun liikkuvan käytävällä, ja herkuilla myös hoitotoimenpiteet sujuivat kuin unelma. Tessan kanssa käytiin myös helppojen luokkien koulu- ja esteratsastuskisoissa, ja juuri tamman parhaimpina vuosina siitä päätettiin jättää maailmaan yksi jälkeläinen. Synnytys ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, ja tamma menehtyi omaan kotikarsinaansa keväisen aamun ensimmäisinä tunteina.
ei. Tuoskari (rt, 145 cm) on todella sympaattinen ja kiltti pienhevosori, jota on aikanaan päässyt ihailemaan aktiivisesti näyttelykehissä. Ori on ollut nuorempana ratsastettavuudeltaan keskivertoa: esteitä se ylitti 60 senttimetriin asti ja koulutaidot olivat luokkaa helppo B. Näyttelyistä sen sijaan ori haali ruusukkeita sekä arvonimiä, ja lopulta se kantakirjattiin toiselle palkinnolle, vain pistettä vaille ensimmäistä. Tuoskari eli koko elämänsä tavoitteellisessa kodissa, jossa sitä käytettiin ahkerasti jalostukseen. Jälkeläisiä onkin kertynyt jo lähemmäs kaksikymmentä, ja niistä osa jatkaa isänsä jalanjälkiä näyttelyissä ja osa loistaa kisaradoilla. Suurin osa jälkeläisistä peri myös orin hellyttävää, nallekarhumaista luonnetta, mutta poikkeuksiakin löytyy. Nykyään Tuoskari viettää eläkepäiviä yksityistallilla Oulussa, ja vaikka jalkavaivat ovat vähentäneet liikunnan määrää, ei orin komea ja lihaksikas ulkomuoto ole hävinnyt ajan myötä mihinkään.
ee. Kelmiina (sh, rn, 155 cm) tuotiin Suomeen nuorena varsana Ruotsista. Kelmun omistajalla oli suuret suunnitelmat tamman varalle, ja sitä alettiin kouluttaa jo nuorena reippaaksi, varmajalkaiseksi ja motivoituneeksi ratsuksi moneen lajiin. Tamma rakasti ihmisiä, ja sitä käytettiin jo pienenä erilaisissa tapahtumissa ilahduttamassa ihmisten päivää ja tuomassa luottoa hevoskammoisille ihmisille. Kelmusta tuli nopeasti todella tunnettu ja rakastettu varsa kotiympäristössään - ja muutamien vuosien päästä myös koko Suomessa, kun kisakaudet lopulta käynnistyivät. Tamma näytti motivaationsa, upean hyppytaitonsa sekä suuret liikkeensä ja päätyi lopulta monien kisojen voittajaksi. Kelmun kanssa vietettiin todella tasaista kisaelämää, kunnes vanhuuden vaivojen myötä tamma joutui siirtymään pois kisakentiltä jääden harrasteratsuksi alkuperäiselle omistajalleen. Kelmiina sai eläkkeellä ollessaan vielä kaksi varsaa, joista toinen loistaa kisakentillä ja toinen myytiin nuorena ratsastuskouluun, sillä se ei näyttänyt omaavan minkäänlaista motivaatiota tavoitteelliseen ratsastukseen. Kelmiina löydettiin kuolleena omalta laitumeltaan 25 vuoden iässä, ja sitä jäi muistelemaan kaiholla omistajan lisäksi koko pieni kyläyhteisö.
Jälkeläiset
| syntynyt | rotu & skp | nimi | isä/emä |
| 00.00.0000 | rotu-skp. | Varsan Nimi | Toinen vanhempi |
Kilpailukalenteri
| kisaa |
| kisaa |
| kisaa |
Päiväkirja ja valmennukset
Quam nulla porttitor massa id neque aliquam vestibulum morbi blandit. Vestibulum rhoncus est pellentesque elit ullamcorper. Et sollicitudin ac orci phasellus egestas tellus rutrum tellus pellentesque. Cras semper auctor neque vitae tempus quam pellentesque. Ipsum faucibus vitae aliquet nec ullamcorper sit amet risus. Facilisis magna etiam tempor orci eu. Urna et pharetra pharetra massa massa. Arcu bibendum at varius vel pharetra vel turpis nunc eget. Mauris sit amet massa vitae tortor condimentum lacinia quis vel. Non curabitur gravida arcu ac tortor dignissim convallis aenean. Nunc lobortis mattis aliquam faucibus purus in massa tempor nec. Aliquam ut porttitor leo a. Eget mauris pharetra et ultrices neque ornare aenean.
