Virginia Royal

02.03.2020 – Estevalmennus, kirjoittanut: Shanon, omistaja (Siguri)

Morello oli kylmän ja jäisen talven jäljiltä hieman rupsahtanut, ja sen vatsa oli selvästi pyöristynyt. Energiaa ei tuntunut löytyvän muuhun kuin syömiseen ja ihmettelyyn, minkä vuoksi nyt viimeistään oli aika laittaa satula orin selkään ja lähteä aloittamaan kova treeni ennen kisakautta.

Marlene oli meitä maneesissa vastassa, kun saavuimme lauantai-iltapäivänä Morellon kanssa paikalle. Hän pyysi meitä tekemään tutut alkulämmittelyt sileällä, jotta Morello varmasti vertyisi kunnolla kaikkialta. Orin normaalisti pitkät askeleet olivat nyt kankeat ja hieman tahmeat, joten tarvittiin paljon kiemuraurilla ratsastamista ja temponvaihteluita, että rapistuneen (ja rehellisesti, hieman jo vanhentuneen) orin alta löydettiin se hyväliikkeinen kisahevonen.

Kun alkuverryttelyt oli suoritettu, lähdimme muistelemaan esteitä ensin matalilla ristikoilla ja pystyesteillä. Morellolla oli ollut tapana ylittää esteet hyvällä ilmavaralla, mutta nyt jalat tuntuivat jäävän todella lähelle maata ja pudotuksia tuli herkästi. Yritin kuitenkin parhaani mukaan ratsastaa oria reippaasti eteen ja yrittää pitää liikkeet tahdikkaana, mutta Morello ei meinannut päästä yhtään työskentelyyn kiinni. Eikä siitä voinut ketään muuta syyttää kuin itseään, olisi pitänyt huonoista keleistä huolimatta ylläpitää orin kuntoa myös pitkän talven läpi.

Koska Morello oli totisesti rupsahtanut, emme lähteneet tänään ylittämään orin korkeimpia esteitä. Pysyttelimme alle metrin esteissä, teimme välissä hieman työskentelyä sileällä ja muistelimme lähinnä lähestymisiä sekä sopivan ponnistuspaikan löytämistä. Emmehän halunneet myöskään rasittaa oria liikaa, jottei kisakausi päättyisi rasitusvammoihin jo ennen kuin se ehtisi alkaakaan.

Marlene kokosi lopputunnista vielä seitsemän esteen radan, jota lähdimme työstämään. Loppujen lopuksi Morellolla kyllä tuntui olevan työskentelymotivaatio kohdillaan, mutta fysiikka vaan tuntui pettävän. Lopputunnista allani olikin hikinen hevonen, joka todella oli antanut kaikkensa – ja siitä olin tietysti tyytyväinen! Annoimme Morellon kulkea hyvin pitkät ja rauhalliset loppukäynnit, ennen kuin lähdimme viemään sitä takaisin talliin.