Kaikki sivun tekstit © Sachiyo, VRL-11290
Sachiyon tekstinäytöt

Valmennukset

Estevalmennus 1

Olin kasannut maneesiin esteitä valmiiksi, kun valmennettava ratsukko saapui ovista sisään. Olisimme mieluusti harjoitelleet tänään ulkona kauniin kelin vuoksi, mutta kenttä lähes tulvi eilisen sateen jäljiltä. Ei maneesissa oleminen kuitenkaan haitannut, sillä uskoin suljetun ympäristön pitävän Kuun rauhallisempana kuin mitä se ulkona olisi.

Ratsukko oli käynyt lämmittelemässä maastossa, joten pääsimme suoraan aloittamaan päivän treenit. Kerroin tiivistetysti ratsukolle, mitä päivän ohjelma sisältäisi. Luvassa olisi melko kevyitä harjoituksia, joiden tarkoitus olisi pitää hevonen virkeänä mutta rauhallisena, sekä hyppypaikan löytämisen harjoitteleminen olisi päivän pääaihe.

Aloitimme kevyesti puomeilla, joita oli aseteltu kolmikaarisen kiemurauran suorille. Tarkoitus oli tehdä suhteellisen äkkinäisiä käännöksiä, jotta hevosen olisi koko ajan kuunneltava ratsastajaa. Kiemurauran suorittaminen alkoi hyvin ja Kuu sekä ratsastaja osasivat hyvin yhdessä asettaa askeleet puomien väleihin. Ensimmäisessä käännöksessä Kuu kuitenkin meinasi lähteä kulkemaan omia reittejään, mutta ratsastaja sai pidettyä orin hyvin hallussa. Seuraavat kaksi puomijoukkoa suoritettiin todella mallikkaasti, ja Kuu alkoi kuunnella ratsastajaa paremmin. Kiemurauraa toistettiin muutaman kerran, kunnes lopulta todettiin orin suoriutuvan puomeista esimerkillisesti. Oli aika vaihtaa esteisiin.

Lähdimme nuoren orin kanssa liikkeelle todella helposta radasta. Esteiden korkeus oli vain viitisenkymmentä senttimetriä, ja niitä oli asetettu kaksi kummallekin pitkälle sivulle. Tarkoitus oli kuitenkin siirtyä raviin lyhyillä sivuilla, jotta ori ei kuumenisi niin kovasti.

Ratsukko teki muutaman keskiympyrän ja lähti sitten suorittamaan rataa. Ensimmäiset kaksi estettä kuitenkin putosivat, joten keskeytin radan. Oli otettava käyttöön ylimääräiset puomit jokaisen esteen eteen hahmottamaan oikeaa hyppypaikkaa - niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Uusi yritys meni paljon paremmin, mutta vauhtia riitti. Kuu hyppäsi esteet todella suurella ilmavaralla, mutta lyhyiden sivujen raviosuudet muistuttivat lähinnä jotain ravin ja laukan välimuotoa. Pyysin ratsastajaa tekemään toisella lyhyellä sivulla ravissa vielä voltin, mikä rauhoitti ja tasapainotti oria huomattavasti.

Kun ratsukko lopulta löysi yhteisen sävelen esteiden kanssa, päätin nostaa esteitä noin metriin. Sama rata oli kyseessä jälleen, mutta nyt lyhyet sivutkin mentiin laukkaa, mikäli hevonen ei kuumenisi liikaa. Ratsukko lähti hyvillä mielin liikkeelle, ja esteet ylittyivät kevyesti. Ori alkoi todella rentoutua ratsastajan alla, mutta pysyi silti vireänä esteitä varten. Orilla riitti selvästi kapasiteettia korkeampiinkin esteisiin, mutta nyt emme lähtisi enää nostamaan korkeutta.

