Kesäpäivä Myrttisuolla

Myrttisuon talliin ja tallialueelle sijoittuvat pelit
Maikku
Valmentaja
Viestit: 28
Liittynyt: Su Marras 01, 2020 5:50 pm

Kesäpäivä Myrttisuolla

Viesti Kirjoittaja Maikku »

[Jussi tänne :)]

22.6. - Myrttisuon kenttä, klo 8:29

Helle. Sitä oli jatkunut kohta jo yli viikon. Hevoset olivat normaalia väsyneempiä, eikä ratsastuksesta meinannut tulla mitään.

Onneksi päivässä oli kuitenkin kaksi hetkeä, jolloin hevosen selässä hikoilu oli edes siedettävää: aikainen aamu ja myöhäinen ilta. Tänään olimme päättäneet Jussin kanssa kokeilla aamuvalmennusta - aikainen herätys kun oli groominakin toimineelle miehelle tuttu juttu.

Niinpä puoli yhdeksän maissa seisoin kentällä ja kävin mielessäni, mitä lähtisimme tänään tekemään. Keli oli jo nyt lämmin, eli ulkona pärjäsi hyvin t-paidalla ja farkkushortseilla. Mutta vaikka hiukset olikin nostettu korkelle poninhännälle, tuntui niska hikoilevan jo pelkästä seisoskelusta.

Rakastin kesää ja kuumia kelejä, mutta hevosten parissa liika oli aina liikaa. Jo ajatus täksi päiväksi luvatusta yli 30 asteen kuumuudesta vei kaikki mehut. Tsemppiä vaan Jussille valmennukseen...
Jussi
Viestit: 66
Liittynyt: Ma Syys 07, 2020 6:36 pm
Viesti:

Re: Kesäpäivä Myrttisuolla

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Kai sitä täytyi olla omanlaisensa hullu tai sitten vain asialleen omistautunut hevosihminen jotta saattoi kuvitellakkaan lähtevänsä kouluvalmennukseen aamulla. Eihän lämpötila ollut vielä kuin jotain 15-18 asteen välillä, mutta jo pelkkä ruunikon harjaaminen sekä varustaminen oli saanut hien virtaamaan pitkin selkääni ja päätökseni siitä että olin aamulla vetänyt urheilu t-paidan normaalin t-paidan sijaan päälleni alkoi tuntumaan enemmän kuin hyvältä idealta.

Vielä kun olisi tajunnut vaihtaa beiget ratsastushousut valkoisiin, ei ehkä olisi paistunut täysin valmennuksen aikana, mutta tyhmästä päästä kärsii koko kroppa oli mietteeni taluttaessani (tai siis raahatessani) ruunikon suomiorin kentälle. Sain touhuta Martin ympärillä ihan vapaasti ilman pelkoa siitä että ruunikko ori lähtisi lätkimään, sillä enemmänkin jouduin herättelemään jo valmiiksi helteessä nukkuvaa ratsuani.

Asettaessani vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistaessani ruunikon selkään, en ollut ihan täysin varma siitä että miten valmennus tulisi menemään, mutta onneksi tekemällä oppii ja toivottavasti alkeisratsulaamasta löytyisi se vaativan tason koulukilpuri joka se pitäisi olla. Oli myös mukava päästä taas valmentautumaan. Pari edellistä kertaa oli mennyt helteiden takia mönkään ja ruunikko oli saanut nauttia elämästään vähän liikaakin laidunloman merkeissä sekä rennoilla ilman satulaa tapahtuneilla maastokävelyillä.
Vastaa Viestiin