Mäkisuon Amaria

03.04.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Estevalmennuksen ja juoksutuksen jälkeen oli vihdoin vuorossa ihan normaali kouluvalmennus. Koska aurinko oli paistanut jo monta päivää, pääsimme pitämään valmennuksen kuivalla ulkokentällä. Keli oli kerrassaan loistava, joten en halunnut heittää näin hienoa päivää hukkaan sillä, että tekisimme tehtäviä maneesissa.

Odotin kentän reunalla valmiina Saritaa ja Amariaa, jotka tulivat pian paikalle. Autoin Saritan tamman selkään ja he aloittivat ihan pyytämättä valmennuksen alkukäynneillä. Seurasin jälleen tamman takajalkojen toimintaa, enkä voinut kuin todeta, että hevoshieroja todella auttoi.

Alkukäyntien jälkeen laitoin kummallekin lyhyelle sivulle kartiot neliön muotoiseen asentoon. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oli tarkoitus tehdä pääty-ympyrät neliön muodossa. Amarian tuli kääntyä reilusti etuosa edellä, ja tehtävä vaikuttaisi eritoten lapojen toimintaan. Sarita kokosi ohjat tuntumalle ja lähti tekemään neliöitä käynnissä.

Päätimme yhteistuumin Saritan kanssa käyttää tehtävään reilusti aikaa. Teimme tehtävää ensin todella reippaassa käynnissä, minkä jälkeen siirryimme raviin. Pyysin ratsastajaa vaihtamaan suuntaa melko usein, jotta tehtävästä olisi hyötyä kummallekin puolelle.

Neliöiden jälkeen pyysin ratsastajaa pysymään ravissa ja tekemään vaihtelevan kokoisia voltteja pitkillä sivuilla. Tarkoitus oli jatkaa vielä lapojen ja takaosan parissa työskentelyä, ja Amaria todella näytti hiljalleen käyttävän koko kroppaansa tehtävissä. Se pärskähti muutaman kerran rentoutumisen merkiksi ja lähti sitten hakemaan hyvää asentoa ratsastajan alla. Meno oli niin mielettömän upean näköistä, että jäin hetkeksi vain seuraamaan Amarian askelia.

Volttien jälkeen lähdimme tekemään sulkutaivutuksia keskihalkaisijalla, eli vapaalla uralla. Pitkät sivut tuli ratsastaa lisätyssä ravissa takaisin alkupisteelle ja lähteä jälleen sulkutaivutuksella tulemaan toista päätyä kohti. Suunta tuli vaihtaa joka kerralla. Sarita asetteli Amarian hyvin ensimmäistä taivutusta varten, ja he tulivat todella kauniisti aseteltuna ja hyvillä askelilla toista lyhyttä sivua kohti. Lyhyellä sivulla Sarita suoristi tamman ja nosti upean lisätyn ravin. Ennen pääty-ympyrää he siirtyivät takaisin käyntiin ja lähtivät suorittamaan sulkutaivutusta toiseen suuntaan. He näyttivät etsivän melko pitkään hyvää muotoa, sillä Sarita ei ehtinyt suoristaa Amariaa kunnolla ennen tehtävää, mutta lopulta he pääsivät yhteisymmärrykseen asennosta ja askelista.

Jatkoimme sulkutaivutuksia jonkin aikaa, kunnes huomasin kellon olevan jo enemmän, mitä olin ajatellut. Niinpä pyysin ratsukkoa tekemään vielä hetken aikaa siirtymisiä ja siirtymään sitten käyntiin pitkin ohjin. Kysyin Saritalta myös, mitä hän haluaisi kahtena viimeisenä kertana tehdä, ja hän sanoi olevansa halukas harjoittelemaan erilaisia laukkatehtäviä. Juttelimme vielä hetken aikaa tulevista kerroista, kunnes jätin ratsukon suorittamaan itsenäisesti loppukäyntejä ja lähdin itse jatkamaan päivääni.

01.04.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Tänään oli viides päivä, kun saavuin Kuuralehtoon valmentamaan Amariaa. Olin jo aiemmin päättänyt, että tämän päivän tekisimme harjoituksia maasta käsin, ja Sarita saisi ehdottomasti olla mukana. Olin pyytänyt häntä laittamaan Amarialle jalkoihin suojat estämään hivutusvammoilta sekä suitset. Selkään tuli laittaa juoksutusvyö.