Elit scelerisque mauris pellentesque pulvinar pellentesque habitant morbi. Tincidunt vitae semper quis lectus nulla at volutpat diam. Enim nulla aliquet porttitor lacus luctus accumsan tortor posuere ac. Et sollicitudin ac orci phasellus egestas tellus rutrum. Amet commodo nulla facilisi nullam vehicula ipsum a arcu. Tincidunt augue interdum velit euismod in. Urna nec tincidunt praesent semper feugiat nibh sed pulvinar. Vitae semper quis lectus nulla at volutpat. Ut ornare lectus sit amet. Amet luctus venenatis lectus magna. Sit amet commodo nulla facilisi nullam vehicula ipsum a. Dignissim convallis aenean et tortor at risus viverra. Morbi leo urna molestie at elementum eu facilisis. Ac placerat vestibulum lectus mauris ultrices eros in cursus. Scelerisque eu ultrices vitae auctor eu augue ut. Sed augue lacus viverra vitae congue eu. Pharetra vel turpis nunc eget lorem.
Sorjan tilan omistajalla oli kädet täynnä. Kevät toi tullessaan ison kasan kantavia tammoja ja hormonimyrskyisiä oreja, ja vaikka Sorjan tila oli kooltaan suuri, ei kaikkien hevosten ylläpito samassa pihapiirissä onnistunut. Omistaja halusi antaa kaikille hevosille mahdollisuuden rauhalliseen kesään ja hyvään hoitoon, joten hän päätti antaa muutaman hevosen vuokralle kesäksi. Tämä oli loistava tilaisuus myös meille päästä näkemään, millaista varsojen hoito olisi ja miten niistä kasvaisi hienoja, varmajalkaisia ratsuja!
Ensin Mysti, Sinttu ja Taivaankulkija tulivat sovitusti vuokralle. Meillä oli tilaa, sillä Tuomas oli juuri saanut tallimme lisäsiiven valmiiksi, ja pystyimme rauhoittamaan vastasyntyneille oman alueensa. Sorjan tilan omistajan kanssa me kävimme aktiivista keskustelua, ja koska hän myi hevosiaan yleensä vaan harrastuskotiin, antoi hän meille mielenkiintoisen ehdotuksen: mitä jos varsat syntyisivät meidän tallimme ensimmäisiksi kasvateiksi?
Ajatus tuntui ensin kummalliselta, sillä olihan tammat minulle täysin vieraita. Yhden muistin nähneeni aiemmin kouluradoilla, mutta kaksi muuta – niistä en tiennyt mitään. Tilanne kuitenkin muuttui heti alkukesästä, kun Sorjan tilan omistaja kertoi rahahuolistaan ja siitä, että hänen täytyi myydä tilansa ja muuttaa takaisin kotiseuduilleen Lappiin. Sinne hän muuttikin vain parin kuukauden varoajalla, mukanaan vain viisi suomenhevosta, joiden kanssa hän myöhemmin perusti vaellustallin.
Muut hevoset myytiin - myös ne kolme tammaa, jotka hetkenä minä hyvänsä tuplaisivat määränsä. Otimme myös ylläpitoon tulevien varsojen isät, jotta halukkaat ostajat pääsisivät tutustumaan myös niihin. Orit itse jatkoivat uusien kotien etsintää, mutta meillä niiden kanssa oli tarkoitus jatkaa uraansa kisaratsuina ja katsoa, jos niistä olisi oikeiksi kenttähevosiksi.
Koitti kesäkuun loppu, ja Taivaankulkija synnytti ensimmäisen varsansa. Sinttu ja Mysti ottivat mallia ensisynnyttäjästä, ja vain puoltatoista viikkoa myöhemmin tallillamme oli kolme reipasta varsaa. Ja vaikka kontaktin luominen emätammoihin vei aikaa, rakastuin varsoihin sillä hetkellä, kun näin ne ensimmäisen kerran. Siinä olivat Y, Y ja Y, Saarnion ensimmäiset suomenhevoskasvatit.
Taivaankulkijan syntymä oli täyttä tragediaa. Tamman emä, Telmiina, oli päättänyt synnyttää varsansa kahta viikkoa ennen odotettua aikaa. Synnytys ei kuitenkaan mennyt kuten piti, ja Telmiina menehtyi aamunyön pimeinä tunteina. Ilman emää myös Taivaankulkijan henki oli vaakalaudalla, ja kun vastasyntynyt lopulta aamutallista löydettiin, tuntui tilanne olevan jo menetetty.
Paikalle soitettiin eläinlääkäri, joka auttoi pienen varsan kuntoon. Taivaankulkijalle yritettiin löytää nopeaan tahtiin myös uusi emä, ja onnekkaiden yhteensattumien kautta viikon päästä suomenhevostallilla oli myös 7-vuotias tinkertamma, joka oman varsan menetyksen myötä sai autettua Taivaankulkijan jaloilleen.