Rimman ajatuksia

Hevosten omistajien, hoitajien ja ylläpitäjien sekä tallityöntekijöiden omat päiväkirjat
Rimma
Viestit: 14
Liittynyt: Pe Loka 22, 2021 5:59 am

Rimman ajatuksia

Viesti Kirjoittaja Rimma »

Rimma Sjöroosin päiväkirja elämästä, arjesta ja hevosista.

Oma hevonen on kuvan kaunis Blue. Rimmaan voi tutustua blogin sekä hahmosivun kautta.

Hahmoa saa vapaasti käyttää omissa tarinoissa!
Rimma
Viestit: 14
Liittynyt: Pe Loka 22, 2021 5:59 am

Re: Rimman ajatuksia

Viesti Kirjoittaja Rimma »

#1 Uusi hevosenomistaja!

Jos pitäisi kuvailla tunteita tällä hetkellä yhdellä adjektiivilla, se olisi onnellinen!

Niinhän siinä kävi, että päädyin ostamaan Bluen itselleni sen yhden ja ainoan koeratsastuksen perusteella. Tuntui kuin olisin ollut tamman selässä kotonani. Se tuntui hyvälle, luontevalle ja luotettavalle. Tietynlainen yhteys välillemme löytyi heti, sellainen yhteys, mitä en ole koskaan ennen kokenut kenenkään muun hevosen kanssa.

Mutta ellei jotain hyvää, niin huonoakin. Kaisa ei oikein tykännyt, kun olin itsekseni käynyt tutustumassa Blueen, kertomatta hänelle sanallakaan tuosta hevosesta. Ymmärrän kyllä närkästyksen, sillä alunperinhän me sovittiin, että tehdään tämä hevosen etsintä yhdessä. Jokseenkin itselläni oli vain tunne, että tämä täytyy tehdä yksin. Juuri tämän hevosen kohdalla. Aion soittaa Kaisalle vielä tänään ja kertoa pahoitteluni; samalla toivoen, että hän ymmärtää myös minun kantani asian suhteen. Ei ole mukava polttaa siltojaan takana.

Tänään vielä iltapäivästä käyn tutustumassa Myrttisuon yksityistalliin, joka sijaitsee Nurmakoskella - vain 20 minuutin ajomatkan päässä Tampereelta! Kunhan Myrttisuon on kurkattu läpi ja tallinpitäjän kanssa juteltu, niin ajattelin josko jäisin Nurmakoskelle yhdeksi yöksi tutustumaan tuohon pieneen kaupunkiin. Martikanniemellä näytti nopealla vilkaisulla olevan mukavia Airbnb-majoituksia saatavilla.

Perille onneksi sopi hyvin, että Blue asuu siellä vielä ainakin viikon verran, että löydän hevoselle sopivan tallipaikan. Ihan näin nopeaahan ei kaiken pitänyt tapahtua ja tallipaikka oli tarkoituksena etsiä jo etukäteen, mutta näin se välillä menee. Toisinaan osaan olla kovin impulsiivinen ihminen.
Rimma
Viestit: 14
Liittynyt: Pe Loka 22, 2021 5:59 am

Re: Rimman ajatuksia

Viesti Kirjoittaja Rimma »

#2 Tutustuminen Nurmakoskeen

Kieltämättä Myrttisuon koivupuilla reunustettu tallitie oli hyvin maalaisromanttinen. Se herätti tulijassa heti lämpimiä tunteita ja mielikuvia siitä, minkälainen talli ja sen muu ympäristö olisi. Häävin puissa ei enää ollut lehtiä, mutta koivupuiden varjoista aukesi eteen punainen hevostalli, tarhoja sekä joku toinen rakennus, josta Rimma ei ollut aivan varma.
Valoisassa, suuressa tallissa kävi iloinen puheensorina. Yksi talutti hevosen hoitopaikalle, toinen seisoi varustehuoneen edessä suitset kädessään ja kolmas kikatteli, ilmeisesti kengittäjän, vitseille. Vaikka Myrttisuon talli olikin vastaremontoitu se ei ollut ollenkaan niin kolkko kuin vastaavanlaiset yleensä olivat; Rimman kokemuksen mukaan.

"Hei apua, katsokaa! Uusi hevosenomistaja tuli tutustumaan talliin", nuorehko, punertavatukkainen nainen huomasi.
"Heipä hei, täällähän on mukavanoloinen tunnelma", vastasi Rimma, jonka tunsi olevansa kuin kotonaan.
Naiset kättelivät ja esittelivät toisensa keskenään, mutta Rimma esitteli itsensä myös muille tallissa olevilla henkilöille. Rosaksi esittäytynyt tallinpitäjä lähti heti siltä seisomalta kierrättämään Rimmaa tallissa sekä näyttämään sen tiloja ja karsinoita.

