Beten päiväkirja

Hevosten omat päiväkirjat ja yleinen talligalleria/-päiväkirja
Avatar
Julia
Viestit: 4
Liittynyt: La Kesä 19, 2021 8:09 am

Beten päiväkirja

Viesti Kirjoittaja Julia »

-
Avatar
Julia
Viestit: 4
Liittynyt: La Kesä 19, 2021 8:09 am

Re: Beten päiväkirja

Viesti Kirjoittaja Julia »

22.6. - Koeratsastus

Mä halusin shetlanninponin. Samanlaisen kuin Sam.

Siitä oli kolme päivää, kun olin palannut Norjaan. Samana päivänä olin saanut kuulla jokaisen hevostytön unelmasanat: "ostetaan sulle vihdoin se oma poni". Ja vaikka olin viettänyt kuluneen vuoden Shelyesissä, veti veri silti takaisin Suomeen. Ehkä asiaan vaikutti äidin uusi norjalainen miesystävä, jonka kanssa kerrostalokolmio tuntui todella ahtaalta, tai ehkä Suomessa asuva sisko ja sen poni, Ragnvald.

Oli miten oli, edessä oli hevosen osto. Ja vaikka kuinka olin haaveillut tästä hetkestä jo vuosia, tuntui kaikki yhtäkkiä niin vieraalta. Mistä lähtisin liikkeelle? Etsisinkö hevosta suoraan Suomesta? Uskaltaisinko ottaa yhteyttä ulkomaille ja kuinka hevosen kyyditys järjestyisi? Ja ennen kaikkea: mistä sen tietää, mikä on sopiva?

Olin kertonut muutto- ja hevosuutiset saman tien Jassulle, kun tein päätöksen lähdöstä. Jassu olikin se, joka istui kanssani tiistai-iltana tallituvassa ja selasi läpi myynti-ilmoituksia. Ja onneksi niin, Jassu oli päässyt seuraamaan ratsastustani jo hyvän aikaa, joten hän tiesi hyvin, millainen hevonen minulle sopisi.

"Lähtisin ehkä liikkeelle pienestä hevosesta tai suuremmasta ponista", Jassu sanoi. "Eikä kannata tuhlata turhaan aikaa liian vaikeisiin hevosiin."

Selasimme läpi monia eri sivustoja, kunnes Jassu havahtui.
"No tietysti!" se sanoi. Nainen kaivoi puhelimensa ja kirjoitti viestin. Ei sanonut mitään muuta, mutta ilmeisesti viestin vastaanottaja oli myös parhaillaan puhelimensa äärellä, sillä Jassun puhelin piippasi pian.
"Tuu, mennään!" se sanoi sitten ja lähti johdattamaan meitä pois tallituvasta. Ja pois Shelyesistä.

Brynhildin maisemat olivat tuttuja, olinhan käynyt alueella monesti Samin kanssa kärryajelulla. En kuitenkaan ollut sen enempää tutustunut Brynhildin väkeen tai hevosiin. Nyt meitä kuitenkin oli vastassa suurin piirtein minun ikäiseni tyttö. Ruskeahiuksinen ei esitellyt itseään eikä puhunut paljoa. Jassu puolestaan hoiti puhumisen ja tulkkasi samalla, mitä varten olimme tulleet Brynhildiin.

"Tuolla on Bette", Jassu sanoi ja osoitti kohti voikon ponitamman karsinaa. Ruskeahiuksinen seurasi meitä hiljaa.
"Se on welsh-poni, 13-vuotias", Jassu jatkoi.

Ennen kuin huomasinkaan, olin Brynhildin kentällä voikon ponin selässä. Se tuntui olevan alkuun hieman kohmeessa, enkä päässyt itsekään rentoutumaan. Ajatus siitä, että olin todella kokeilemassa ensimmäistä poniehdokasta, jännitti. Eikä asiaa auttanut kentän reunalla seisova tyttö, joka räpläsi puhelintaan ja vilkaisi välillä arvostelevasti.

En ollut aivan myyty, mutta jokin Betessä viehätti. Ehkä sen tasainen laukka tai se, kuinka tamma lopulta kulki todella hienosti peräänannossa. Seuraavana yönä uni ei kuitenkaan meinannut tulla, kun mietin koeratsastusta ja kaikkea sitä, mitä itse olisin voinut tehdä selässä toisin. Minusta tuntui, että Betellä olisi paljon annettavaa ratsuna. Se oli todella kärsivällinen ja reagoi todella nopeasti virheisiini. Se oli poni, joka pystyisi varmasti opettamaan minulle paljon.

Aamulla herätessäni olin aivan varma asiasta: oma poni oli löytynyt. Se ei ollut Sam. Se oli Bette, jotain vieläkin parempaa.

Kuva
Vastaa Viestiin