Ratsukko laukkasi maneesia ympäri muutamia kertoja, kunnes pyysin lopulta siirtymään käyntiin ja asettumaan uran sisäpuolelle. Annoin ratsastajalle luvan antaa pitkät ohjat hetkeksi, kun kasasin päivän viimeistä harjoitusestettä. Keskelle maneesia tuli kolmen esteen sarjaeste, jonka pystyesteet olivat korkeudelta vain alle metrin. Pyysin ratsastajaa kokoamaan jälleen hevosensa ja valmistautumaan esteelle.

Ensimmäisen esteen edessä oli jälleen harjoituspuomi antamassa vähän osviittaa hyppypaikalle. Esteiden välissä hevonen ehtisi ottaa hyvin kaksi laukka-askelta, mikäli hyppypaikat luonnistuisivat jälkimmäisten esteiden kohdalla. Pyysin ratsastajaa tulemaan laukassa toiselta pitkältä sivulta, asettamaan hevonen lyhyellä sivulla kohti halkaisijaa ja suorittamaan esteen.

Ensimmäinen hyppy ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Ori tuli esteelle kovaa vauhtia, mutta kielsi jo ennen maassa olevaa apupuomia. Yritimme uudestaan, ja nyt ratsastaja keskittyi paremmin viemään hevosta eteenpäin. Ori hyppäsi nätisti ensimmäisen ja toisen esteen, mutta kolmannen kohdalla pudotti puomin. Seuraavalla kerralla kaikki sujui paremmin, ja ori suoritti esteen todella hienosti. Jatkoimme harjoitusta muutaman kerran, kunnes annoin ratsastajalle luvan hiljentää vauhtia, ravata maneesin ympäri muutaman kerran ja antaa lopulta pitkät ohjat. Kuu oli yleisesti suoriutunut valmennuksesta todella hyvin, mutta oli selvästi helposti kuumuva hevonen, jonka kanssa tulisi tehdä paljon rauhoittavia harjoituksia jatkoa ajatellen.

(514 sanaa)


Estevalmennus 2

Olin kentällä valmiina odottamassa, kun Yrmy-poni ratsastajineen tuli luokseni. Olin koonnut muutaman esteen kentälle valmiiksi päivän valmennusta varten. Tänään olisi tarkoitus harjoitella aivan perusjuttuja.

Pyysin ratsukkoa lämmittelemään ravissa pienillä volteilla. Yrmy näytti rentoutuvan todella nopeasti ratsastajan alla, ja sen askeleet muuttuivat todella kevyiksi. Kerroin ratsastajan ravatessa hänelle ensimmäisen harjoituksen - tai tässä tapauksessa oikeastaan lämmittelyn: maapuomeja oli aseteltu radalle, jossa ensin mentiin puoli rataa leikkaa, siitä pääty-ympyrälle, josta pitkän sivun läpi ja viimeisenä rata pituussuuntaan leikkaa. Puomeja oli satunnaisesti yhden-viiden puomin ryppäissä ympäri ratsastusradan teitä.

Ratsukko lähti melko temmokkaalla ravilla kohti puoli rataa leikkaa. Sekä hevonen että ratsastaja osasivat asettaa askeleet hyvin puomeille, ja matka kohti pääty-ympyrää jatkui. Pääty-ympyrä meni myös ongelmitta, kuten seuraava pitkä sivu myös. Pituushalkaisijalle mentäessä kääntyminen ja asettaminen oli melko hidasta, joten ensimmäisille puomeille tultiin hieman sivusta. Loppurata kuitenkin meni hyvin.

Yrmystä huomasi, että sen kanssa harrastettiin myös kouluratsastusta. Käännökset ja radat sujuivat todella sulavasti. Pyysin ratsukkoa suorittaman radan vielä kertaalleen hieman reippaampaan tahtiin.

