Kaipaako tekniikka terästystä, tai kiinnostaako kokeilla jotain aivan uutta? Kaikki kokeneista tutustujiin tervetulleita Klaus Tuuran isännöimään skill at arms-valmennuspäivään Myrttisuon maneesiin. Myös kuunteluoppilaat ovat tervetulleita katsomoon.
Kaipasit siis vain lisämateriaalia hevosen sivuille, tai historiapainotteisille ratsuille valmennusmerkinnän (harvinaista herkkua!), nyt kannattaa matalalla kynnyksellä tulla mukaan. :) Valmennus on nimi listaan-tyylillä, ja jokainen osallistuja saa min. 200 sanan tekstin osallistumisestaan.
Ainoa vaatimus on perusratsastustaito — välineet miekasta keihääseen on lainattavissa, eikä niin ratsulla kuin ratsastajallakaan tarvitse olla lajista aiempaa kokemusta. Valmennus tapahtuu pareittain, ja kaikki osallistujat pyritään jakamaan tasoiltaan sopiviin ryhmiin.
Osallistujia otetaan max. 6 kpl. Ensimmäinen valmennus alkaa klo 10:00, toinen klo 11:00 ja kolmas 12:00.
Osallistuminen tapahtuu tähän ketjuun (ei vaadi rekisteröitymistä) seuraavassa muodossa:
Koodi: Valitse kaikki
Ratsastaja — [*url=osoite]Ratsu[/url*]
Kerro hieman parin kokemuksesta skill at arms:in parissa.
(Voit linkittää myös ratsastajalle esittelyn, mikäli sellaista on)
Ryhmä 1 klo 10:00-11:00
Monica - Dawnvale Venus
Venus antoi heti ensikäteen itsestään todella mukavan vaikutelman. Se oli hereillä uudessa paikassa, mutta katseli ympärilleen enemmän uteliaana kuin säikkynä, ihmetellen rauhakseltaan menoa ja meininkiä. Alkubriiffaukset ja tutustumiset sujuivat keveästi pitkin ohjin löntystellen.
Ratsukko oli selkeästi harjoitellut aiemminkin yhdessä, ja valmennuksessa pystyttiinkin keskittymään pitkälti hienosäätöön. Venus keskittyi hyvin kaikkiin tehtäviin, eikä toisen ratsukon vauhkoaminen tarttunut tammaan lainkaan — enemmänkin se esimerkillisesti tuntui paneutuvan hetkeen vieläkin tarkemmin. Ainoat iberialaiset kumipallohetket Venus esitti rengaslinjan avo-sulku-avo-vaihdossa, jossa jalat menivät mitkä mihinkin suuntaan kuin saksitehtaan koekäytössä ikään. Liikkeet pienenivät ja järkevöityivät pienentämällä apuja radikaalisti: jalalla ei voinut paineistaa taivutuksessa lainkaan.
Vauhdin lisääntyessä ja tehtävien vaikeutuessa kone alkoi käymään kierroksilla, mutta ei liioissa määrin. "Toki tämä ei ole aikaratsastusta, teet tehtävistä helpompia hidastamalla tahtia," muisti Klaus muistuttaa. Toisaalta tällä harjoittelutahdilla Monica pysyy takuuvarmasti punaisen kaunottarensa tahdissa, ja mikäpä siinä jos näppäryyttä löytyy!
Vastalyönneissä Venus väisti painoa usein niin, ettei terä yltänyt kohteeseen. Siinä missä ratsun kotitehtävänä oli löytää malttia taivutuksiin niin renkailla kuin tynnyrin ympärilläkin, ratsastajalle tuli läksyksi harjoitella vastalyöntejä mahdollisimman pienellä painopisteen vaihtelulla. Avuille herkän ja kuuliaisen hevosen kanssa miekkailu ei ollut helpoimmasta päästä, mutta se laskettakoon positiiviseksi ongelmaksi. Kaikenkaikkiaan Klaus oli tyytyväinen parin suoritukseen.
Anja - Folha de Carvalho
Ryhmän ainoa ennalta tuttu osallistuja oli Anja, joka Klausin houkuttelikin avoimen valmennuksen pitämään. Hän ratsasti parina Monican ja Venuksen kanssa, toki pitäen hyvän huolen välimatkasta. Velho otti tietenkin aina kuumaa tammoista, mutta varsinkin uuden ilmestyminen hänen omalle tontilleen sai harmaan muutenkin kiikkerän veneen keikkumaan uhkaavasti. Sen näki myös Anjan kivikovista kasvoista ja valkoisista nyrkeistä.