Olin maneesissa valmiina, kun Sarita sekä Amaria astelivat sisään. Pyysin Saritaa taluttamaan tammaa hetken aikaa maneesia ympäri, kunnes lopulta asetuimme keskelle ja laitoimme liinan kiinni tämän suitsiin. Annoin Amarian kävellä hetken aikaa ympyrää, jotta näkisin, kuinka tamma osasi kulkea liinassa. Se selkeästi oli harjoitellut tätä aikaisemminkin, sillä se kulki suurella ympyrällä ja todella hyvällä tuntumalla. Toinen asia, mikä kiinnitti huomioni, oli takajalat. Ne eivät olleet enää niin eri paria kuin aikaisemmin, ja Sarita kertoikin hierojan käyneen. Se oli selvästi vaikuttanut tamman askeliin, ja se tuntui käyttävän heti alusta asti takaosaansa paremmin kuin aiemmin.

Kokeilin erilaisia ääniapuja, joihin Amaria reagoi todella herkästi. Vaikka se näyttikin olevan hieman ajatuksissaan kulkiessaan ympyrällä, kuunteli se silti todella hyvin apujani. Tamma nosti ravin ja laukan melko pienestä maiskutuksesta ja pysäytti pyytäessäni. Lykkäsin liinan pään Saritalle ja pyysin häntä kokeilemaan. Tämä oli kuulemma hänen ensimmäisiä juoksutuskertoja, joten hän vaikutti olevan hieman epävarma. Muutaman onnistuneen ääniavun jälkeen hän kuitenkin rohkaistui, ja heidän yhteistyö alkoi sujua paremmin.

Teimme ihan perus siirtymisiä kaikissa askellajeissa ensin oikeaan kierrokseen ja sitten vasempaan. Vaihtelimme suuntaa melko usein, jotta tamma saisi yhtä paljon rasitusta kummallekin puolelle. Amaria näytti jopa väsähtävän melko nopeasti, mutta se kannatteli silti hyvin itseään ja käytti takaosaansa aktiivisesti. Varsinkin ravissa Amarian askeleet näyttivät upeilta, vaikka kukaan ei vaatinut siltä ilmavia askelia.

Ehdimme juoksuttaa tammaa noin vartin, kunnes oli aika siirtyä loppukäynteihin. Koska juoksuttaminen oli todella raskasta hevoselle, päätimme aloittaa hieman kevyemmin. Muutaman kerran jälkeen Amaria varmasti jaksaisi kauemmin, mutta tärkeintä oli nyt, että se saisi todella pitkät alku- ja loppukäynnit - aivan kuten hieroja oli Saritalle sanonut. Niinpä annoimme sen kävellä pitkään liinassa, ja juoksutuksen jälkeen Sarita talutti Amariaa vielä ympäri maneesia hetken aikaa.

Kun loppukäynneistä oltiin suoriuduttu, lähdimme taluttamaan yhdessä Amariaa tallille. Sarita sanoi, että oli mukavaa vaihtelua harjoitella maasta käsin asioita, ja hän tulisi ehdottomasti tutustumaan aiheeseen paremmin jatkossa. Kun pääsimme talliin, otimme tammalta varusteet pois ja harjasimme sen vielä iltakuntoon. Kaikin puolin edistyksellinen valmennus, vaikka aikaa ei kulunutkaan kuin reilu puoli tuntia.

09.07.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siuri)

Nämä olivat viimeisiä päiviämme Kuuralehdon alueella. Omistaja oli ilmoitusluontoisesti kertonut meille viime sunnuntaina, että hän oli löytänyt uuden, hieman isomman ja rauhallisemman alueen pitää tallia pystyssä, ja muutto tapahtuisi niin ripeästi kuin mahdollista. Viime päivät olimmekin kulkeneet edestakaisin kahden tallialueen välillä, siivonneet ja lastanneet ja purkaneet tavaroita sekä hevosia. Onneksi koko talliporukka oli ollut koolla, joten olimme saaneet nauttia yhdessä viimeisistä hetkistä tallialueella.