Myrttisuossa vaikutti olevan kaikki se, mitä Blue - ja tietenkin myös Rimma - tulisi tarvitsemaan. Maneesi oli äärimmäisen suuri plussa, sillä vaikka molemmat olivatkin sateenkestäviä, niin pitäisihän sitä päästä vuoden kurjimmilla keleillä treenaamaan myös sisälle. Blue on kokenut estekonkari, joten maastoesteiden ylitys olisi aivan varmasti sen mieleen! Puhumattakaan hevosille turvalliseksi tehdystä suurikokoisesta järvestä. Rimman mieli vaelteli jo lämpimiin, oransseihin kesäiltoihin yhdessä Bluen kanssa. Mitä kaikkea ihanaa tuo taivaanrannanmaalari voisikaan keksiä hevosensa kanssa.

Tallilla vierähti aikaa enemmän kuin oli tarkoitus, mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvässä seurassa aika kuluu nopeaa.
"Missä sä meinaat yöpyä? Ku eksä ollu Turuust?", Kasper naureskeli.
"Turuusthan minä. Mä menen Martikanniemeen, kun sieltä löytyi tosi kiva AirBnB paikka", Rimma vastasi.
"Siellä on tosi kivoja mestoja kyllä. Me ollaan menossa illemmalla varmaan yksille, tuuks mukaan?", mies jatkoi.
"Ehkä, ehkä! Mä nyt ekana menen suihkuun ja vähän laittautumaan. Tarkotus olis käydä keskustassa kattomassa paikkoja", vaaleaverikkö vastasi.
"Okke! Hei me laitetaan koodia ku tehään lähtöö, katotaan mis oot sitte", Kasper vielä huikkasi Rimman perään.

Rimman yöpymispaikka Martikanniemessä oli moderni, mutta silti viihtyisä. Se oli suuri kerrostalo, jossa julkisivun puolen seinät olivat pelkkää ikkunaa, lattiasta katonrajaan asti. Asunnosta löytyi pieni sähkökiukaalla toimiva sauna, suuri kylpyhuone, avokeittiö sekä olohuone. Olohuoneesta oli kulku makkariin, josta löytyi sängyn lisäksi vaatekaappi, nojatuoli ja yöpöytä. Sänky oli sijoitettu niin, että siitä näki suoraan valtavista ikkunoista ulos - idylliseen järvimaisemaan. "Kyllähän täällä kelpaisi asua", Rimma sanoi ääneen.

Julkinen liikenne kuljetti Rimman sujuvasti Nurmakosken ytimeen. Keskustasta silmiin pisti ensimmäisenä kauppakeskus sekä muutama baari, mutta ennen kaikkea Eteläpuisto herätti suurimman kiinnostuksen. Se oli mielettömän upea viheralue, josta löytyi tilaa piknikille tulijoille sekä esiintymislava innokkaimmille esiintyjille. Onneksi iltaa vasten sade oli loppunut ja hämärtyvän taivaan alta pakeni aurinko pikkuhiljaa pois. Rimma istahti puistonpenkille seurailemaan illanviettäjiä. Koska eihän kukaan kuivin suin haluaisi olla, nappasi nainen laukustaan pienen punaviinipullon sekä kertakäyttölasin. Hän kuunteli ihmisten jutustelua, vaimeaa lintujen laulantaa ja lähibaarista kulkeutuvaa musiikkia. Olo oli hyvin rento; aivan kuin hän olisi elossa enemmän kuin koskaan ennen.

Hetken aikaa Rimma kuljeskeli keskustassa ja tutki näyteikkunoista sisälle. Kauppakeskuksessa näytti olevan hevostarvikeliike, mutta sinne hän suuntaisi vasta hyvän yöunien jälkeen; huomennakaan ei olisi kiire minnekään, joten Bluelle olisi aikaa shoppailla varusteita sekä mahdollisuus käydä kunnon brunssilla.
Rimman puhelin piippasi. Kasper oli laittanut hänelle viestiä ja kyseli, missä nainen liikuskeli. Hän mietti hetken, mitä vastaisi tuolle ilmiselvälle naistennaurattajalle.
"Sori, en mä nyt tuu. Menen takaisin Martikanniemelle ottamaan rennosti", Rimma naputteli androidillaan.
"Tarviiks kyydin? Mun kaveri on kuskina, ei tarvis mennä bussilla!", Kasper vastasi.
Rimma pyöritteli silmiään ja naurahti ääneen, "ei kiitos, nautin nyt yksinolosta. Nähdään!"

