Virginia Royal

11.10.2014 – Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut Adelaine (Siguri)

Eilen tallillemme oli saapunut ihastuttava herra Edward. Sharon oli luvannut, että saisin käydä orin kanssa lähimaastossa katselemassa, miltä tallialue näyttää. Niinpä suoritin orille perusteellisen harjauksen ja laitoin sille suitset – satulaa en halunnut laittaa ollenkaan. Edward otti kuolaimet suuhunsa helposti, ja kaikin puolin se vaikutti todella rauhalliselta hevoselta. Lähdin taluttamaan oria pihalle, jossa Janette ulkoilutti Rustya. Orit eivät tuumanneet toisistaan juuri mitään, ja tilanne oli yllättävän rauhallinen, vaikka kaksi toisilleen vierasta oria kohtasivat ensimmäisen kerran kasvotusten.

Janette punttasi minut selkään ja lähdimme Edwardin kanssa rauhallisesti kävelemään. Ilma oli juuri täydellinen iltapäiväkävelyyn, aurinko paistoi ja ilma oli syksyä kohden jo hieman ehtinyt viilentyä. Ilma oli mukavan raikas ja Edwardkin nautti selvästi kevyestä liikutuksesta.

Kävelimme ensin kartanon itäpuolelle katsomaan laitumia sekä metsänrajaa, josta alkaisi kiva maastolenkki. Lupasin kuitenkin, ettemme poistuisi kartanoalueelta, joten metsälenkki täytyisi jättää toiseen kertaan.
Kiersimme kartanon etupihalle, ja huomasin Galenin sekä Nathanin tuttuun tapaansa istuskelemassa kartanon kahvituvassa juomassa kahvia. Pojat huomasivat minut ja vilkuttivat ikkunasta. Vilkutin heille takaisin ja jatkoin matkaani orin kanssa.

Otimme pienen pätkän ravia ja kävimme katsomassa kenttiä sekä maneesia kartanon länsipuolella. Vivian oli taluttamassa varusteltua Frediä juuri kentälle, ja Fred jäi paikoilleen tuijottamaan meitä – minua ja Edwardia siis. Vivi sai kuitenkin Fredin pian takaisin liikkeelle ja kaksikko lähti aloittelemaan esteharjoitusta.
Jäimme vielä hetkeksi Edwardin kanssa katselemaan tallialuetta, kunnes aurinko meni pilveen. Se oli selvä merkki, että meidän täytyi palata talliin. Niinpä ehdin ottaa vielä aivan pienen ravipätkän orin kanssa, kunnes saavuimme tallin portille. Hyppäsin selästä alas ja talutin orin takaisin karsinaan. Koska oli lauantai, niin talli oli aivan täynnä väkeä. Myös Dora oli saapunut tänään hoitamaan hevosia, ja hän olikin aivan innoissaan uudesta Edwardista. Niinpä annoin hänen auttaa riisumaan Edwardilta suitset ja harjaamaan vielä kertaalleen.
Ennen kuin lähdin jatkamaan muita talliaskareitani annoin Edwardille suuren halin. Se hamusi karsinan pohjalta ruokaa, eikä ollut välittävinäänkään, mutta minut ori teki todella iloiseksi. Voi kunpa saisin vielä monta vuotta tehdä orin kanssa kaikkea kivaa!

10.10.2014 – Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut Adelaine (Siguri)

Tänään tallilla riitti melskettä. Molemmat valmentajat olivat tulleet tallille, ja mikäli oikein laskin, saatiin kolmelle hevoselle tänään tunnin valmennukset. Minä taas tulin ottamaan uusinta hevosta, Edwardia, vastaan. Muut olivat kentällä katsomassa Virgon lämmittelyjä, ja omistaja Sharon ei ollut tänään ollenkaan paikalla.
Hevostraileri saapui hieman myöhässä sovitusta aikataulusta, mutta kuski kertoi sen johtuvan jostakin liikenneonnettomuudesta lähistöllä. Kukaan ei kuitenkaan onneksi ollut loukkaantunut.

Hetken höpistyämme kuljettaja auttoi minua lastaamaan orin ulos. En oikeastaan tiennyt tästä orista mitään, mutta kun saimme sen (todella helposti) ulos trailerista, rakastuin sillä silmäyksellä. Odotin vastassa olevan upean puoliverisen, joka olisi viimeisen päälle huoliteltu, mutta sainkin nähdä pörröharjaisen ruunikon orin, joka hurmasi minut heti. Hieman liikakilojakin se oli kerännyt selvästi, mutta ehkäpä Sharon tiesi, mitä oli tekemässä.

Vein Edwardin sisään, ja se kulki narussa todella upeasti aivan rentona roikuttaen päätään, ja seurasi minua vilkuillen kuitenkin hieman ympärilleen. Jossain välissä ori hörähti vaimeasti, kun se alkoi aistia muita hevosia. Orien päät ilmestyivät karsinoiden oviluukuista ulos, ja näky oli kerrassaan huvittava. Osa katsoi korvat uteliaasti höröllään ja yksi – Kórnel nimittäin – luimi kovasti ja näytti hampaitaan. Edwardin ei kuitenkaan tarvinnut mennä lähellekään macho-oria, sillä hänen karsinansa oli aivan toisessa päässä tallia.
Sidoin Edwardin karsinaan kiinni ja aloin harjailla sitä. Irtokarvaa lähti ja paljon! Joko orilla oli jonkin sortin karvanvaihto meneillään tai jotain, sillä kovasti sitä lähtikin. Muutamia ihmisiä kävi satunnaisesti ihastelemassa oria (ja Inez kävi naurahtamassa orille ja mietti, minkä ponin Sharon oli oikein ostanut), mutta ori ei ollut moksiskaan. Se nautti selvästi huomiosta ja rapsutuksesta.

Kun olin saanut Edwardin puunattua kuntoon, se alkoi näyttää jo melkein puoliveriseltä. Harjaa täytyisi kyllä lyhentää, ei tuosta takkukasasta tulisi mitään! Sharonkin soitti ja kyseli, että onhan kaikki sujunut hyvin. Saisin kuulemma huomenna käydä Edwardin kanssa lähimaastossa tutustumassa ympäristöön. Meille tulee vielä hauskaa, aivan varmasti! Jostain syystä tämä ori vei sydämeni heti, ja mieluusti hoitaisin näin ihanaa vanhaa herraa jatkossakin.