Radan jälkeen ratsastaja sai antaa pitkät ohjat. Rakensin sillä aikaa metrin korkuiset esteet, ori kun vaikutti olevan jo lämmin ja valmiina esteille. Tein melko simppelin radan: kaksi estettä pitkällä sivulla, kaksi lävistäjällä, yksi lyhyellä sivulla ja kaksi toisella pitkällä sivulla. Toivoin ratsukolta hieman vauhtia rataan, mutta silti tarkkuutta esteiden, varsinkin ponnistuspaikan, kanssa.

Ratsukko lähti hiljalleen laukkaamaan kohti ensimmäistä estettä, jonka jälkeen ori näytti suorastaan innostuvan. Ratsastajan ilmeestä näki, että se ei ollut aivan täysin mukana hevosen liikkeissä, mutta pysyi hyvin selässä ja osasi ohjata hevosen seuraaville esteille. Ilmavaraa hevosen ja esteen väliin tuntui jäävän ihan reippaasti, mutta en kuitenkaan uskaltanut nostaa esteitä korkeammalle. Ratsukko suoritti esteradan todella nopeasti ja puhtaasti, minkä jälkeen he jäivät laukkaamaan hiljalleen uran sisäpuolelle, jotta hevonen hieman rauhoittuisi.

Annoin ratsastajalle muutamia neuvoja, miten hän voisi keskittyä paremmin esteillä ja pyysin ratsukon suorittamaan radan uudestaan. Vauhti oli jälleen huima, mutta tällä kertaa ratsastaja tuntui tietävän mitä teki.

Rataa hypittiin muutaman kerran, kunnes aikamme alkoi hiljalleen loppua. Rakensin vielä neljän pystyn sarjaesteen keskelle kenttää ja pyysin ratsastajaa lähestymään estettä rauhallisesti ja sarjan jälkeen hiljentämään raviin lähes saman tien. Ratsastaja nosti laukan, mutta Yrmy innostui saman tien. Se lähestyi estettä, ja ratsastaja ei pysynyt ollenkaan mukana orin hyppiessä esteiden yli. Kokeilimme uudestaan ja pyysin ratsastajaa jälleen olemaan itsekin rauhallisempi, niin ori ei kuumuisi niin kovasti. Ratsastaja lähti tällä kertaa paljon rauhallisemmin liikkeelle, mutta esteiden luona ori otti jälleen homman haltuunsa ja hyppi esteiden yli reilulla ilmavaralla. Esteiden jälkeen siirryttiin kuitenkin raviin ja hevonen tuntui olevan vain rauhallisempi.

Pyysin ratsukkoa hyppäämään sarjan vielä kaksi kertaa, jonka jälkeen sai ottaa pitkät ohjat. Selitin hetken aikaa ratsastajalle, miten on tärkeää harjoiteltaessa tehdä orin kanssa pieniä temppuja kuten voltteja, jotta ori muistaa kulkea ratsastajan alla eikä suunnata suin päin kohti estettä. Ratsastaja antoi Yrmylle pitkät ohjat ja he lähtivät kävelemään kohti tallia.

(457 sanaa)


Kouluvalmennus 1

Olin maneesissa valmiina odottamassa, kun Oliver ratsastajineen tuli ovista sisään. Ratsukko oli käynyt ennen valmennusta maastossa kävelemässä, joten ori sekä ratsastaja olivat valmiina aloittamaan puolituntisen kanssani. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin valmentamaan Grand Prix -tasoista hevosta, mutta oletin pärjääväni vähintään kohtalaisesti.

Aloitimme aivan perusasioista, jotta näkisin, miten ratsukko toimii yhdessä. Pyysin ratsastajaa näyttämään, miten ori suoriutuu laukanvaihdoista. Ratsastaja kokosi hevosen ja lähti halkaisijaa pitkin tekemään laukanvaihtoja joka askeleella. Hevonen oli selvästi lämmennyt hyvin maastossa, sillä se kulki todella rentona ratsastajan alla. Se toimi hyvin pienin avuin ja laukanvaihdot näyttivät hienolta.

