Etnan päiväkirja

Hevosten omat päiväkirjat ja yleinen talligalleria/-päiväkirja
Avatar
Elsi
Viestit: 4
Liittynyt: Su Loka 04, 2020 9:36 am

Etnan päiväkirja

Viesti Kirjoittaja Elsi »

Athena
Omat sivut

Suomalainen puoliverinen, tamma
Väriltään mustankimo, säkäkorkeus 162 cm
Syntynyt 16.05.2011, iältään 9 v, syntymämaa Suomi

Omistaa Elsi Halmeaho
Yleispainotteinen, tasoltaan vaativa A / 130 cm
Avatar
Elsi
Viestit: 4
Liittynyt: Su Loka 04, 2020 9:36 am

Re: Etnan päiväkirja

Viesti Kirjoittaja Elsi »

4.10. - Muuttoviikonloppu

Mä en tiedä, mikä mun faijaan oli mennyt, miksi se yhtäkkiä halusi muuttaa hulppeaan omakotitaloon. Mä en kestäisi, jos sillä olisi uusi nainen ja jos se joku päivä vaan sanoisi, että BirgittaMerjaSusanna muuttaa nyt meidän luokse. Ei helvetti. Onneksi mulla oli Etna.

Etnan muuttomatka Pirkanmaan toiselta puolelta ei ollut onneksi pitkä. Sen sijaan muuttokuorman lastaamisessa kesti kauan, sillä tamman kaapit pursusivat tavaroista. Etnalla oli paljon uusia varusteita ja tarvikkeita, enkä tiennyt, mitä olisin vanhoille tehnyt. Sen sijaan, että olisin heittänyt ne roskiin, päätin tällä kertaa ottaa kaiken mukaan ja käydä ne joskus läpi. Onneksi mulla oli Myrttisuolla kokonainen oma kaappi.

Lauantai-iltana Etna oli melko levoton, eikä se suostunut syömäänkään. Tänään sunnuntaina ruoka kuitenkin maistui jo, joten kyllä se siitä varmasti vielä kotiutuisi. Kunhan se tapahtuisi, päästäisi vihdoin treenaamaan kunnolla. Pitihän tammaa nyt käydä kisatuomareillekin näyttämässä, niin upea se oli.
Avatar
Elsi
Viestit: 4
Liittynyt: Su Loka 04, 2020 9:36 am

Re: Etnan päiväkirja

Viesti Kirjoittaja Elsi »

7.11. Koulustressiä ja viikonloppua

Ensimmäinen kuukausi uudella tallilla oli mennyt ohi nopeasti. Etna oli kotiutunut vasta toisella viikolla, eikä se ollut vieläkään tottunut tarhakavereihin. Mä taas en ollut ehtinyt käydä tallilla juuri ollenkaan pakollisia liikutuksia enempää, koulussa oli aivan liikaa kaikkea. Mun pää hajosi kaikkiin niihin esseisiin ja kokeisiin, varsinkin nyt, kun paljon kursseja suoritettiin etänä. Enkä mä kuitenkaan halunnut tuottaa faijalle pettymystä, mutta ysin keskiarvoon oli vaikea tähdätä enää lukiossa. Oli derivaattaa, maailmansotia ja paljon muuta, eikä mikään tuntunut jäävän päähän.

Tänään mä kuitenkin pidin vapaapäivän kaikesta koulutyöstä ja tulin jo aikaisin tallille. Hain Etnan sisälle ja puunasin sen ratsastuskuntoon. Tamman vasta hankittu pinkki satulahuopa sopi sille täydellisesti.
"Ai moi! Ootte ratsastamaan menossa?" kuulin käytävältä. Se oli se rastatukkainen nainen. Aina puhumassa, vaikka olisin vain halunnut olla hetken Etnan kanssa rauhassa.
"Mmm...", vastasin naiselle, jos se olisi osannut olla puuttumatta mun asioihin.
"Etna on tosi hieno", se sanoi sitten ja silitti Etnan turpaa, jota tamma yritti puskea kaltereiden läpi. En vastannut. En jaksanut. Ja onneksi nainen, Eve, tajusi vihdoin itsekin kääntyä jatkamaan omia hommiaan.
"Mennään maastoon, siellä meitä ei häiritä", lepertelin tammalle samalla kun laitoin sille suitset päähän.

