Jaspis

17.07.2026 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Solja, omistaja (Siguri)

Minusta piti tulla suomenhevoskasvattaja, tunnettu sellainen. Ja kasvatukseen yleensä tarvittiin aikuisia hevosia. Kaikkea logiikkaa vastaan Maahin tarina kuitenkin alkoi yhdellä aikuisella tammalla ja kahdella varsalla, joista toinen oli Jaspis.

Jaspis oli Kalastajatorpan kolmas varsa. Osmo ja Tuija olivat kasvatustyössään siis aivan yhtä alussa kuin mekin, ja ehkä juuri siitä syystä tunsin vahvasti vetoa Turun saaristossa syntyneeseen orivarsaan. Varsa oli kooltaan pieni, eli todennäköisesti se jäisi isänsä tavoin pienhevosen mittoihin, mutta emältään se oli puolestaan perinyt kauniin läsikuvion. Rakenteesta oli vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa mitään, mutta mikäli se vanhempiinsa tuli, pääsisimme Japiksen kanssa ajallaan pyörähtämään myös näyttelykehissä.

”Älä koskaan osta hevosta näkemättä sitä ensin”, olin kuullut tuhansia kertoja, ja Jaspis oli poikkeus sääntöön. Kaupat tehtiin, ennen kuin olin päässyt paikan päälle tutustumaan varsaan, mutta olin kuullut Kalastajatorpasta vain hyvää. Ja ilmeisesti sana Maahista oli kiirinyt myös Turkuun, sillä luottamus syntyi puolin ja toisin viestejä ja puheluita vaihtamalla.

Tänään on kulunut viikko orin syntymästä, ja kaikki on kotitallilla sujunut hyvin. Ensi viikolla minun on tarkoitus pakata laukkuni ja suunnata saaristoon tekemään tarkempaa tuttavuutta varsaan, mutta Jaspiksen kotiutumista Maahiin saisimme odottaa vielä tovin. Nyt se saisi kasvaa kaikessa rauhassa emänsä hoivassa sekä Osmon ja Tuijan valvovan silmän alla. Ja hyvä hevonen siitä kasvaisikin.