Seuraavaksi laitoin ratsastajan tekemään pienen itse kehittelemäni tehtäväradan: ensin sulkutaivutuksia siksakkina maneesin poikki, sitten koottua laukkaa pitkää sivua pitkin taivutusten aloitusreunaan, siellä täysi piruetti ja toinen pitkä sivu kuljetaan passagessa. Ratsukko lähti hyvillä mielin suorittamaan rataa.

Sulkutaivutukset sujuivat todella hyvin, vaikka tempo oli aluksi molemmilla - sekä hevosella että ratsastajalla - hieman hukassa. Ratsukko kuitenkin tsemppasi taivutusten loppuun saakka, ja ne alkoivat näyttää hyviltä loppua kohden. Koottu laukka sujui hienosti sekin aina pitkän sivun päätyyn saakka. Piruetissa hevonen ei aluksi meinannut asettua hyvin, mutta sekin saatiin suoritettua. Viimeinen passage-osio sujui todella mallikkaasti. Pyysin ratsukkoa tekemään saman radan vielä peilikuvana ja kiinnittämään huomiota enemmän puolipidätteisiin ja muihin kokoaviin apuihin. Tällä kertaa liikkeet sujuivat paljon paremmin, ja hevonen näytti todella upealta.

Ratsukko näytti olevan kaikin puolin tasapainoinen yhdistelmä, joten menimme suoraan asiaan. Pyysin ratsastajaa kävelemään muutaman kerran maneesia ympäri ja näyttämään sitten kansainvälisen Grand Prix -kouluratsastusohjelman. Ratsastaja teki työtä käskettyä, ja muutaman kävelykierroksen jälkeen se aloitti ohjelmansa.

Ensin tuli tervehdys, ja hevonen näytti lähtevän eteenpäin jo ilman käskyjä. Ratsastaja oli kuitenkin menossa mukana, ja niin he aloittivat ohjelman. Se sisälsi koottua ravia, taivutuksia, passagea, piaffea, koottua laukkaa sekä piruetteja. Mielestäni ratsukko muisti radan todella hyvin ja he olivat selvästi harjoitelleet sen useampaan otteeseen. Minulla ei ollut juuri sanottavaa, pystyin vain kehumaan ratsastajaa sekä hevosta hienosta suorituksesta radalla.

Pyysin ratsastajaa antamaan hevoselle pitkät ohjat ja kerroin vielä puolipidätteiden tärkeydestä. Ratsastaja kuitenkin nyökkäili ja vaikutti siltä, että oli kuullut asiat jo monta kertaa aiemmin ja tiesi tasan tarkkaan mitä teki. Toivotin ratsukolle vielä onnea tuleviin kisoihin ja jätin heidät tekemään loppuverrytyksiä maneesiin.

(349 sanaa)


Päiväkirjamerkinnät

Pk-merkintä 1

Oli kevään ensimmäisiä päiviä, kun mittari ylitti yli kahdentoista asteen lukemat. Olin lähtenyt tallille jo hyvissä ajoin, vaikka minulla olikin koko päivä aikaa Quun kanssa. Olin nähnyt tamman vain muutamia kertoja aiemmin, mutta tänään saisin tutustua tammaan paremmin ja viettää tämän kanssa yhdessä laatuaikaa.

Pieni pettymys valtasi minut, kun astuin sisälle tamman karsinaan. Tamma oli hoidettu viimeistä piirtoa myöten, ja se seisoi karsinassa valmiina odottamaan ratsastusretkeä. Olisin tahtonut hoitaa tamman alusta asti itse, kun kerta hevonen oli varattu minua varten koko päiväksi, mutta nielin pettymykseni ja lähdin hakemaan varustehuoneesta tammalle varusteita. En voisi antaa näin pienen asian pilata päivääni. Sitä paitsi olihan minulla iltaan asti aikaa harjata tammaa niin paljon kuin sielu sieti.

