Metsänpeikkoja

Maastoretket ja muut lähiympäristöön, kuten derbykenttään, liittyvät pelit
simona
Viestit: 16
Liittynyt: Ti Joulu 01, 2020 12:08 pm

Metsänpeikkoja

Viesti Kirjoittaja simona »

[Eveä huudellaan!]

Avasin muovikääreitä innoissani villaloimen ympäriltä. Normaalisti tällaisella yliopisto-opiselijalla ei olisi ollut ylimääräiseen arjen luksukseen kulutettavaa mammonaa, mutta äiti oli antanut joululahjansa etukäteen, kun olin himoinnut Black Friday-tarjouksella kuorrutettua ratsastusloimea.
Ratsastusloimen tuijottelu ja sovittelu Riemulle ei kuitenkaan ollut päivän agenda. Oltiin sovittu nimittäin aikaisemmin, että lähdetään Even kanssa maastoreissulle uhmaamaan metsäkauriita ja sauvakävelijöitä.
Riemun putsaamisessakaan ei onneksi menisi kauaa. Pakkasen kovettamat tarhat ja vähän riekaleinen ulkoloimi suojasivat normaalisti kuraväritykseen vaihtanutta hevosrukkaani.

"Oot sit tänään kiltisti etkä hypi jokaisen kiven kohdalla kolme metriä ylöspäin?", totesin naurahtaen sovittaessani loimea päiväpuurojaan nautiskelevalle orille.
Avatar
Eve
Viestit: 16
Liittynyt: La Syys 26, 2020 5:39 pm

Re: Metsänpeikkoja

Viesti Kirjoittaja Eve »

[Jee!]

Olin hakenut Novan tänään jo melko aikaisin sisälle. Olin saanut Rosalta luvan liikuttaa tamman, ja kaiken lisäksi tallille vasta kotiutunut Simona oli ollut maastoseuraa vailla. Päivä ei ollut ehtinyt vielä hämärtyä illaksi, joten pääsisimme vielä hyvin valoisaan aikaan liikkeelle. Ja olihan pururata valaistu, mikäli meillä menisi myöhään.

Olin harjannut Novan ja laittanut sen varusteita vaille valmiiksi, kun lähdin kurkkaamaan orisiivestä, oliko Simona jo tullut tallille. Olin itse viettänyt päivän ympäri tallipihaa, enkä ollut vielä törmännyt muihin.

Orien puolelle astuessani näin heti, että Riemu oli tuotu sisälle. Se söi tyytyväisenä ruokaansa vierellään Simona, joka oli asettelemassa ratsastusloimea orille.
"Moi", tervehdin kaksikkoa reippaasti. Riemu näytti suloiselta - ja ahneelta - vedellessään ruokaa kupistaan.
"Onko teillä kovin hommat kesken vai aletaanko hiljalleen lähteä liikkeelle?" kysyin hymyillen naiselta.
simona
Viestit: 16
Liittynyt: Ti Joulu 01, 2020 12:08 pm

Re: Metsänpeikkoja

Viesti Kirjoittaja simona »

"Moi!", huikkasin hymyillen ja katsahdin paikalle saapuneeseen Eveen, jota en ollut vielä nähnyt tänään. Sain häntänarun pujotettua ja vaihdoin jalustimet muutaman reiän lyhyemmiksi.
"Joo, suitsia vaille valmista", totesin virnistäen ja askelsin muutaman metrin eteenpäin karsinan ovelle.
"Onko sulla jo jotain reitti-idistä mielessä?", kysyin hymyillen samalla kun asetin ohjat orin kaulalle. Se tarkkaili uteliaana ympäristöään turpa täysin likaisena ja hinkkasi itseään takinhihaani. "Kiitti Riemu, sun turpa pitää kyl putsata", naurahdin ottaen harjalaukustani pyyhkeen ja hieroen Selected-jämät orin suun ja sierainten ympäriltä.
Avatar
Eve
Viestit: 16
Liittynyt: La Syys 26, 2020 5:39 pm

Re: Metsänpeikkoja

Viesti Kirjoittaja Eve »

[Sori kun kesti, oon ihan lomaillu melkein koko joulukuun!]

Kaksikko vaikutti olevan hiljalleen valmiina, ainoastaan suitset puuttuivat. Novan varusteet odottivat vasta käytävällä, tässähän tuli melkein kiire!

Naurahdin, kun Riemu onnistui sotkemaan likaisella naamallaan sekä Simonan että myös omaa turpansa entistä pahemmin.
"Itseasiassa on! Tallin takaa lähtee ihan kiva pururata, voitaisi käydä tsekkaamassa se. Siellä harvoin liikkuu ketään, mutta jos, niin yleensä ihan fiksuja lenkkeilijöitä vaan", vastasin Simonan kysymykseen maastoreiteistä. Toinen vaihtoehto olisi lähteä luontopolulle, mutta se olisi ehkä parempi katsoa sitten kesällä, kun polut olisivat kuivia ja näkisi eteensä. Tai sitten, kun maata peittäisi kunnollinen lumikerros.
"Mutta hei, mä laitan Novan loppuun, nähdään vaikka maneesin edessä?" ehdotin Simonalle ja lähdin sitten varustamaan tamman.

Nova seisoi rentona paikoillaan, kun laitoin sille satulan ja suitset. Se oli melko pian ratsastuskunnossa, joten talutin tamman tallipihaan, jossa hyppäsin sen selkään, ja lähdimme sitten kävelemään pitkin ohjin maneesille.

Keli oli mukavan kirkas, eikä tiedossa ollut räntäsadetta. Vaikka märkää olikin, aivan kaikkialla. Koko syksy oli kyllä hevosen hoitajan kannalta työläintä aikaa, kun jatkuvasti sai olla putsaamassa kuraa hevosista.

Maneesin risteys aukeni pian eteemme ja otin ohjia hieman paremmin tuntumalle.
Vastaa Viestiin