Lähdimme tamman kanssa pururadalle. Kaunis päivä oli patistanut myös lenkkeilijät ulos, ja moni vastaantulija katseli meitä hymyillen.
"Äiti kato, hevonen!" huusi joku pikkupoika ja osoitti Etnaa. Hyvä, ettei alle juoksut. Tai olisipa juossut, olisi oppinut olemaan.

Metsäpoluilla oli hiljaisempaa, edes koiranulkoiluttajia ei tullut vastaan. Päädyimme monen mutkan kautta takaisin tallin derby-kentälle, ja mietin, että voisimme kokeilla Etnankin kanssa erikoisesteitä vielä ennen lumien tuloa, jos säät vaan sallisivat.

Mutta ehkä vasta ensi viikolla. Nyt Etna karsinan kautta takaisin tarhaan. Toivottavasti se nainen ei olisi enää siellä...
Avatar
Elsi
Viestit: 4
Liittynyt: Su Loka 04, 2020 9:36 am

Re: Etnan päiväkirja

Viesti Kirjoittaja Elsi »

25.10. Paskakelejä

"Voi ei, Etnaa saa varmaan koko ajan olla pesemässä näillä keleillä?"

No shit. Mä en ymmärrä, miten Etna on aina korviaan myöten kurassa, kun se tulee tarhasta. Enkä mä myöskään ymmärrä sitä, miten jokainen ihminen vuorollaan jaksaa tulla mainitsemaan kombosta valkoinen hevonen ja syksy. Joo joo, kyllä mä vittu olen huomannut, että Etnassa on kymmenen kertaa enemmän työtä kuin niissä tummemmissa.

Kuivasin Etnasta hikiviilalla suurimmat vedet ja vein sen hetkeksi karsinaan. Sitä paskaa oli nyt aivan kaikkialla. Mun kengissä, takissa, hiuksissa... Ja jos kukaan erehtyisi mainitsemaan puolikkaallakaan sanalla asiasta, niin saattaisin lyödä. Ihan oikeasti.

Kävelin tallitupaan, jossa harmikseni oli ruuhkaa. Sohvilla istui kaksi nuorta tyttöä ja lavuaarin edessä seisoi mies juomalasi kädessään. En tiennyt miehen nimeä, mutta se kulki usein tallilla nuoren kirjavan hevosen kanssa. Huvittava näky.

Mun ei tarvinnut onneksi sanoa miehelle mitään, vaan pelkkä katse riitti ja mies väisti lavuaarilta. Otin kaapista lasin ja kaadoin siihen kylmää vettä.
"Olitteks te tulossa Etnan kanssa ensilumen maastoon?" kysyi sohvalta toinen tytöistä. En tuntenut tätäkään, mutta olin nähnyt tytön usein haflingerin selässä.
"En", vastasin tytölle. Oikeasti en edes tiennyt, mistä tyttö puhui, mutta jos rehellisiä oltiin, ei aihe erityisemmin kiinnostanut.
"Aijaa. Miks et?" se jatkoi.
"Ei huvita", vastasin. Join vesilasin tyhjäksi, laskin sen pöydälle ja lähdin jatkamaan iltaa Etnan kanssa.

Etnan karsinan vieressä oli rastapäinen tallityöntekijä lakaisemassa lattiaa. Se tervehti, ja vastasin sille pienellä nyökkäyksellä takaisin.
"Voi ei, sä oot ihan kurassa!" rastapää sanoi naurahtaen.

Haista paska.
Vastaa Viestiin