Oli torstai-ilta, kun olimme kaikki kokoontuneet tallitupaan. Pöydällä oli lista, jossa oli vielä tärkeitä asioita, jotka meidän tuli tehdä.
”Tallituvan huonekalut, hevosten varusteet,..”, luetteli Ida ääneen listaa läpi.
”Huomenna viemme loputkin tammat uuteen talliin”, ilmoitti Sarita ja jatkoi kirjansa lukemista. Kati oli tekemässä meille keittiössä voileipiä ja Annika sekä Emma makasivat lattialla väsyneinä päivästä. Nelliä ei ollut näkynyt tallilla hetkeen, enkä oikein usko, että hänestä olisi ollutkaan hirveästi apua muuton kanssa. Saati Reetasta, jonka käsi oli yhä paketissa estekisoissa tapahtuneen onnettomuuden jäljiltä.
”Tiedättekö, mitä meidän pitäisi vielä tehdä”, sanoin tytöille. Osa kääntyi katsomaan minua, mutta toiset jatkoivat keskittymistä omiin asioihinsa.
”Meillähän on vielä tallissa muutama tamma jäljellä - mitä jos lähtisimme tekemään viimeiset ratsastukset kentällä ja maastossa?” ehdotin kaikille. Tässä vaiheessa loputkin kääntyivät katsomaan minua.
”Ei paha idea. Voitaisiin pitää jonkinnäköinen leikki-ilta vielä viimeisten päivien kunniaksi”, pohti Annika ja nousi sitten seisomaan. Muutkin alkoivat hiljalleen innostua ideasta, joten päätimme porukassa kuka ratsastaa kenelläkin, ja lopulta tallitupa hiljeni meidän kaikkien lähtiessä hoitamaan hevosia.

Olin saanut ratsastettavakseni Amarian, joka seisoi karsinassaan odottamassa harjaamista. Astelin tämän karsinaan, putsasin tamman päästä jalkoihin ja laitoin varusteet sen päälle. Lopulta lähdin taluttamaan tammaa ovesta ulos ja hyppäsin tämän selkään heti päästyämme pihalle.

Kävelin Amarian kanssa kentälle, jossa teimme melko lyhyet alkuverryttelyt. Pian aloimme leikkiä erilaisia leikkejä, kuten maa-meri-laiva ja peili. Pärjäsimme Amarian kanssa jopa yllättävän hyvin, ja se oli todella hyvin koko tunnin ajan kuulolla. Lopulta asetuimme jonoon ja lähdimme kävelemään metsäteille.

Hetkeksi ehdin jo unohtaa, että nämä olivat viimeisiä päiviä tällä alueella, mutta jonossa olevat hiljaiset ihmiset ja rauhallinen luonto muistuttivat minua kaikesta siitä. Olo alkoi käydä jopa hieman haikeaksi, joten päätin nauttia täysin siemauksin viimeisestä maastoreissusta tutuilla teillä Amarian kanssa. Tamma kulki pitkin ohjin jonossa eteenpäin, ja se näytti todella tottuneelta matkaajalta.

Lopulta pääsimme takaisin tallin pihaan. Muut hyppäsivät alas hevosten selästä, mutta minä jäin vielä hetkeksi seisomaan pihaan. Kun muut olivat kävelleet talliin sisään, käännyin vielä takaisin metsätielle. Kokosin Amarian ohjat kunnolla tuntumalle ja painoin pohkeeni tähän kiinni - nyt sitä mentäisiin! Amaria lähti kuin taikaiskusta laukkaamaan metsätietä pitkin, enkä voinut olla hymyilemättä tamman selässä. Se kulki vauhdikkaasti hyväpohjaista tietä eteenpäin, ja minä keskityin nauttimaan viileästä illasta sekä tunnelmasta tamman selässä. Lopulta käännyimme takaisin kohti tallia ja minäkin pääsin hoitamaan Amarian iltakuntoon.

Harjasin tamman, toin tälle ruokaa ja katsoin vielä yleisesti, että kaikki oli kunnossa. Halasin tammaa vielä kiitokseksi ihanasta illasta, ja viimeistään siinä vaiheessa silmäni olivat vähällä kostua. Sain kuitenkin koottua itseni ja lähdin takaisin tallitupaan muiden ihmisten kanssa jatkamaan iltaani.