Heidän ensimmäinen tehtävä olikin vetää henkeä ja rauhoittua. Velho pyöri maneesin päädyssä raviympyrällä etsimässä tasaista askelta, ja Anja sai keskittyä hakemaan itselleen turvallista oloa. Kun ori malttoi mielensä, he jatkoivat samaa yksitoikkoista tehtävää vielä laukassa, ja vasta sitten kaksikko pääsi edes varsinaisiin skill at arms-harjoituksiin.
Velho oli korskeana eikä kuunnellut läheskään niin hyvin kuin valmennettava, saati valmentaja, olisi toivonut. Anja ehti ottamaan muutaman iskun quintainiin, kun ratsu jo alkoi taas vauhkoamaan. He palasivat nöyrästi ravaamaan ympyrälle. Kun ratsastajan mieli tyyntyi, pystyi hän kuivaharjoittelemaan ympyrällä myötä- ja vastalyöntejä: siinäpä olikin taas haastetta, sillä kuten valmennuksen muutkin hevoset, tuppasi Velhokin seuraamaan hyvin tarkkaan minne ratsastajan paino meni. Jos se karkasi miekan mukana varsinkin vastalyönnissä, hävisi ratsu lapa edeltä mukana.
Kotitehtävänä Anja ja Velho saivat käskyn ratsastaa enemmän muiden seurassa ja uusissa tilanteissa. Yksityisvalmennuksessa kotikentällä tehtävät ehkä sujuivat, mutta paranisiko ratsukon turnajaissijat jos heistä edes toinen muistaisi hengittää? Se että ori hävisi kuulolta ja selässä ratsastaja oli kauhusta kankea, ei kuulostanut lainkaan kivalta skenaariolta, ja tällä hetkellä se oli ikävä kyllä totta.
Ryhmä 2 klo 11:00-12:00
Rosa - Basanova
Mikään ei ilahduttanut Klausia yhtä paljon kuin saada ensikertalainen mukaan valmennukseen — ehkäpä pieni kipinä kokeilusta iskisi, mistäpä sen tietää! Rosa ja Nova-tamma saivat kolmantena osallistujana kaiken jakamattoman huomion suorastaan eksklusiivisessa yksityisvalmennuksessa.
Ensimmäinen kerta pidettiin helppona. Klaus selosti radoilla esiintyviä tehtäviä, jotka Rosa oli varmasti ehtinyt kyllä näkemään jo edellisen valmennuksenkin aikana. Alkubriiffauksen aikana hän sai harjoitella peitsen ja keihään turvaamista sekä kääntämistä. Nova ei hätkähtänytkään vierellään pyörivästä varresta, eikä sanonut mitään edes silloin kun ase karkasi pyöräyttäessä kädestä ja kalahti maahan.
Kaikkia tehtäviä ehdittiin kokeilemaan, aina quintainista rottaan ja renkaankeräilystä keihästämiseen. Osa tehtävistä, kuten renkaiden poimiminen avo-sulku-avo-linjalla, olivat helpompia ravissa, kun taas osa — quintain ja rottajahti esimerkiksi, sujuivat laukassa mallikkaimmin. Ratsukko sai itse päättää askellajin missä tehtäviä testailla, sillä Rosa tunsi tammansa paremmin kuin valmentaja. Ratkaisu oli toimiva.
Miekankäsittely on aina alkuun huteraa jopa kevyillä, tylsillä harjoitteluaseilla. Ranne ja käsivarsi väsyy yllättävän nopeasti, ja siksi miekkaan koskettiinkin vasta aivan viimeisenä. Aluksi suoralla linjalla tähtäiltiin kohteina oleviin hernepusseihin aivan ravista, mutta pian Rosa totesikin laukan olevan parhain askellaji. "Tähtää lyönti aina kolmanteen tempoon," Klaus neuvoi sivusta.
Ympyrälinjalla osuma oli huomattavasti vaikeampi saada, sillä Nova seurasi tarkasti minne ratsastajan paino meni, joten miekalla liikaa kurotellessa se kadotti taivutuksen ja lähti puskemaan lavalla. Ongelmana se on varsin tyypillinen — aseiden käsittely selässä on yllättävän vaikeaa, ainakin jos koittaa olla häiritsemättä hevosta.
Kotitehtävänä ratsukko sai harjoitella paljon yhdellä kädellä ratsastamista. "Siitä on hyötyä muutenkin kuin tässä lajissa," kuului perustelut. Toki mielessään Klaus toivoi näkevänsä mustan tamman vielä toistamiseenkin harjoittelemassa. Mielenlaatu sillä on ainakin kuin luotu tähän jännittävään lajiin, silllä kukapa haluaisi kiivetä säikyn ja vauhkon hevosen selkään miekka kädessä...