Rimman loppuillan agenda tuli ehdottomasti olemaan hyvän illallisen jäljiltä Ben&Jerry's jäätelö, lämmitetty glögi ja esteratsastuskilpailujen seuraaminen telkkarista. Illan kilpailut järjestettiin Ranskassa, jossa oli mukana maailman parhaimpia hevosia. Ajatella, että Bluekin oli kilpaillut vastaavanlaisissa kisoissa! Siinä onkin Rimmalla sulateltavaa - sekä ennen kaikkea entisen vakiotallin hevosenomistajilla. Kumpa kaikki menisikin näin helposti kuin tähän asti...
Rimma
Viestit: 14
Liittynyt: Pe Loka 22, 2021 5:59 am

Re: Rimman ajatuksia

Viesti Kirjoittaja Rimma »

#3 Miestenpuolikkaat
sunnuntaina 24. lokakuuta 2021

Eilinen keskustelu tallihuoneessa oli piristänyt mun mieltä huomattavasti. Sain hurjasti erilaisia näkökantoja, mutta myös yhteisen linjauksen sille, että asia kannattaisi ottaa puheeksi Minnan, Emman ja Pirren kanssa. Varsinkin sen jälkeen, mitä mulle tapahtui Bluen selässä. Se oli oikeastaan todella noloa, tipahtaa nyt tuolla tavalla - ja vielä sen takia, että hevonen koitti herätellä mua siihen hetkeen. Muutama tallikamu sille vähän naurahti, kun tohdin kertoa putoamisen syyn, mutta samalla lohduttivat, että mulla oli todella viisas hevonen. Niin kuin Blue olikin. Uskomatonta, miten se on muutamassa päivässä tullut mulle jo niin tärkeäksi.

Myrttisuon täysi-ikäisille tallillaisille oli muodostunut perinteeksi perjantainen baarikierros. Ei siellä mitään kännejä vedetty - yleensä, mutta tottakai yksilöeroja löytyi. Mähän perjantaina sitten lähdin tyyppien mukaan ja voin myöntää, että mulle maistui muutama olut ehkä vähän liikaakin. Onneksi ei sillä tavalla liikaa kuin vaikkapa työpaikan pikkujouluissa viime vuonna, kun mä olin aivan räkäkännissä. Ja sillonhan se ihmissuhdesotku käynnistyikin, kun tapasin miehen. Onneksi se on jo kaukainen muisto; koko homma alkoi nopeasti, mutta niin se loppuikin.

Ihmissuhdesotkut kiinnostaisivat nyt vähiten kuin koskaan, mutta myönnän fiiliksen toisinaan olevan hyvinkin yksinäinen, vaikka Kali vieressä nukkuukin ja ilahduttaa olemassaolollaan. Mä kaipasin jotenkin aivan kauheasti sitä huomiota, kainaloa ja yhteisiä iltakävelyjä. Semmosta miestä, joka ymmärtäisi mun arjen ja osaisi mukautua siihen. Sen, että sille olisi ihan fine, että mä lonun tallilla useamman tunnin, käyn yksikseni kaupungilla ja olen töissä. En mitään riippakiveä, jolle pitää jok'ikinen asia kertoa juurta jaksain ja antaa vielä aikataulut seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi etukäteen. Se ei ollut mun juttu, ei silloin, ei nyt eikä ikinä.

Tinder mulla on käytössä, mutta aika vähän mä sitä käytän. Joitakin maanläheisiä miehiä on tullut vastaan, mutta jokin niissä on aina ollut etten ole halunnut tavata. Nykymaailma on niin erilainen kaikkien sovellusten ja somen kautta, että tuskin enää miestä löytää kahvilasta. Baareista joo, mutta tiedän just, miten ne loppuu. Ja jatkuu.

Ehkä mä kumminkin vaan keskityn nyt tähän muuttoon, Blueen ja Kaliin. Sekä uusiin tallikamuihin. Mistä sitä tietää jos mä löydän Sen Oikean (miehen siis) uusien verkostoitumisten kautta? Tiedä vaikka jollakin olisi joku kiva sinkkuveli! Heh, toiveajattelua.

Mut nyt mun pitää kiirehtiä! Pakko pakkailla loppuun, koska mutsi ja faija tulee kohta tähän, että saan muuttokamoja raijattua Tampereelle. Hitsin siistiä!
Vastaa Viestiin