Mysteeri nimeltä Christer

Hevosten omistajien, hoitajien ja ylläpitäjien sekä tallityöntekijöiden omat päiväkirjat
Christer
Viestit: 15
Liittynyt: Ke Heinä 07, 2021 9:18 pm

Mysteeri nimeltä Christer

Viesti Kirjoittaja Christer »

Kuka on Christer kaiken sen hiljaisen ja sulkeutuneen ulkokuoren alla? Mitä tuo tekee tallin ulkopuolella?
Christer
Viestit: 15
Liittynyt: Ke Heinä 07, 2021 9:18 pm

Re: Mysteeri nimeltä Christer

Viesti Kirjoittaja Christer »

22.10.2021

Vaikka tuon oli hankala uskoa, oli hevosenomistajuus alkanut tuntumaan ihan mukavalta ja toi omanlaista uutta rutiinia arkeen. Hevosen omistajuuden lisäksi mies oli edistynyt myös sosiaalisen tilainteiden pelkonsa kanssa ja ajoittain tuo pystyi käymään lyhyitä, muutaman lauseen mittaisia keskusteluja. Mitä pidemmälle aiheet pysyivät hevosissa sitä helpommin, Christer sai sanansa aseteltua oikeisiin järjestyksiin ja tuosta tuntui että tuon puheessa oli selkoa. Toki tähän asti miehen ainoat keskustelukumppanit olivat olleet joko Rosa tai Eveliina, sillä monesti tuo ajoitti tallilla käymisensä sellaiseen hetkeen että kukaan muu hevosenomistaja ei ollut vielä paikalle saapunut.

Bussimatkan viimeiset hetket olivat tuoneet idean erääseen projektiin, jonka mies oli luvannut ottaa hoidettavakseen, joten istuttuaan alas toiselle tallituvan kahdesta sohvasta, syliin oli eksynyt muistivihko, johon tuo nyt piirsi visiotaan ylös. Lopulta piirros muistutti enemmänkin ajatuskarttaa ja kirjoittaessaan ylös viimeisiä huomautuksiaan, tuo kuuli koko ajan voimistuvia askeleita, jotka lähestyivät sohvaa, jossa tuo istui. Nostaessaan katseensa kohti tulijaa, tuo huomasi että kyseessä oli Rosa ja jännitys, joka oli alkanut kiristämään Christerin lihaksia helpottui.

”M… moi”
”Moikka! Ootko sä lähdössä mukaan maastoon seitsemäspäivä?” Rosan äänessä oli aina samanlainen iloinen sointu ja Christer mietti itsekseen miten kukaan pystyi tuollaiseen.
”En mä”
”Noh mikset?”
”Ei mulla ratsua. Tuuli on vielä varsa.”
”No mutta hei, kyllähän sä saat vaikka Novaa lainata. Tai ihan varmasti sulle löydetään jostain joku lainaratsu jos sua kiinostaa lähteä mukaan. Ei mua haittaa jäädä koristelemaan ja laittamaan paikkoja valmiiksi silloin kun te ootte maastossa.”

Haalean sinisten silmien katse oli epäilevä ja ehkä hieman ”peura ajovaloissa”-mainen miehen katsoessa tallinomistajaa.
”Ethän…mua…ratsastamassa? Miten…uskaltaisit…mulle?”

Rosan ehdotus oli sekoittanut Christerin pasmat ihan totaalisesti ja mies ei tiennyt että miten tuon olisi pitänyt reagoida toisen tarjoukseen. Ei tuo ollut ratsastanut ikinä kuin ratsastuskoulun hevosilla ja sen jälkeen Danielin hevosilla. Mitä jos Novalle kävisi jotain ja Rosa laittaisi sen Christerin syyksi vaikka se olisi vahinko?

”Mun…Tuuli…Töitä” epämääräiset viittomat siivittivät Christerin kolmea viimeistä ”lausetta” ennen kuin tuo nousi paikaltaan ja poistui tallin puolelle, suunnaten suoriltaan kirjavan pikkuhevosensa tarhalle.
Vastaa Viestiin