Satulan laitto alkoi hyvin, vaikka tamma olikin korkeampi mitä olin muistellut. Quu ehti vilauttaa muutaman kerran hampaitaan, kunnes tajusin laittaa tamman kiinni riimunarulla karsinan seinään. Jätin satulavyön melko löysälle ja aloin laittaa Quulle suitsia. Se menikin jo helpommin, vaikka olin odottanut vähintään pään viskomista. Lopulta tamma oli valmis ja lähdin taluttamaan sitä tallin pihaan.

Ulkona oli muutama aamuvirkku, jotka olivat hoitamassa aamutallia. Pyysin heiltä apua punttaamisessa, ja pienellä ponnistuksella pääsin tamman selkään. Tarkoitus oli lähteä kevyelle kävelyreissulle maastoon ihailemaan maisemia ja kaunista päivää.

Lähdimme rauhalliseen tahtiin eteenpäin kohti kuntopolkua, jossa ei kuulemani mukaan liikkunut juurikaan ulkopuolisia. Muutama satunnainen koiran ulkoiluttaja saattoi silloin tällöin eksyä tallin lähelle, mutta muuten polut olivat rauhallisia ja todella hyviä kuljettavaksi.

Kun pääsimme lopulta metsään, hiljenivät tallin äänet nopeasti. Kevät näkyi jo kaikkialla: linnut visertelivät puissa, hiirenkorvat olivat jo puhjenneet puihin ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Oli kerrassaan mahtava keli kulkea kaikessa hiljaisuudessa kevään merkkejä tutkiskellen. Niin - tai ainakin melkein mahtava. Aloin hiljalleen tuntea satulan kallistuvan reilusti vasemmalle puolelle hevosen kulkiessa rauhallisesti eteenpäin. Minulla kesti hetki tajuta, että satulavyö oli jäänyt kiristämättä kokonaan. Oli suorastaan ihme, että se oli kestänyt näinkin pitkälle.

Hyppäsin alas hevosen selästä ja juttelin rauhallisesti hieman hämmentyneelle hevoselle. Suoristin satulaa paremmin ja aloin kiristää satulavyötä, kunnes Quu alkoi steppailla paikoillaan hermostuneesti. Hyssyttelin aikani hermostunutta tammaa, kunnes se päätti kiskoa ohjat kädestäni ja lähteä juoksemaan. Se otti ensin muutaman askeleen eteenpäin mutta kääntyi nopeasti takaisin talliin päin nostaen laukan. Pian hevonen katosi mutkan taakse.

Seisoin paikoillani hiljaa. En pystynyt täysin käsittämään, mitä juuri äsken oli tapahtunut. Olin aivan hämilläni koko tilanteesta, kunnes tajusin lähteä itsekin kohti tallia, jos vaikka tamma olisi palannut kotiinsa. Niin, jos. Tai ehkä se olisi jo kompastunut roikkuviin ohjiin. Tai lähtenyt laukkaamaan aivan väärään suuntaan. Kaatunut suureen kiveen ja lyönyt jalkansa. Voi luoja.

Lähdin juoksujalkaa kohti tallia. Onneksi emme olleet ehtinyt kauaksi, ja pääsin nopeasti tallin pihaan. Ensimmäinen näky oli pihassa seisova hevonen, jota piteli kaksin käsin kiinni pihalla olevat aamutallilaiset. He katsoivat minua, hevosta ja kysyivät, olenko kunnossa. En voinut kuin nauraa tilanteelle ja todeta kaiken olevan hyvin. Kiva että hevonen löysi tiensä kotiin!

Päivä oli yhäkin vasta aluillaan, mutta melkein jo toivoin, että se olisi ohi. Toisaalta, ehkä vastoinkäymiset riittäisivät ja loppupäivästä tulisi mukavampi - niin minulle kuin Quullekin. Toivotaan.
(488 sanaa)


Muut tekstit

tulossa

Ulkoasu © M Layouts