Hyvällä kirjalla ei ole loppua (Avoin peli)

Kaupunkiin ja keskusta-alueeseen sijoittuvat pelit
Avatar
Rosa
Tallin omistaja
Viestit: 77
Liittynyt: La Elo 29, 2020 8:43 am

Hyvällä kirjalla ei ole loppua (Avoin peli)

Viesti Kirjoittaja Rosa »

[Sijoittuu Nurmakosken kaupunginkirjastoon. Ehkä ilta jatkuu muualle? Saa liittyä vapaasti!]

"Ei kai kukaan enää herran vuonna 2021 lue kirjoja?!"

Oli Eve minulle sanonut, kun lähdin lauantai-iltapäivänä pitkästä aikaa suuntaamaan kaupunginkirjastoon. Sanokoon vanhanaikaiseksi, mutta nautin siitä hetkestä, kun rankan päivän jälkeen voi asettua sänkyyn, kääriytyä peittoon ja lukea hämärässä valaistuksessa mielenkiintoista kirjaa.

Tänään minulla oli siihen vieläpä erityinen syy. Nova oli nyt jo toista viikkoa tuntunut jäykältä ja toispuoleiselta ratsastaessa, joten lähdin etsimään tietoa hevosten lihaksistosta, hieronnasta ja muista mahdollisista helpotuksista. "Mä voin etsiä ne tiedot sulle kymmenessä minuutissa netistä", joo joo Eve, mutta ei se ole sama asia. Sitä paitsi, mikä olisi parempi tapa viettää keväistä ja aurinkoista iltapäivää kuin kävellä ensin tallilta keskustaan ja käydä sen jälkeen syömässä ravintolassa? Sitä minäkin. Ei mikään.

Löysin kirjan, toisenkin. Ei hevosiin liittyviä vaan uutuuksia. Eloonjääneet, Tinder-päiväkirja, kirja Tolkienista... Tästä tulisi pitkä ilta.
Rimma
Viestit: 14
Liittynyt: Pe Loka 22, 2021 5:59 am

Re: Hyvällä kirjalla ei ole loppua (Avoin peli)

Viesti Kirjoittaja Rimma »

[Tuun mukaan! Sopiiko jos jatketaan tätä nyt näin syksyltä? Ja apua, tämä on mun eka roolipelaus! Saa antaa vinkkejä jos jotain pitäisi muuttaa. :D]

Mä istuin Nurmakosken kaupunginkirjaston kahvilassa ja lueskelin päivänlehteä. Koska miksi ei - en osaa lukea uutisia puhelimisia, kun oon niin kaavoihini kangistunut. Ja muistan edelleen sen tunteen, kun postiluukusta tipahti kotiin uusin Hevoshullu-lehti! Se oli aina kuukauden kohokohta eikä tuoreen, lukemattoman lehden tuoksua voittanut mikään.

Fiilis oli jotakuinkin haikea. Toki, olin ostanut juuri uuden hevosen, mutta ylihuomenna mun pitäisi jatkaa takaisin Turkuun vielä pariksi päiväksi ennen kuin muuttakuorma lähtisi kohti Tamperetta. Harmitti siksi, koska Blueta en näkisi hetkeen ja kaikki nämä mahtavat tallityypit jäisivät tänne. En ollut koskaan, missään talliyhteisössä, kokenut oloani yhtä tervetulleeksi kuin täällä. Tosin Kasper tuntui olevan vähän liiankin tuttavallinen, mutta hänestä huomasi, että mahtaa olla melkoinen naistennaurattaja.

"Ai hei, säkin olet täällä!", kuulin olkani takaa tutun äänen.
"Mikä yhteensattuma, moikka! Mä tulin lukemaan vähän lehteä ja juomaan kahvin", hymyilin Rosalle.
Rosalla oli kädessään liuta erilaisia kirjoja, joista yhden selkämyksen huomasin, "Eloonjääneet".
"Löysit luettavaa? Vähän...", virnuilin Rosalle.
"Heh... Piti tulla hakemaan ihan muuta kuin näitä, mutta... noh...", Rosa naurahti.

Yht'aikaa meidän puhelimet piippasi.
Rosa rekisteröi äänen: "Jaa, oisko watsappryhmä, kun samaan aikaan napsahti viestit"
"Se voi olla. Kellähän on asiaa?"
"Jassoo, perinteiset perjantaibaareilut, tai siis, yhdellä käynnit", Rosa hymyili.
"Hitsi! Nyt mä lähden mukaan! Mä lupasin sitä paitsi Kasperille sen yhden ku otti Bluelta kengän irti", sanoin Rosalle pyöritellen silmiäni.
Mä en ole koskaan ollut mikään miestenonkija tai edes mikään flirttaileva tyyppi. Kasper oli mua kymmenen vuotta nuorempi, mutta en tiedä, joku hänessä hymyilytti. Enkä mä todellakaan mitään miestä haluaisi riippakiveksi, koska elämä on muutosvaiheessa ja nautin olostani ihan vain Kalin kanssa. Ja tietty Bluenkin. Siltikin tällainen pieni flirttailu sai mut tuntemaan, että olin taas elossa. Varsinkin kaikkien epäonnistuneiden miesehdokkaiden takia, jotka olivat enemmin tai myöhemmin uponneet Titanicin lailla. Ja sinne ne oli jäänytkin, muistojen syvimpään loukkoon.
Vastaa Viestiin